Näin minä vihellän matkallani

Vuoden viimeiset päivät saavat väkisinkin muistelemaan - jos nyt ei ihan mennyttä niin ainakin kulunutta vuotta, joten nyt seuraa järjetön läjä kuvia tältä vuodelta. Paloja, hetkiä, ihania juttuja (ja ihmisiä!) vuodesta 2011.

Kuvia on paljon, mutta ei tietenkään tarpeeksi. Sitten on aina vielä ne hetket, jolloin ei kameraa esiin kaiveta.

Hetkiä 2011

Pukeutumisinspiraation paluu

kuvat whit-ny.com

Koko syksyn olen ollut huomattavasti kiinnostuneempi uusista sohvakankaista- ja malleista sekä hopeisten kynttilänjalkakokoelmieni kartuttamisesta kuin vaatteista. Tiedä sitten onko se tämä lähestyvä uusi vuosi vai mikä, mutta pukeutumisinto sanan varsinaisessa merkityksessä tuntuu pikkuhiljaa palailevan, jes!

Nämä kuvat ovat jenkkiläisen WHIT-merkin syysmallistosta. Pidän erityisesti tummansinistä ja valkoista yhdistävästä koulupukumaisesta asukokonaisuudesta sekä karvakauluksisesta, suurinappisesta siniharmaasta takista. Mikä parasta, tuon tyyliset asut voin toteuttaa suoraan omasta kaapista löytyvillä jutuilla.

Vapaa-aamuja

Heräsin aikaisin, ja lähdin vapaapäivän kunniaksi hakemaan lähikaupasta tuoretta leipää ja lukemista aamiaiselle. Saatoin ehkä myös juoda ensimmäisen kupin teetä jo läheisessä kahvilassa tuon toisen vielä nukkuessa, mutta ei kerrota kenellekään.

Dancing through life

Tanssien keskiviikkopäivään,
mahtavaa sitä siis!

Tuulen tuiskeessa

Huh mikä tuuli! Ikkunasta ulos katsottaessa ihana auringonpaiste osaa olla petollinen, kun samalla tuulee niin paljon, että meinaa hiukset lähteä päästä. Vapaapäivän kävelyretki oli siis varsin virkistävä, onneksi villakangastakkini, vanha tekokarvakaulus ja seuralaiseni lämmittivät.

Takissa on muuten hitsin hieno pilkullinen vuorikangas, harmi etten tajunnut napata siitäkin kuvaa.

Tapaninpäivän yksityiskohtia

Tapsanpäivän värityksen suhteen ollaan vielä vähän joulutunnelmissa, huulet maalasin samansävyisellä oranssinpunaisella kuin tuo mekkokin. Pantterikuosinen baskeri rikkoo vähän punaista kaavaa.

Joulun aikaa - ja taikaa

Jouluaatto meni aika perinteisesti - ja aivan ihanasti. Ruoka oli hyvää, juoma oli hyvää, tunnelma pienessä kaksiossamme juuri niin ihana kuin toivoa saattaa. Illalla avattiin muutama vanhemmiltamme ja ystäviltämme saatu lahja, sekä muutama toisillemme hankkima yllätys. Kameraan tartuin aina sattumalta ohi kulkiessani, mutta niin vaan koneelle tallentui 196 kuvaa meidän joulustamme, on se jännä.

Nukuin joulupäivän aamuna surutta niin kauan kuin nukutti, jonka jälkeen olemme hengailleet koko päivän yövaatteissa, katsoneet leffoja, syöneet suklaata ja lukeneet lahjakirjoja. Katsoin vihdoinkin Teemalta tulleen Ylpeyden ja ennakkoluulon kokonaan ja tietysti rakastuin Mr. Darcyyn, kuten niin monet ennen minua.

Joulun taika lienee juuri tässä - kerrankin saa oikein luvan kanssa vain olla.

Huomenna saamme jouluvieraita, mutta siihen saakka aiomme todellakin vain maata ja olla onnellisia. Olkaa tekin, tunnelmallista joulun jatkoa ihanat!

Joulua, joulua!

Täällä tuoksuu kanelilta, inkivääriltä, neilikoilta, mantelilta ja rusinoilta, puhtailta lattioilta, kynttilöiltä, joulutortuilta, glögiltä, porkkanalaatikolta, joulun lämmöltä.

Ihanaa, rauhallista ja tunnelmallista joulua!

Joulun sävelet

Joulun varmasti soitetuimman levyn sain lahjaksi, ihan minulta itseltäni. Tämän paketin sai luvan kanssa avata heti, jotta siitä ehtii varmasti nauttimaan koko joulun.

Tämän joulun kaunein levy - kansilehtiä myöten, on siis ehdottomasti A Very She & Him Christmas. Ja voi, onhan tuo Zooeykin nyt aina vaan niin ihana!

Kissaihmisiä

kuvat musemagazine.it

En ole kissaihmisiä, vaan henkeen ja vereen sen kannalla, että koira on ihmisen paras ystävä - jos nyt tällainen brutaali luokittelu sallitaan. Harmikseni lapsesta asti kokemani pieni pelko kissoja kohtaan ei ole sparrauksesta huolimatta kokonaan kadonnut. On kuitenkin olemassa eräs kissa, hyvin hmm haasteellinenkin kissa, jonka kanssa opimme vuosien aikana tulemaan hyvin juttuun - uskallanpa jopa väittää, että ystävystyimme.

Kaikessa kissamaisessa on kuitenkin jotain hyvin kiinnostavaa, kuten nämäkin muotikuvat osoittavat. Mutta jos minä saisin päättää, nappaisin kainalooni kuitenkin mieluummin jonkun villin koiranpennun, nimimerkillä koirakuumeessa edelleen..

Mutta silmälasini sekä silmärajaukseni, ne valitsen ehdottomasti mieluiten kissamaisina.

Uusi veska

Hellurei, viikko on taas vilahtanut vauhdilla, ja kirjoitan jälleen kiireessä ennen kuin ryntään juna-asemalle ja suuntaan perinteisille joulupäivällisille ystäväperheemme luo, jonne onnekseni ehdin mukaan tänä vuonna. Viikkoon mahtuu monta juttua, mutta ainakin olen ostanut uuden laukun.

Vanha sanoi sopimuksensa irti jo aikaa sitten, mutta sopivalta tuntuva tuli vastaan nyt, kun olimme ystävieni kanssa sovittelemassa hattuja ennen teatteriin menoa.

Sitten ei muuta kuin ihanaa viikonloppua,
nähdään taas!

ps. Tänään kaksi parasta ystävääni täyttävät vuosi, onnea murut!