
Ilta oli ihana, treffattiin
Rannan kanssa ensin kakkupalojen ja korvapuustien äärellä ja suunnattiin sitten teatteriin - näytelmä oli suorastaan hillitön, enkä vieläkään ole ihan varma mistä se lopulta kertoi. Huippua!
Kaikki meni pieleen siinä vaiheessa, kun pääsin kotiin. Jos on päiviä, jolloin tekniikka on sinua vastaan, tänään oli tuo päivä. Kännykkäni hajoaa käsiin (olen tullut siihen tulokseen, että nykypäivän nokiat kestävät häthätää pari vuotta, jonka jälkeen niiden parasta ennen päivämäärä menee umpeen), eikä laatikon pohjalta kaiken penkomisen jälkeen löytyneestä vanhasta puhelimesta ole mitään iloa, kun kaikki osoitekirjan puhelinnumerot ovat tallessa siinä rikkimenneessä puhelimessa sen himputin sim-kortin sijaan (kuka senkin keksi, että se on edes mahdollista, kysynpä vaan..). Sen lisäksi tietokone teki kaikki mahdolliset temput ennen kuin sen sai edes päälle, ja kaiken hyvän lisäksi monta viikkoa sitten Briteistä tilaamani mekko on edelleen teillä tietämättömillä, eikä sen toimittanut firma yrityksistä huolimatta koe tarpeelliseksi vastata asiakkaidensa lähettämiin kyselyihin.
Niin että kamut, jos en jostain syystä vastaa puheluihinne tai tekstareihin, se ei johdu siitä ettenkö rakastaisi teitä, vaan ehkä siitä, että olen heittänyt tuon murheenkryynin lähimpään jorpakkoon. Ja ryhtynyt käyttämään vain pullopostia.
Onneksi huomenna on perjantai.