


Kerroin juuri
Rannalle, kuinka menin tekemään sen virheen, että kaivoin kevättakit esiin ja vielä kaiken lisäksi sovitin niitä. Tiedän, niin ei saisi mennä tekemään vielä helmikuussa, kun kahdenkymmenen asteen pakkaset ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Mutta kun. En voinut sille mitään, kun lempparikevättakkini tulivat vastaan vaaterekin perältä.
Eikä kahta ilman kolmatta, tänään töistä kotiin kävellessäni pää syvälle kaulahuivin uumeniin hautautuneena ja muita samankaltaisiin jäänapavarustuksiin pukeutuneita kanssaihmisiä katsellessani tulin ajatelleeksi kuinka kivalta tummansininen kipparihenkinen kevättakkini näyttäisikään kirkkaanpunaisen mekon ja baskerin kaverina.. Perusvirhe. Nyt en pääse siitä ajatuksesta enää eroon.
Kevät hoi, sua kaivataan jo!