Toisten ihanissa puutarhoissa hengailu siivittää haaveita siitä omasta. Riippukeinu, omena- ja kirsikkapuita, varjoisia nurkkia ja kaikissa väreissä loistavia kukkia, puun alla juotuja aamukahveja ja illan viileyteen nukahtavat illat.
Kello lähenteli puoltayötä, ja kesäilta oli vielä lämmin, kun ajoimme yhtenä iltana erään talon ohi. Talokin oli toki kaunis, mutta sen piha oli se, joka sai sydämen heittämään ylimääräisen kiepin. Ja sitten me mietittiin, että kukahan siellä asuu. Ne onnekkaat, ne onnekkaat.
5 kommenttia:
Moi!
Ihania tunnelmakuvia taas. Toi Hennesin kukkamekko on ihana! Oletko uskaltanut vesipestä sitä?
Kiitos anonyymi! :) En ole pessyt mekkoa vielä, toivottavasti ei ihan heti tarvitsekaan!
oi, tosi ihanan nakonen tuo puutarha! ja mekkos on natti:)
Laura, eikö ookin? Se on onneksi tuttu, eikä yhtään salainen, eli sinne saa mennä hengailemaan aina halutessaan. :) Ja voi kiitos!
Kyllähän on upea puutarha. Voi kun itselläkin ois tommonen! No ehkä joku päivä..
Lähetä kommentti