Helmikuun eka, hattu oli sininen ja ulkona ihana aurinko! Heti aamutuimaan kohtasin tosin ilkeän lumenpudottajamiehen, joka koki tarpeekseen ilmaista asiansa viattomille ihmisille huutamalla ja ilkeilemällä, mutta työkaveri oli leiponut mokkapaloja töihin ja aamukahvilla oli kivoja naamoja seurana.
Ja se aurinko, se aurinko.. Ei siinä paljoa ilkeilijöitä jaksa muistella, kun silmiä häikäisee ekoja kertoja tänä vuonna.
2 kommenttia:
Olikohan ne samat lumenpudottajamiehet kuin meidän talossa?! Ne ainakin oli ihan täysiä mulkvisteja, huuteli jotain "KOITA NYT PÄÄTTÄÄ MEETSÄ VAI TUUTSÄ!!!" sillee tosi inhottavalla äänensävyllä, kun pysähydin noin sekunniksi katsomaan, että eihän sieltä katolta nyt tule lunta niskaan...
Eeva, no varmasti, se oli just tollanen - oikea pahanilmanlintu! Kyllä minä niin mieleni pahoitin. ;) Ja eniten tietysti harmitti se, että tietysti vasta myöhemmin keksi kaikkea nasevaa sanottavaksi takaisin.. ;)
Lähetä kommentti