Kodinhengetär

Muistatteko, kun meidän blogin bannerissa luki ennen että muoti on ihan yhtä hyvä, esteettinen harrastus siinä missä puutarhanhoito ja perhokalastuskin.

Nyt voisin todeta, että kodinhoito on ihan yhtä hyväksyttävä parikymppisen harrastus siinä missä kickboxing ja baareissa riekkuminenkin.

Viime aikoina päivän asu on näyttänyt tältä:

Esiliina: Hemtex
Patakintas: Nanso
(heh)


Kodinhengetär-geeni on aina ollut minussa hyvin vahva (olen 4-vuotiaasta asti ollut vastuussa meidän perheen pannukakuista ja pullista), mutta syksyllä ja sateisina kesäpäivinä se geeni suorastaan huutaa, jos yritän tehdä jotain muuta kuin järjestellä maustekaappeja, silittää pyykkejä tai kokkailla.

Nyt kävi vielä niin, että etureisilihakseni venähti (eli en ole saanut lähteä kotoa mihinkään) ja kännykkäkin hajosi (en voi soittaa kellekään eikä kukaan voi soittaa minulle), joten on ollut hyvää aikaa viettää muutama päivä vain kotona puuhastellen. Se on ah, niin ihanaa!



Esiliinalla pääsee oikeaan emäntäfiilikseen!

Olen järjestänyt makuuhuoneen kaapit, kuurannut koko kämpän, järjestänyt vaatehuoneen, lajitellut pyykit, tehnyt lihapullia, keittänyt keittoa, leiponut mustikkatorttua ja banaanimuffinseja...

Periaatteessahan minun pitäisi vain maata sohvalla jalka koholla, mutta kuka nyt sellaista jaksaa.

Seuraavaksi aion askarrella kylpyhuoneeseen uudet pyyhekoukut sekä käydä läpi notkuvat aikakauslehtipinot. Jos oikein innostun marttailemaan, keitän vielä kalalientä ja pesen keittiön maton. Oi autuutta!

Hempeilysunnuntai

Hempeilyyn tarvitaan asianmukainen vaatetus. Selected Femmen "henkäyksenkevyt" mekko on kesän alelöytö, ihana päärusetti vaaleanpunainen överi Asokselta.

Eiliset kiharat jaksavat vielä tänäänkin, kun vähän tupeeraa sieltä täältä ja laittaa muutamaan kiharaan hetkeksi höyryrullat. Kirsikka kyseli eilen hiustenlaittamiseni perään ja kiharoiden salaisuus on kymmenen vuotta vanhat höyryrullat; ihan loistava kapistus halusi sitten pöyhkeyttä tukkaan, pohjan kampaukselle tai muuten vaan hurlikurlit.












- Maria

Olotiloja

Kaksi tämän hetken lemppariani:

MTWTFSS:n meleerattu kulahtaneen korallinvärinen lörttöpaita.



Kirppisvyö. En haluaisi laittaa enää mitään päälle ilman tätä.

Eräs kommentoija kirjoitti postauksen perään, että vaikutan siltä että koen olotiloja, vai miten se nyt meni?

Se on harvinaisen totta, eikä ensimmäinen kerta kun kuulen sen. 16-vuotiaana jouduin käymään koulupsykologilla koska en osannut istua tunneilla paikoillani. Psykologi sanoi: sä vaikutat sillee herkältä kaikkiin ilmapiireihin, et jotenki ne vaikuttaa suhun hirveen voimakkaasti.

Niinpä. Juuri nyt oleilen siinä kummallisessa olotilassa, joka seuraa siitä kun lauantai-iltana humalainen seurue lähtee isolla metelillä baariin ja itse jää kotiin.

Viime aikoina olen ollut yliherkkä baarien ilmapiirille; en jaksa huutaa ja töniä ja huojua tanssilattialla, jossa hiki virtaa. Ennen kaikkea en jaksa ihmisiä, joiden kanssa jokainen keskustelu muuttuu väistämättä väittelyksi. Sellaiset ihmiset ovat vaikeita meille, joihin ilmapiirit vaikuttaa hirveen voimakkaasti. Sellaiset ihmiset eivät aina tajua, että ilmapiiri myrkyttyy pienestä ja nopeasti.

Tarkoittaako tympääntymiseni sitä, että olen vanha? Ehkä.. milloin tulee se ikä jolloin saa alkaa nauttimaan mummoutumisestaan puhtaalla omallatunnolla?

Sanoisin, että tänä iltana. Olen vellonut tässä "juon kokista kun muut juovat viiniä ja jään kotiin kun muut lähtevät" -tunnelmassa jo jonkin aikaa, ja alkanut pitää siitä.

On jotenkin hauskaa katsella kaikkialla lojuvia tyhjiä tölkkejä ja todeta että hähää, mikään noista ei vaikuta minun vointiini huomenna. On siistiä kulkea ympäri kämppää ja kerätä vierailta unohtuneet puoliksi syödyt Sisu-askit ja puoliksi täydet sipsikulhot, mennä peiton alle ja laittaa leffa pyörimään. Ja kuunnella ulkoa humalaisten meteliä ja huokaista helpotuksesta, kun ei tarvitse itse olla siellä huutamassa.

Voi vain köllötellä kotona ja tuntea itsensä vanhaksi ja tylsäksi. Oikein uppoutua siihen tunteeseen. Ja huomata, että se on oikeastaan aika vapauttavaa.

Lemppari, lempparimpi, lempparein

Tajusin juuri, etten ole esitellyt yhtä ehdotonta lempparimekkoani, punamustaa Vivien of Hollowayn ihanuutta kuin vain vilaukselta, vaikka olen se päällä heilunut jo vaikka ja missä.

Malli on ihan täydellisyyttä hipova, extratyllihameella helmaan saa vielä lisää muhkeutta. Punamusta tulee ehkä saamaan vihreän kaverin, saa nähdä... :)











Ihanaa viikonloppua!

- Maria

Lahjapaketista

Holly Golightly: He's all right! Aren't you, cat? Poor cat! Poor slob! Poor slob without a name! The way I see it I haven't got the right to give him one. We don't belong to each other. We just took up one day by the river. I don't want to own anything until I find a place where me and things go together. I'm not sure where that is but I know what it is like. It's like Tiffany's.

Paul Varjak: Tiffany's? You mean the jewelry store.

Holly Golightly: That's right. I'm just CRAZY about Tiffany's!

Kummit muistivat toukokuista valmistumistani, Tiffanyllä!

Paketista paljastui vihreä rasia ja valkoista satiininauhaa, sisällä rivi kauniita hopeisia palloja. Tosi simppeli, juuri siksi aivan ihana!



Holly Golightly: Well, when I get it the only thing that does any good is to jump in a cab and go to Tiffany's. Calms me down right away. The quietness and the proud look of it; nothing very bad could happen to you there. If I could find a real-life place that'd make me feel like Tiffany's, then - then I'd buy some furniture and give the cat a name!

- Maria

Klassikko tuli taloon

Toisinaan hieman ärsyynnyn siitä, millaisina miehet esitetään muotiblogeissa. Poikaystävät ovat niitä hassuja otuksia, jotka aina välillä tokaisevat jotain höpsöä siitä että mites sä nyt taas oot ostanu tommosen samanlaisen mustan mekon joka sulla jo on, tai sitten ne on niitä vähän ärsyttäviä otuksia jotka ei osaa ottaa päivän asu -kuvia imartelevasta kuvakulmasta.

Mutta silti, toisinaan miesten suusta kyllä tulee sellaisia helmiä että sitä taas muistaa että juu-u, kyllähän me kuitenkin tavallaan vähän eri maailmoissa eletään noiden kaksilahkeisten kanssa. (Toisinaan miesten tokaisut myös palauttavat maanpinnalle ja saavat ymmärtämään oman käyttäytymisensä älyttömyyden, ks. kohta miljoona samanlaista mustaa mekkoa).

Tapahtui eilen:

Poikaystävä: Mitä siinä paketissa oli?
Minä: Valokynä ja kosteusvoide.
Poikaystävä: Ai jaa.

Komedia astui kuvioon sillä hetkellä, kun poikaystävä myöhemmin kysyi, voisiko lainata sitä valokynää johonkin kirjan lukemiseen.

Siis anteeksi mitä, kysyin minä, kunnes samassa oivalsin että poikaystäväni kuvitteli valokynän tarkoittavan sellaista taskukokoista taskulamppua, jonka päässä on pieni valo. Se, että samassa paketissa oli tullut kosteusvoide, ei ilmeisesti ollut herättänyt mitään ihmetystä miehisessä mielessä..

Tämän huumoripläjäyksen kautta pääsemme päivän aiheeseen: Raaskin viimein tilata itselleni YSL:n klassikkovalokynän, sen jälkeen kun noin 100 ihmistä on vuosien saatossa sitä minulle suositellut.

Olen aina kärsinyt pahimman luokan pandasilmistä, ei auta nukkuminen, ei veden juominen. Pitkään olin välittämättä, mutta nyt olen kyllästynyt näyttämään aina unihäiriöiseltä vampyyrizombielta. YSL:n kynä on kaukana luomusta, mutta jos se on ensimmäinen juttu mikä tepsii, niin olen valmis katsomaan asiaa sormien läpi.

Näin vähäisen käytön jälkeen en vielä osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta lupaan raportoida myöhemmin jos jotakuta kiinnostaa.

Löytyykö lukijoista tyytyväisiä käyttäjiä, joilla on hyviä vinkkejä valokynän käyttöön? Tai ylipäänsä niksejä pandasilmien taltuttamiseen?

-kirsikka

Kukkamekkopäivä

Illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä ajattelin kukkamekkoa. Mistä lie tulivat kukkaisat ajatukset, mutta kukkamekko oli saatava päälle.

Päädyin yhteen lemppariini, Seppälästä aikoinaan ihan sattumalta löydettyyn sinipohjaiseen mekkoon. Menin ostamaan sukkahousuja, tulin ulos kukkamekon kanssa, niin siinä pääsi tapahtumaan.











(harmaa jakku h&m "a favourite selected by margareta van den bosch", mekko seppälä, laukku aleksi 13, kengät h&m)

- (annukka) maria

Farkuista ja vähän työnteosta

Farkkupaita se on hieno vaate. Oletteko muuten huomanneet, että jokainen farkuista kirjoitettu lehtiartikkeli alkaa aina historiikilla siitä, miten farkut olivat alunperin duunarien vaate jne.?

Ensimmäisen kappaleen lopussa esitetään yleensä aina retorinen kysymys:
"Mutta kuinka työmiesten vaatteesta tuli muotikansan suosikki ja ajaton klassikko?"

Eilisen ajatustyöskentelyn jälkeen aion tänään ryhtyä hommiin. Tätä korostaakseni pukeudun farkkuun.


Huomatkaa muuten, että vain minä voin olla sitä mieltä, että on ok ensin maata yksi päivä sohvalla miettimässä omaa elämäänsä, ja sitten kun on aika kääriä hihat ja ryhtyä oikeisiin töihin, se tarkoittaa sitä että lähdetään kirjastoon lukemaan kirjoja.

Poikaystäväni, joka puurtaa tälläkin hetkellä 9-tuntista työpäivää raksalla flunssasta huolimatta, kuolisi juuri nyt nauruun.

Mutta todettakoon, että tiedän se minäkin jotain raskaan työn raatamisesta - olin monta vuotta siivoojana. Ja kerran olin yhden päivän töissä Onnelassa. Putsasin sen illan aikana enemmän oksennuksia kuin kolmen vuoden siivoojanurallani.

Sohvanpohjafilosofi

Tänään on ollut tärkeä päivä.
Olen tehnyt tärkeää työtä, en ehkä ihmiskunnan eteen, mutta yhden ihmisen.

Olen maannut sohvalla ja ajatellut, sillä siten olen aina kuvitellut filosofien työskentelevän (silloin kun filosofit eivät vastaile lukijoiden kysymyksiin lehtien palstalla tai ole vieraina ihmissuhdeohjelmissa. Tai kirjoita imeliä rakkausoppaita pariskunnille.)

Olen miettinyt Omaa Elämääni. Siinä riittääkin miettimistä. En ole tullut vielä mihinkään lopputulokseen, oletteko te? Kannattaako istahtaa sille vertauskuvalliselle lautalle ja antaa virran viedä? Vai pysähtyä jo laiturille ja huutaa seis, MINÄ päätän nyt mihin suuntaan tässä kuljetaan! Ja sitten pitäisi vielä päättää se suunta.



Liian isoja kysymyksiä. Tyydyn tanssahtelemaan kotona paljain jaloin ja toteamaan, ettei niin isoja päätöksiä pidä tehdä kesällä. Nyt on tärkeintä vain antaa sifonkihelmojen viuhua ja tuulen tuivertaa tukkaa.



Ehkä tällaisista päivistä pitäisi potea huonoa omaatuntoa (nytkin voisin olla tienaamassa siinä viimekesäisessä työssäni, jossa jouduin aina aamuöisin kävelemään kaupungin poikki ja hätistelemään humalaisia kannoiltani ja pelkäämään että puskasta hyppää joku matkan varrella olevan strippibaarin ulospotkittu, äkäinen ja himokas asiakas), ehkä tällaiset päivät ovat juuri niitä joita varten eletään.

- (eeva) kirsikka,

joka on huomannut miten hölmöä on piilotella toisen nimensä takana kun blogi saisi kiistatta jo oman lukunsa kyseisen henkilön omaelämäkerrassa.

Väriterapiaa väsymykseen

Eilen tullessani töistä kotiin vilkaisin ensimmäiseksi eteisen peiliin. Näytin väsyneeltä, olin väsynyt ja vaatteet ne vasta väsyneet olivatkin. Pienet päikkärit tekivät terää, mutta ihanin tyllihameeni se vasta piristikin!

(eilinen paita mtwtfss, tyllihame monki, jakku gina tricot)

Tänä aamuna turvauduin pilkahdukseen pinkkiä asussani heti aamusta, toimii piristeen lailla!

Pikaisesti lounastauolta,

Maria

ps. Päivän linkkivinkki: jumalaisen upeita ruoka- ja leivonnaiskuvia (varmasti reseptitkin toimivat, mutta olen vasta kuvien selaamisvaiheessa..) tarjoilee Tartelette. Ei suositella nälkäisille.

But I'm excused, I'm a butterfly

Heräsin tänään aikaisin aamulla ja lähdin mustikkaan.

Sain ihan kelpo saaliin kaupunkilaiseksi. Kotimatkalla nähtiin perhosia, jonka jälkeen keskusteltiin perhosista, ja päässäni alkoi soimaan Rajattoman Butterfly sekä yksi biisi yhdeltä jumppavideolta, jossa lauletaan jotain että haluan lentää kuin perhonen (samalla tehdään pakaralihaksia).

Kenties näiden päässä soivien laulujen takia oli laitettava illaksi (päivällä ei ollut sukkahousukelejä) tämä perhosenkevyt mekko.

Ostin mekon yksiä kemuja varten ja pelkäsin jo hetken sen olleen hätäinen paniikkiostos (siis sellainen, joka ei lainkaan sovi uuteen filosofiaani), mutta onneksi löysin Vaasasta kirppikseltä tämän vyön. Nyt tätä mekkoa tulee varmasti käytettyä, koska vyö jotenkin herättää mekon henkiin ihan uudella tavalla!

Jos haluaisin olla oikein imelä, voisin vaikka sanoa että mekko oli perhosentoukka, ja vasta vyö antoi sille siivet.

-kirsikka

(mekko: H&M, vyö kirppis, ne paljon nähdyt markettiballerinat)

Sukkahousukelit

Toisinaan epäilen, että kärsin jonkinasteisesta jakaantuneesta persoonallisuushäiriöstä, siis siitä missä sivupersoona tekee jotain ilman että itse muistan lainkaan mitä on tapahtunut.

Sivupersoonani on joko töissä raksalla tai harrastaa kamppailulajeja, koska jalkani ovat aina ihan ruhjeilla ja mustelmilla ilman että muistan lyöneeni niitä mihinkään. Viime viikolla äiti huudahti

HYVÄNEN AIKA LAPSI EI KAI SULLA OLE SUONIKOHJUJA

Ei äiti, olen 23, ei vielä suonikohjuja. Mustelmia vain, kaikissa sinisen, violetin, vihreän (!) ja punaisen sävyissä.

Tästä johdannosta pääsemme siihen, miksi olen salaa ihan pikkiriikkisen iloinen siitä, että helteet ovat ainakin hetkeksi vaihtuneet synkempiin säihin: mustat sukkahousut!

Tänä kesänä olen vähän yrittänyt opetella heilumaan shortseissa ja hameissa ilman leggingsejä ja sukkiksia, mutta tiukkaa se tekee yhä. Joten kyllä, pystyn näkemään jotain positiivista tässä ankeassa säässä - ei enää paljaita sääriä jee!

Ai niin ja, en muista olenko märissyt täällä blogissa siitä kuinka vuoden ajan etsin täydellistä joka tilanteen mustaa mekkoa? No, yhtenä päivänä löysin niitä kaksi! Yhden kotelomallisen ja asiallisemman, yhden rennon trikoisen. Täydellistä - näillä kahdella pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Tässä se asiallisempi:



Mekko: Kookaï

-kirsikka

Countryside on my mind

I would die in the city
Rescue me to the nightless night
Girls and boys look so pretty with tan lines

Countryside, eternal light
The nightless night is on my mind
Countryside, tequila night

The countryside, the nightless night
Eternal light I feel all right
The countryside, I'm hypnotized, sunshine

(husky rescue - nightless night)

















- Maria

Good Hair Day

Varasin extempore kampaaja-ajan, kun epämääräisen reuhkaan meni hermo. Vanha ystäväni suora etutukka tuli takaisin, kylläpäs tätä olikin jo ikävä! Uusi tukka pelastaa kyllä päivän kuin päivän, myös tällaiset jolloin stressiä pukkaa joka suunnasta (vaikka on kesä!), pöh.

Mikä vaikutus vain pienellä hiustenleikkauksella voi ollakaan fiilikseen, aikamoista.

(mekko asos, kirjekuorilaukku kirpparilta, kengät aleksi 13, nahkatakki josefsson, vyö lindex)

- Maria