Miksi kaikki vihaavat Gwynethiä?

Gwyneth Paltrow oli vähän aikaa sitten Conan O'Brienin show'ssa. Mietin miksi muka inhoan häntä. Gwynethän oli oikeastaan hyvin viehättävä. Päätin tutustua rouvan nettisivuun, jossa hän jakaa hyviksi kokemiaan vinkkejä.

Sitten muistin miksi muka inhosin Gwynethiä: ainakin jos nettiä on uskominen, koko maailma vihaa häntä. Ja miksi? Koska hän on kaunis ja hyvinvoiva liikunnan ja luomuruuan ystävä. Eli toisin sanoen luulee olevansa parempi kuin me muut.

Mutta Gwynethän on. Ja sitä ihmiset eivät kestä.

Sama kohtalo odotti Jamie Oliveria. Hän oli brittien mielestä ihana niin kauan, kunnes kehtasi vaatia koululaisille terveellisempiä lounaita. Mitä se oikein luulee itsestään, tulee tänne ja sanoo että omena on parempi välipala kuin grillisipsit, eiköhän me ite osata lapsemme kasvattaa!


Suomessa Marco Bjurströmiin suhtaudutaan vähän samalla tavalla. Hän on ihan hirveä, koska näyttää ikäistään 10 vuotta nuoremmalta, saa paljon aikaan, elää terveellisesti ja nauttii elämästä. Ja luultavasti elää 120-vuotiaaksi.

Gwynethin nettisivu on jatkuvasti pilkan kohteena. "Oh my god, I can't believe that bitch is making cookies now! How pretentious!" Minusta Gwynethin keksit näyttivät aika hyviltä. "Who cares about her tips on how to enjoy Barcelona!" Jos olisin lähdössä Barcelonaan, ottaisin varmasti kaikkien vinkit iloisena vastaan.


Mutta kun ne keksit ja vinkit tulee Gwynethiltä. Miksi Gwynethin kulttuuriharrastukset ja vegaanireseptit ärsyttävät ihmisiä niin hirveästi? Voisiko syy ehkä sittenkin olla siinä, että jokainen meistä haluaisi elää vähän terveemmin ja lukea vähän enemmän kirjoja ja kokea vähän enemmän, mutta suurin osa meistä vain on liian laiskoja tai saamattomia tekemään mitään?

Jos henkilö A liikkuu, syö terveellisesti, ajaa itselleen tärkeitä asioita, yrittää jakaa positiivista elämänasennettaan ja olla avuksi muille, ei se ehkä tee hänestä parempaa ihmistä kuin henkilöstä B joka makaa sohvalla ja syö pakastepizzaa. Mutta kyllä minä henkilökohtaisesti silti ihailen vähän enemmän henkilöä A.


Nyt on kovasti muodikasta nauraa yltiöpositiivisille nami-nami-bjurströmeille ja itse leipänsä leipoville luomuhipeille. On coolia rehvastella sillä kuinka bodypumppaajat näyttää aivottomilta pelleiltä ja miten minähän en lisäaineita pelkää. On hienoa olla kyyninen ja olla uskomatta mihinkään. Joo, jos itselle vaikka se luomudeodorantti tai tuore tomaatti ei ole kaikkein tärkein prioriteetti niin ookoo, mutta miksi silti tuomita sellaiset ihmiset vainoharhaisiksi, snobeiksi, tärkeilijöiksi ja trendipelleiksi?

Miksi toisen ihmisen positiivisuus tai ympäristöystävällinen hiustenhoitoaine ärsyttää niin helvetisti? Siksikö että nämä ihmiset tosissaan ovat perustavanlaatuisia pellejä, vai siksi että näissä ihmisissä on jotain, mitä salaa itsekin ehkä haluaisimme olla, mutta suurin osa meistä ei yksinkertaisesti vain viitsi nähdä sitä vaivaa?

Kirjoittaja on tänään itse syönyt valtavan pussin lisäainekarkkeja, juonut aspartaamilimonadia ja maannut sohvalla katsoen Pimp My Ridea. Ja kyllä, tuntisi olonsa huomattavasti paremmaksi jos olisi syönyt höyrytettyjä kasviksia ja käynyt lenkillä.

-kirsikka

ps. Ja koska Sugar Kane on peräänkuuluttanut lisää viittauksia blogien välillä, myönnettäköön että osa inspiraatiostani tähän tekstiin tuli tästä postauksesta ;)

Korallia!

Suosikkivärejäni ovat mustikan sininen ja tumman liila, mutta aina näin kesäisin oranssi ja korallin sävyt kiilaavat kärkikolmikkoon. Ehkäpä se on kevyesti ruskettunut iho, ehkä ihana valo, jolloin sielu huutaa kirkkaita ja raikkaita värejä myös vaatetukseen, tiedä häntä, mutta joka kesä vaatekaappiini puskee salakavalasti muutama korallin värinen vaatekappale. Kuten vaikka nyt tämä paita.

Kesällä korallia ja oranssia, talvella sinistä ja liilaa - ihan hyvä kahtiajako.

- Maria

Minne katosi päivät

Viikonloppuna uitiin, saunottiin ja pelattiin krokettia, kunnes muistettiin taas millaisia pikkupirulaisia paarmat ja hyttyset ovatkaan (paukamiin auttaa kylmägeeli tai kova itsehillintä olla raapimatta!). Tehtiin myös grande kesäsiivous kellarikomerossa - tuli niin siistiin kuntoon, että melkein tekisi mieli ottaa kuvia siellä..

Kuvissa kuitenkin betoniseiniä värikkäämpiä asioita ja tietysti taas hieman viikonlopun päähineitä ja hiuskoristeista, mihinkäs minä päähinehimoistani pääsisin! Poikaystäväkin on täysin ihastunut olkihattuunsa, yritän varastaa sitä aina aika ajoin myös omaan päähäni.

(punavalkoraidallinen mekko anttilasta, lierihattu kirpparilta, sininen rusetti h&m, turkoosi pallomekko gina tricot)


































Iloista viikon alkua!

- Maria

Juuri näin

Viime päivät olen viettänyt juuri sellaista elämää josta aina haaveilen: istunut auringossa, tavannut ystäviä, tehnyt joka päivä hyvää ruokaa ja ahminut kirjoja, kasoittain kirjoja, haluatteko kuulla niistä?

Aloitetaan niillä, joita EI kannata lukea.



Tässä leson mustakantisessa kirjassa lukee takana vain "Gourmet on Tuomas Vimman kolmas romaani". Nähdessäni sen kirjastossa ajattelin, että onpas miehellä suuret luulot itsestään. Kuvittelee olevansa jo sen sortin maestro ettei tarvitse paljastaa edes juonesta mitään.

Mutta sitten hokasin, että takakansi oli aivan oikeassa: Gourmet on Tuomas Vimman kolmas romaani, ja muuta ei tarvitse tietää, koska se on tismalleen samanlainen kuin Tuomas Vimman kaksi aikaisempaa romaania (joista olen lukenut vain yhden, mutta loogisella päättelyllä oletan jo arvaavani sen toisenkin aihepiirin).

Eli lyhykäisyydessään: ollaan Helsingissä, kirjoitetaan sivistyssanakirja toisessa kädessä, on niin vitusti rahaa ja siis niin vitusti tiiättekö naisia, jotka kaikki antaa heti kun sanoo että on vitusti rahaa. Mut siis tää on hei SATIIRIA nyky-yhteiskunnasta eikä se oo tosissaan, kai te sen tajuutte landespedet!! Nämä kaikki romaanit ja lehtijutut eivät suinkaan ole sitä että kirjailija, tavallinen suomalainen mies, tuntisi jostain syystä kiusallista tarvetta tuoda omia fantasioitaan (ullakkoasuntoja, rahaa, vuosikertaviinejä ja alle 50-kiloisia helppoja naisia) koko kansan tietouteen vuosi vuoden jälkeen.

Lainasin romaanin koska kuvittelin (okei, toivoin) sen sisältävän herkullista ruokasnobbailua ja ekan sivun perusteella mehukkaita paljastuksia Helsingin ravintolamaailmasta. Pöh.

Kirjailijaa ei pitäisi samastaa kirjan hahmoihin, mutta jatkuva samoista teemoista jauhaminen kyllä tekee siitä aika vaikeaa. Yksi tällainen kirja olisi vielä mennyt satiirina tai provokaationa, mutta jos kirjailija kertoo samaa tarinaa tuhlaajapojasta vuodesta toiseen, niin kai sitä voi jo päätellä että kyseinen kirjailija toivoisi olevansa tämä hahmo? "Vimmaa" olisi helppo inhota, mutta loppujen lopuksi en osaa tuntea kuin sääliä. Elämäänsä tyytymättömissä ihmisissä (etenkin aikuisissa miehissä, joiden unelmat ovat 15-vuotiaan pojan) vain on jotain niin traagista. Miten niille voisi olla vihainen, eksyneet lapsipolot?



Kuten Liisalle jo totesin, jos olet kyllästynyt miehiin jotka vihaavat naisia, suosittelen kirjaa naisista jotka vihaavat naisia JA miehiä. Mara Leen Ladies oli mainio välipala (nimestä huolimatta siis suomennettu teos). Vihasin kirjan jokaista hahmoa, mutta en voinut laskea kirjaa käsistäni! Leellä on muuten hieno tyyli jäsentää tekstiä: niistä jotka alkuun vaikuttivat kylmän laskelmoivilta ihmisiltä paljastuikin kirjan edetessä inhimillisiä ja sympaattisia puolia, ne jotka aluksi vaikuttivat uhreilta olivatkin.. ehkä jotain muuta. Teksti on paikoin vähän kummallista ja kömpelöä (lisäksi itseäni nauratti kirjassa se että ihmiset joutuivat jatkuvasti himon valtaan ihan käsittämättömissä tilanteissa, mutta ketään ei näyttänyt kiinnostavan "se perinteinen" tilanne), mutta juoni takaumineen etenee todella kekseliäästi ja koukuttavasti. Suosittelen!

Ai niin ja tää oli kai joku tyyliaiheinen blogi joskus. No, ei anneta sen häiritä.

Pakko lähteä takaisin lukemaan. Aluillaan on kuubalainen rakkaustarina New Yorkissa.

-kirsikka

Lemppareita

Italialaiset nahkasandaalit ovat ehdottomasti yhdet suosikeistani, niille on jostain syystä muodostunut ihan spesiaali asema kenkieni joukossa. En oikeastaan edes tiedä miksi..

Ehkä sillä on syynsä, että muistan tarkasti sen päivän, kun ostin ne. Se oli hyvä päivä.

Nanso Lempivaatteen mekko on ihan basic, mutta juuri siksi niin oiva kesämekko! Olen käyttänyt sitä jo monta päivää putkeen, ehdotonta lemppariainesta.

- Maria

Kesäyön on onni omanani

...kaskisavuun laaksot verhoutuu.

Kun juhannuksena istuu keskiyöllä saniaislehdossa valkoisella lakanalla, siemaillen absinttia ystävän lausuessa ulkomuistista Eino Leinon Nocturnea, voi tuntea että juhannusyössä on ihan oikeaa taikaa.

Ja pieniä taikahetkiä tarvitaankin taas vuodeksi eteenpäin, onneksi niitä on siunaantunut varastoon viime aikoina.

Kesäpäivän taikaa on siinäkin kun istuu meren rannalla, kasvot aurinkoon päin, vilkuttaa pelottavan suurille ruotsinlaivoille ja juo sangriaa pesusaavista. Välillä elämässä on sellaisia hetkiä, kun toivoisi pystyvänsä painamaan pause-nappulaa. Ei jaksa eikä halua enää mennä eteenpäin, eikä mitään enempää. Stopataan ruutu ja jäädään tähän.

Toimisto on muuttanut puistoon, joenrannalle, jätskikiskalle ja mansikkapaikoille. En tiedä milloin taas nähdään, ehkä huomenna, ehkä vasta seuraavana sadepäivänä.. mutta sehän kesän idea onkin, ettei tiedä.



kaikki mitä tunnet nyt
niinkuin vastasyntynyt
tuntee puhtaasti
oi, nauti!

ilma kantaa meitä pois...

Satumaisen ihania kuvia

Kuvat ovat osa satumaisen ihanasta muotijutusta ruotsalaisessa DV Mode-lehdessä, jonka nappasin Cittarin lehtihyllystä mukaani - aurinkoa ei jaksa palvoa, jos ei ole jotain hyvää tahi hömppää luettavaa. Ruotsalaisissa lehdissä on hyvien muotijuttujen lisäksi hyvää myös se, että muutaman palstan mittaisia juttuja lukiessa voi hyvin treenata ruotsin kieltä, jota tulee niin harmillisen harvoin käytettyä.

Kurkatkaa loput kuvat lehdestä, oli siellä muutakin kivaa!

- Maria

ps. Neljännessä kuvassa näkyvää vaaleansinistä H&M:n pientä knallihattua olen etsinyt niin Helsingin kuin Tukholmankin liikkeistä, muttei ole onni potkaissut. Jos jollain on ylimääräinen, täällä olis potentiaalinen ostaja.. :)

Lankesin

Olin himoinnut sitä Selected Femmen mekkoa jo pitkään. Kävimme Kirsikan kanssa yhdessä huokailemassa sen vieressä ja silittelemässä upeita hiharöyhelöitä. Mekkohimoa ei todellakaan auttanut nähdä samanmoinen paita Anna-Marian päällä ja sitten vielä Jonnakin meni ostamaan himoitsemani mekon...

Kun mekko osui taas vastaan sopivan punaisen alennuslapun kanssa, ei siinä paljoa harkittu. Lankesin.

Mutta olkoon tämä myöhästynyt valmistujaislahja itselleni, ihan sallittu ostos siis. :)

- Maria

Kesäpäivä

Kesämekot ovat vihdoinkin päässeet hyötykäyttöön ja tositoimiin, ihanaa! Tein töissä vain puolikkaan päivän, jotta ehdin nauttimaan upeasta säästä ja kestitsemään hyvää ystävää ilta-auringon paisteessa parvekkeellamme. Saa paistaa huomennakin!

- Maria

Juhannustunnelmia

Huomioita juhannuksesta:

- Juhannusvihdan pakastaminen alkaa vaikuttaa loistavalta idealta: haluan ehdottomasti nauttia upeasta koivun tuoksusta saunassa myös marraskuussa! Ja myös se itse vihtominen on yksi niistä hulluista suomalaisista tavoista, joista pidän.

- Salmiakkikossulle voi antaa mahdollisuuden vielä kerran vuodessa - juhannuksena. Toimii erityisesti huurteisesta pullosta todella kylmänä.

- Paras lautapeli on ehdottomasti Kuin kaksi marjaa. Mahtava seurapeli erityisesti isommalle porukalle, mahdollistaa kieroutuneenkin huumorintajun testaamisen kanssapelureissa.

- Futiksen pelaaminen puutarhacrocseilla (...) ei oikein onnistu.

- Juhannuspäivänä on sallittua maata lehtipinon kanssa sängyssä hela dagen ja lukea ne kaikki kannesta kanteen. Koskahan siihen viimeksi on ollut aikaa?

Oi autuutta.














































Ihanaa juhannusiltaa kaikille,

- Maria