Vappua!

Niin vaan meni huhtikuu, tervetuloa toukokuu! Tällaisella asustuksella ajattelin suunnata illalla vappuaaton viettoon. Tosin sitä ennen pitänee vaihtaa kauppareissun ajaksi päälle joku vähän maltillisemman kokoinen hame, etten Cittarissa kisko hyllyistä mukaani kaikkia mahdollisia elintarvikkeita - muhkean hameen kanssa on aina se vaara. :)

(tyllihame seppälä, paita h&m, kengät aleksi 13)










Hei tyypit, iloista vappua kaikille teille!

- Maria

Asu, inspired by Paavo

Vasemmiston kansanedustaja Paavo Arhinmäen mielestä "kaupunkikuvan kaunistamista ei ole se, että graffitien päälle vedetään harmaata lateksia".

Olen Paavon kanssa samoilla linjoilla, mutta onko kaupunkikuvan kaunistamista se, että selluliitin päälle vedetään mustaa lateksia?

Testataan:

Hmm, enpä tiedä kaupunkikuvan kaunistumisesta, mutta itse viihdyin noissa kledjuissa oikein hyvin. Lakuleggarit eivät siis vasten yleistä käsitystä ole vain pajunvarsille!

Aamun säntäilyasu täytyy kuitenkin vaihtaa kohta johonkin juhlavampaan, sillä pian alkaa perinteinen Munkkitaikinan Leipominen. Sen jälkeen tänne pelmahtaakin X määrä kavereita (sitä ei voi koskaan tietää ennalta, kun on julistanut että "kaikki sit taas meille!") ja siitä alkaa VAPPU!!!

-kirsikka

I går

Eilen päällä oli viikonloppuna lahjaksi saatu Nanso Lempivaatteen Wild Ride -mekko, joka on toinen mekkoni Lempivaate-mallistoista. Se ensimmäinen on Paola Suhosen suunnittelema röyhelörinnuksinen mekko, en ole muuten muistanut käyttää sitä aikoihin!

Jakku second handiä Luhtaa ja vaaleat kengät H&M.

Mukavaa päivää!

- Maria

Mikä kesä!

Tiistai-inspiraatio:
Mitä tarvitaan ehdottomasti kesäksi? Olkihattu!



(kuvat: hoy fashion blog)

- maria

Sunnuntaimörrimöykky

On sellaisia päiviä, kun ei jaksa pukea päälleen kuin verkkarit ja lipokkaat. Ja sitten on sellaisia päiviä, jolloin ei jaksa edes ottaa pois niitä vaatteita, joissa on aamulla ryöminyt kotiin. Limpparia lähikaupasta on kuitenkin saatava (tietysti) eikä paljain säärin viitsi lähteä ihmisten ilmoille, jalat on rakoilla kevään ensimmäisestä korkkaripäivästä ja edellisillan sukkahousut rikki.

Tarvitaan vain luottofarkut, jotka sujahtaisivat luultavasti jalkaan jo itsestään, jos kutsuisin niitä vaatehuoneen ovelta. Ja prätkäbuutsit, ainoat tarpeeksi leveät kengät jotka eivät pistä vesikellojen rääkkäämiä jalkoja koville.

Tädää, sunnuntain mörrimöykky-look on valmis, kertakaikkisen mukava ja ehkäpä astetta tyylikkäämpi kuin verkkariviritelmät :)

Tarpeeksi ronskien buutsien ja farkkujen kanssa likainen takkutukkakin näyttää fashion statementilta, eikä vain likaiselta ja takkuiselta niinkuin verkkareiden seurana...

-kirsikka

Ihana kevätpäivä

Aurinkoinen lauantai Tampereella, loistavaa seuraa, kuohujuomaa, maistuva lounas supersöpössä paikassa ja hieman shoppailua. Voiko viikonlopulta muuta toivoa?

(cafe le famille, aleksiskivenkadulla - ihanaihana paikka! Lasagne oli tehty oikeaan tomaattikastikkeeseen ja salaatissa oli artisokkaa, villiriisiä ja ituja. Parhautta!)

























(super mukava)



Laila Labamba Lambada pukeutuu hepeniin, taftiin ja hileisiin.
Penkoo kirppiksellä, tekee löytöjä:
rimssuhelmahameita ja töyhtöjä.
Jotkut sanovat että hän on sotkuinen ja homssuinen.
Laila vain kohauttaa olkiaan, eikä välitä mokomista hölmöistä,
jotka eivät ymmärrä omaperäisistä ihmisistä.
Hän haluaa juhlia ja mekastaa,
pyöriä, taivuttaa ja keinuttaa.

(runo kirjasta Kätketyt prinsessat: Lechermeier ja Dautremer)

Illalla hipattiin tämännäköisinä, kiitos järjestäjille ja seuraa pitäneille kivoista blogibileistä!





(pääkoriste h&m, mekko sisters point, vyö gina tricot, kengät h&m divided exclusive)



(jakku josefssons, mekko MTWTFSS, kengät Zara, vyö Marrakeshin soukit)



Ihana on päivän sana. Aurinkoista sunnuntai-iltaa!

-maria & kirsikka

Parisuhde se on tämäkin

Meiltäkin toivottiin tämän blogissa kiertäneen parisuhdekyselyn täyttämistä. Se on aika lailla aihe joka ei ihan blogimme aihepiiriin liity (mitä nyt välillä tyyliasioiden yhteydessä tulee naurettua sukupuolten välisille eroille.. tai lainattua vastakkaisen sukupuolen vaatteita), mutta onhan meillä yksi ihmissuhde joka liittyy blogiin hyvinkin vahvasti. Eli minä ja ihana kanssabloggaajani! Parisuhde se on ystävyyssuhdekin.


Mitkä ovat toiset nimenne?
- Maria ja Kirsikka.

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
- No tokihan me aina seurustellaan kun tavataan, joten sanotaan että 1 sekunti :D

Kuka pyysi ketä ulos?
- Taidettiin molemmat jo olla ulkona sillon kun ekaa kertaa tavattiin :D

Kuinka vanhoja olette?
- Kääkkiä, molemmat täyttää tänä vuonna 24.

Kumman sisaruksia näette enemmän?
- Kumpikin lähinnä tapaa omiaan...

Onko teillä yhteisiä lapsia?
- Ei, mutta samoja vaatteita on aika paljon. Mut kummallakin on oma kappale, ei yhteisiä.

Entä lemmikkejä?
- Ei, mutta joskus tehdään yhdessä juustokakkua.

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
- No tietty se kun asutaan eri kaupungeissa!

Kävittekö samaa koulua?
- Joo. Ja oltiin kamalia kouluaktiiveja molemmat, aina mukana kaikessa..

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
- Ei, mutta ghetto heavenista ollaan molemmat.

Kumpi on älykkäämpi?
- Molemmat ollaan kirkkaampia kuin 60 watin hehkulamppu. Tai siis energiansäästölamppu nykypäivänä.

Kumpi on herkempi?
- Molemmat ollaan herkkiksiä, mutta minä itken jo Kauniille ja rohkeille ja Soneran mainoksillekin..

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
- Tätä on hirveä myöntää, mutta Chico'sin beer&burger taitaa olla se vakkari silloin kun nähdään...

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
- Ollaan käyty Brysselissä ja Pariisissa ja kohta mennään Tampereelle :)

Kummalla on hullummat eksät?
- En tiedä hulluista, mulla on pällimmät...

Kummalla on pahempi temperamentti?
- Ei olla kumpikaan kamalan äkkipikaisia tai helposti suuttuvia, mä olen ehkä enemmän sellainen että jos on huono päivä niin sitten on tosiaan huono päivä.

Kumpi laittaa ruoan?
- Molemmat, mutta maailmassa on aika vähän ihmisiä jotka tekis enemmän ruokaa kuin minä :)

Kumpi on sosiaalisempi?
- Kumpikaan ei olla ujoja, mutta kyllä tuo armas ystäväni taitaa olla sosiaalisempi.

Kumpi on siisteysintoilija?
- Maria! Sen luona ehtii just ja just napata leivästä viimeisen murun kun huomaa että lautanen on jo tiskissä :)

Kumpi on itsepäisempi?
- Emmää tiä, ollaankohan me kumpikaan?

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
- Jaa, sanoisin että fiftyfifty.

Kumpi herää aikaisemmin?
- Kumpikaan meistä ei kai yleensä nuku myöhään, mutta mä oon kyllä mega-aamuvirkku :)

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
- No treffattiin ensimmäistä kertaa jossain lukion teinipuistobileissä :D Sitten varsinaiset ekat sovitut "treffit" oli joku meidän ihme tempaus, että jostain syystä oltiin sovittu että päälle pitää laittaa jotain tosi kummallista ja mentiin leffaan ja kysyttiin työntekijältä että "mikä on huonoin leffa mitä teillä menee?" Se ehdotti Heinähattua ja vilttitossua mut eihän se oo yhtään huono, joten katsottiin sitten joku Vin Diesel -pätkä..

Kummalla on suurempi perhe?
- Maria voittaa 5-4. Paitsi jos koirat lasketaan mukaan niin minä voitan 8-6.

Saatko usein kukkia?
- En, mutta olen saanut mm. hienon tiskirätin, patalapun ja 2 upeaa tikkaria ilman syytä :) Ja aina välillä postikortteja!

Kumpi on mustasukkaisempi?
- Molemmat käytetään tosi paljon mustia sukkahousuja. Itse asiassa varmaan enemmän kuin mitään muuta vaatekappaletta!

Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
- tosi vakavissaan ollaan oltu tän meidän ystävyyden suhteen heti :)

Kumpi syö enemmän?
- Kyllä varmaan minä!

Kumpi pesee pyykit?
- Mun pyykit pesee poikaystävä, joten veikkaisin että jos Maria pesee pyykkiä edes 2 kertaa vuodessa niin se voittaa tämän erän.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
- Ei taideta kumpikaan loistaa tällä alalla... tai no ystävätär osaa kyllä käyttää kaikkia hienoja kuvanmuokkaus- ja editointiohjelmia, toisaalta mä osaan vähän HTML:ää ja laskutusohjelmia, joten... ehkä tasan.

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
- Maria, mulla ei ole korttia. Tosin olin kerran Marian kyydissä jo silloin kun silläkään ei ollut korttia...

--- nyt lähdetään viettämään hauskaa viikonloppua, samaa myös teille ja nähdään pian!

Poikafarkuissa

Olen jo pari vuotta katkerana ihastellut boyfriend-farkkuja, katkerana koska kuvittelin aina että boyfriend-farkut eivät sovi ihmiselle jolla on girlfriend-lantio.

Tänään innostuin kiskaisemaan ihan ehdat boyfriend-farkut jalkaan ja tykästyin niihin niin kovasti että boyfriend joutui melkein lähtemään kouluun ilman housuja. Lopulta girlfriend lupautui kuitenkin luovuttamaan boyfriend-farkut takaisin boyfriendille sillä ehdolla että boyfriend pesee girlfriendin tiskit..





(Farkut poikaystävän kaapista/ vanhan ja virttyneen t-paidan alkuperä mysteeri/ jakku H&M/ kengät Vagabond)

Kivaltahan nuo näyttävät vaikken olekaan sorja kuin pavunvarsi. On aina välillä mukavaa huomata, että ne "mä en voi käyttää sitä ja tätä kun mun vartalo on semmonen ja tämmönen" -jutut onkin lähinnä omia päähänpinttymiä.

Seuraava ongelma vaan on se, miten saan nuo vaivihkaa omittua itselleni ilman että farkkujen oikea omistaja huomaa...

-kirsikka

Kevättä helmoissa

Kulutin ihanan kevätpäivän alkuosan kirjastossa farkuissa ja neuleessa, kadehtien kaikkia jotka saavat olla ulkona - nyt on aika vaihtaa vapaalle ja johonkin hieman rimpsuisempaan.

Kevään kunniaksi hempeilymekko, yhdistettynä mustaan ja ainoisiin oikeisiin kevätkenkiin, valkoisiin canvas-tossuihin. Niiden hienous on se, että elokuun lopulla tossut ovat kaikkea muuta kuin valkoiset - kuluneen kesän jälki siis näkyy, ja jälki on sitä ronskimpaa, mitä parempi kesä on takana!

(Nahkatakki second hand/ pitkä t-paita Filippa K /mekko (paidan alla) Marrakeshista jostain random putiikista/ vyö Marrakeshista jostain random soukista/ tennarit H&M, rannerenkaat kirppis)

Tsori peilikuvasta, mutta aurinko paistaa niin että muissa huoneissa kuvat ylivaloittuvat (valoa, mikä tragedia!).

Mekon kuosi on kenkäfriikille luotu, mutta saa sitä käyttää meikäläinenkin:



Nyt lähden nauttimaan valosta seinien ulkopuolelle, jätän teille laulun jota on välttämätöntä soittaa joka ikinen kevät. Sen aikaansaama fiilis on sama kuin valkoisten canvas-tossujen, sitä ei oikein osaa edes kuvailla, se on vain tunne. Tunne keväästä.. ja siitä että jossain elämässä joskus voisi vain heittää kellon kuuseen, pistää tennarit jalkaan ja nyytin olalle ja todeta, että ainoa olennainen osa uutisissa on säätiedotus. Kuka tietää, ehkä joskus voikin..



-kirsikka

Mekon uusi elämä - jakkuna!

Raidallinen jakku oli alunperin osa aika kauheaa mekkoa, mutta jotenkin se jo kirpparilla henkarilla roikkuessaan huusi hei, mussa on potentiaalia! Yhden illan tuotoksena mekosta tuli kevyesti puhvihihainen jakku, joka löysi heti kaverin mustasta mekosta.

Ylijäämäkankaista syntyi muutama rusetti, toinen niistä taipuu mustan peruspannan kanssa mainiosti hiuskoristeeksi. Kaunista kangasta ei kannata ikinä hukata, pienestäkin palasta voi saada vielä jotain uutta aikaan!

- Maria

Ruotsalaiset korot

Olen huippuiloinen, kun löysin Tukholmasta kahdet korkkarit, jotka tuntuvat oikeasti siedettäviltä jalassa. Siltä, ettei tunnu kuin kävelisi kahden hammastikun päällä, jotka saattavat hetkenä minä hyvänsä napsahtaa poikki.

Vagabondin ballerinat ovat olleet suunnilleen pahinta mitä olen ikinä tehnyt jaloilleni - toisessa jalassa on yhä arpi siitä kun kerran erehdyin lähtemään töihin ko. merkin ballerinoissa. Vereltä ja vesikelloilta ei säästytty. Yllätyksekseni saman valmistajan korkkarit olivat kuitenkin jalkaani ihan loistavat! Mallitkin ovat Vagabondin perusjuttuja jotka tulevat sesongista toiseen, eli toivottavasti näihin ei ihan heti kyllästykään.

Kesän 2009 projekti Opettele nyt jo viimeinkin kävelemään korkokengillä käynnistyy än yy tee nyt!

-kirsikka

Mustaa ja harmaata

Mustaa ja harmaata, tosin onneksi vain asussa eikä suinkaan päivän yleisfiiliksessä! Tämä tiistai oli kaikista pienistä takapakeista huolimatta kuitenkin varsin tehokas päivä, näitä lisää!

(mekko Asos, nahkatakki Josefsson, kengät H&M, kynsilakka tummansinistä: uusi lempparisävy!)

- Maria

Spontaani päivä Tukholmassa

Hermostuin elämääni ihan täydellisesti ja päätin, että nyt pitää lähteä katsomaan jotain suuren maailman meininkiä. Vaivattomimmin tämä onnistuu länsinaapurissa. Matkaseuran ylipuhumiseen meni kaksi sekuntia, ja alle viisi minuuttia päähänpiston saamisesta olin jo varannut ja maksanut meille minireissun Tukholmaan.

Tämä on näitä satamakaupungissa asumisen iloja - laivoja menee kaksi joka päivä ja matka maksaa vähemmän kuin juna Tampereelle :) Ei vaadi suuria ponnisteluja edes vähemmän impulsiivisen stressaajasuunnittelijaorganisoijan kohdalta.

Aamu alkoi kävelemällä satamasta maisemareittiä keskustaan. Aluksi meidän oli tarkoitus mennä Centralbadetiin lillumaan ja saunomaan, mutta Tukholmassa olikin niin ihana auringonpaiste että haluttiin mieluummin olla ulkona. Ostettiin kaupasta sämpylät ja mehut (rakastan Tukholman ruokakauppojen luomuvalikoimaa! <3) ja etsittiin sopivan aurinkoiset portaat aamiaispiknikille.





Aikaa "minkään" aukeamiseen oli kolme tuntia, joten vaelleltiin päämäärättömästi Tukholman kaduilla ja kiinnitettiin huomiota kaikkeen ihanaan. Niinkuin vaikka urbaaniviidakosta esiin putkahteleviin bambeihin ja vauvoihin. Kahviloiden auettua mentiin ydinkeskustan vilinään nauttimaan latet, istuttiin ikkunapaikalle ja keskusteltiin tunnin verran töihin kiirehtivien tukholmalaisten kengistä. Ihmisbongailu on parasta!





Mutta ei yhtä parasta kuin talobongailu. Yleensä vanhoja jugend-taloja, kunnostettuja teollisuushalleja tai puutalokortteleita ohittaessani mulla on tapana toistella "tajuaakohan nuo ihmiset miten ONNEKKAITA ne on kun saa asua täällä?!" Toivottavasti tajuavat.





Sain matkaseuran puhuttua kanssani Barkarbyn outletiin. Oli hauska matkustaa lähijunalla ja bussilla ja nähdä tukholmalaista lähiöelämää perinteisen Viking Line -turistikartan ulkopuolelta. Vähintään yhtä hauskaa oli shoppailla Filippa K:n -70% alessa ja ostaa kahdet Vagabondin kengät yksien hinnalla!





Outletin jälkeen tsekkailtiin meidän molempien lempikauppa Weekday, sieltäkin tarttui jotain pientä mukaan. Kierrettiin kirpputorit, joissa tuttu kuvio: käydään vinyylihyllyt läpi ja ostetaan ne platat joilla on typerimmän näköiset kannet tai nimet (tässä tapauksessa molemmat)! Näin jää kotiinkin jotain jännitettävää, kun laittaa levyn soimaan eikä voi tietää miten ihanankamala tai kamalannerokas levy on kyseessä! Tällä kertaa mukaan tarttuivat levyt nimeltä Dr. Love ja Disco Dancing.



Ihana karkuripäivä Tukholmassa päättyi tietysti Hermansin kasvisbuffetiin. Lempiravintolani koko maailmassa! Erään Tukholma-raporttini lukeneet saattavat muistaa kuinka myöhästyin laivasta ja jouduin viettämään yön 24h-McDonald'sissa, mutta sitä ette ehkä tienneet että myöhästymisen syy oli se kun meidän oli ihan pakko hakea vielä yhdet palat Hermansin suklaakakkua vaikka laiva lähteekin ihan just...





Punaviini-soijapyörykät ja intialainen kikherne-kesäkurpitsapata eivät tuottaneet pettymystä, mutta jo Hermansin hummuksen takia kannattaa matkustaa Ruotsiin! Lempiravintolani löytyy lempikadultani, Fjällgatan.



Paluumatkalla laivalla heittäydyimme typeriksi ja pelasimme sitä peliä, jossa pitää 20 sentin kolikolla yrittää työntää isompi läjä 20 sentin kolikoita kaukaloon. Tiedoksenne, että siinä pelissä ei kukaan voita! Loppuilta meni hytissä nököttäessä ja katsoessa Lostia tietokoneelta, jännätessä simahtaako koneen akku jollain super cliffhanger-hetkellä (tiesittekö, että säästöhyteissä ei ole pistorasioita?).

Loppuun vielä kuuma vinkki kaikille: jos olet ollut kolme viikkoa urheilematta, älä mene Body Pumpiin päivää ennen reissua, jossa kävelet 12 tuntia ympäriinsä... Tukholmassa on paljon portaita ja mäkiä. Etureiteni eivät unohda sitä koskaan.

-kirsikka

PS. Aikaisempi Tukholma-aiheinen postaukseni löytyy täältä (naurattaa muuten lukea sitä, koska siinä totean Weekdayn olevan "turha ja ruma"! Mulla oli myös selkeästi jotain helsinkiläisten trendikauppojen myyjiä kohtaan hampaankolossa, nyt en kyllä muista mikä moisen angstin sai aikaan... Vanhat blogimerkinnät = parasta! Ja samalla ehkä vähän kamalaa).

Maanantain pöydässä

Maanantain ruokalistalla riisinuudeleita ja katkarapuja limellä ja soijakastikkeella maustettuna. Lisäksi oman maun mukaan aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Nam! Pomoni sanoi kerran oivaltavasti: en ole vielä keksinyt ruokaa, johon lime ei sopisi. Niinpä!

Aurinko paistaa ihanasti, voi kai sanoa, että ollaan askeleen lähempänä kesämekkokautta!









Hyvää viikon alkua!

- maria

Köökin puolella

Jos jostain syystä huono ruokahalu vaivaa, kurkkaa tänne. Ei varmasti vaivaa kauan! Ruuan kuvaaminen ei ole helppoa, toiset ovat nähtävästi synnynnäislahjakkaita! :)

Viikonloppuna meillä on syöty mm. nopeita ja helposti syntyviä possu- ja juustotäytteisiä paprikoita, fetasalaattia ja lettuja. Mansikat kaivettiin tosin vielä pakkasesta.

Lisää linkkivinkkejä:

Harmi etten juuri osaa käyttää housuja. Täältä saisi erinomaisen hyvää inspiraatiota! Huomatkaa upea tyylin lisäksi mahtava tiiliseinä, ah.

- maria

Helvetin porteilla: Ostoskeskuksen avajaiset

En tiedä mitä ajattelin, kun lähdin eilen uuden ostoskeskuksen avajaisiin. Tai tiedänpäs: Selected Femmen ja Biancon avajaistarjouksia..

Olen jo yleisesti ottaen sitä mieltä, että ostoskeskukset ovat surkea idea. Vielä surkeampi idea on rakentaa joka kaupunkiin 5 samanlaista ostoskeskusta, joissa on kaikissa samat liikkeet, sama "ruokamaailma" ja sama alakerran hypermarket.
Mutta eilisen perusteella voisin jo uskoa käyneeni helvetin esikartanossa.

Olin paikalla aamupäivällä, koska kuvittelin silloin välttäväni ruuhkat. Höpsistä! Paikalla oli jokainen mummo, pappa ja koulusta lintsaava yläastelainen. Ostoskeskuksen keskelle, juuri siihen kohtaan mistä pitäisi kulkea liikkeestä toiseen, oli muodostunut järkyttävä ryysis jonka läpi piti puskea kuin Provinssirockissa lavan eteen halajava bändäri. Ja miksi? Ihmiset jonottavat kangaskasseja, joissa oli ostoskeskuksen logo. Mutta nehän ovat ILMAISIA, joten täytyyhän sellainen saada vaikka väkisin!

Lavalla joku epäilemättä tärkeä tyyppi, ehkä kaupunginjohtaja, ilmoittaa juhlallisesti mikrofoniin että nyt emme ole vain uuden ostoskeskuksen avajaisissa, vaan todistamassa kokonaan uuden kaupunginosan syntyä.

Seuraavana joku B-luokan iskelmätähti kiemurtelee lavalla, taputtaa käsiään yhteen ja huutaa "nyt bailataan" samalla kun joukko lavan eteen kerääntyneitä eläkeläisiä seisoo paikallaan syöden ilmaiseksi jaettuja jäätelöpuikkoja.



Iskelmäpainajaisen keskellä yritän löytää etsimäni liikkeen. Perinteiset "olet tässä" -kartat on hylätty vanhanaikaisina ja niiden sijasta on laitettu hi tech -kosketusnäytöt, joita klikkailemalla pitäisi löytää perille. Klikkaat minkä tahansa kaupan nimeä, laite antaa aina Benettonin osoitteen. Haluat Biancoon? Benetton löytyy kohdasta A2. Haluat Selectediin? Benetton löytyy kohdasta A2. Ilmeisesti ostoskeskuksen väelle ei ole tuttu sanonta voittavaa joukkuetta ei kannata vaihtaa... eli ameriikankielellä, if it ain't broken, don't fix it. Mutkun se on elektroninen, niin se on automaattisesti parempi!

Pahinta koko loukossa on se, että sieltä ei pääse pois! Ovia on kaikkialla, mutta jokainen niistä on lukossa. Vain yksi ovi on auki, ja eläkeläiset ja koululintsarit ovat tukkineet tien sinne. Lievä, mutta todellinen paniikki alkaa tuntua mahanpohjassa. Menen piiloon lemmikkieläinkauppaan, se on ainoa joka ei ole tupaten täynnä ihmisiä.



Ja entä ne kaupat? Olen etukäteen katsonut netistä ne kengät ja mekot, joihin haluan iskeä kiinni. Mitään ei löydy, koska ostoskeskusten sisäänostajien mielestä ostoskeskusten asiakkaat haluavat ostaa vain tylsiä trikoovaatteita, halvannäköistä tekonahkaa ja niitä samoja kenkämalleja, joita kaupoissa on ollut vuodesta 2002 lähtien. Ja Acnen kahden vuoden takaista mallistoa (täysihintaisena tietenkin).

Puoli tuntia myöhemmin olen taistellut tieni ulos ja päivittelen bussipysäkillä istuvien mummojen kanssa, että ei me ihan terveitä olla kun tuonne ängettiin.

-kirsikka, joka suunnittelee tosissaan "ostan kerralla koko vuoden vaatteet ja nekin netistä" -ideologian toteuttamista

piirrokset: Mike Baldwin

Toisellekin poskelle

Pitkästä aikaa asukuvaa, viikolla ei ole juuri ehtinyt kameraa esiin kaivamaan, koska meininki oli hyvinkin pitkälti se, että vielä yhden aikaan yöllä istutaan koneella kirjoittamassa ja aamulla kahdeksan jälkeen jatketaan. Jiihaa, yhteentoista nukkuminen ei oo vuosiin tuntunut niin mahtavalta kuin tänään!

Luin muuten jostain, että iho on monilla vähän huonommassa kunnossa sillä puolella, jolla pääasiassa puhuu puhelimeen. Kattokaa vaan, näin on! Mikähän siihen avuksi, pitäisköhän ruveta tekemään jotain superhoitoja vaan tois puol naamaa?







(mekko second hand, hattu ja kengät h&m, laukku, vyö ja jakku vanhat)

Aurinkoista lauantaita!

- maria

Bling bling!

Olen jauhanut tästä ennenkin, mutta olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että myös "arkipukeutuminen" kaipaa enemmän blingiä rinnalleen!

Vai mitä sanotte kuvan upean Bethin asusta, aika perfecto kevätkokonaisuus yhdistää maihari ja paljettihame!

Uusi muistisääntö: ylipukeutuminen on aivan liian aliarvostettua.

Säihkivää perjantaita!

- Maria

(kuva: The Vintage Society Girl)

Kiukunhallintaa

Olen huhtikuun alusta kytännyt Net-a-Porterin alen aukeamista ja olin paikalla 2 minuuttia sen jälkeen kun odotettu hetki koitti. Löysinpä sitten Alexander Wangin tunikan, Diane von Furstenbergin bikinit ja Chloén täydellisen mekon yhteensä 120 eurolla (eihän noissa hinnoissa ole edes mitään järkeä). Innosta täristen klikkailin kamat ostoskoriin ja tättädää, we are sorry but there has been a problem authorizing your card. Siinä sitten katsoin kun 3 minuutissa jokainen vaate myytiin loppuun.


Tämän seurauksena todistin oikeaksi tri Kübler-Rossin teorian surun tasoista.

Taso 1: Kieltäminen

Luottokortin numeron syöttämistä uudestaan ja uudestaan, jos se vaikka viidennellätoista kerralla yhtäkkiä alkaisi kelvata. Sivun maanista päivittämistä. Soittoa poikaystävälle, jolla on saman pankin sama kortti, mutta jos se nyt kuitenkin toimisi... nimen kirjoittamista etunimi ensin, sukunimi ensin.. jonka jälkeen sama uudestaan: refresh, refresh, REFRESH!!

Taso 2: Raivo

Seuraa raivonpurkaus, jonka ansiosta Amerikassa olisin jo ajat sitten joutunut vihanhallintaterapiaan. Suunnittelen KOSTOA Sampo-pankille, Net-a-Porterille ja ylipäänsä koko maailmalle.

Taso 3: Kaupankäynti

Raivon laannuttua takaisin nettikauppaan. Dialogia pään sisällä, suunnattuna ehkä muodin jumalille: jos se nyt kuitenkin toimisi, niin lupaan etten enää ikinä tee heräteostoksia Gina Tricotissa tai osta huonolaatuisia perusvaatteita...

Taso 4: Masennus

Masokistista rypemistä Net-a-Porterilla, punaisena rääkyvän SOLD OUT-tekstin tuijottamista ja kaihoisia kuvitelmia siitä kuinka minä ja Chloé olisimme eläneet yhdessä onnellisina koko loppuelämän. Kaikki ne pikkujoulut ja viime hetken kutsut, jotka se mekko olisi pelastanut...

Taso 5: Hyväksyminen

Viimein tajuntaan iskostuu se, miten lapsellista ja typerää on itkeä jonkun menetetyn vaatteen perään. Mut kun se oli Alexand... on lapsellista ja typerää itkeä jonkun vaatteen perään. No ei sitä voikaan tajuta jossei itse ole vaatefr... on lapsellista ja typerää itkeä jonkun vaatteen perään.
Pienet on murheet jos moisesta saa raivarin. Niinhän se oikeasti on.

Hyväksyn asian ja lähden hiplaamaan yrttitarhaani, jolla on aina maagisen rauhoittava ja mieltä kohentava vaikutus. Kunnes huomaan, että kirva-armeija on hyökännyt kasvieni kimppuun eikä mitään ole tehtävissä.
Ja taas se lähtee - Taso 1: ehkä nuo voi vielä pelastaa, kaikki ei ole menetetty, tuo yksi näyttää vielä ihan hyvältä... Taso 2: VOI "&¤#(!%% MÄ TAPAN KAIKKI MAAILMAN KIRVAT ei #$%% soikoon!...

-kirsikka, matkalla kiukusta kohti zeniläistä harmoniaa, toivoen vapautuvansa materian (ja kasvien) rakastamisen kahleista.

Rock'n'Roll Is Dead

Ei ole helppoa nykypäivänä uskotella itselleen, että rokkenroll elää. Ensin muotibloggarit omivat biker-nahkarotsit, H&M myy Ramones-paitoja ja lopulta tämä:

Mick Jagger kääntyy haudassaan. Ai niin, se elää vielä..

-kirsikka, joka kuuntelee parhaillaan Marita Taavitsaista. Rock on kuollut, mutta iskelmä elää!

kuva: justjared.com

Päähineet päivän pelastaa!

Päähinekokoelmani uusimmat tulokkaat Asokselta. Sit vaan Let the sun shine -aurinkolippakin on jo hankittuna!









- maria

Marrakesh!

Kevätkiireiden lomasta ehdin kertoa teille hieman Marrakeshista.

Matka ei mennyt ihan putkeen - joku oli varannut meille vähän hölmöt lennot (olin yhden vuorokauden sisällä VIIDESSÄ ERI VALTIOSSA). Eli oikeasti oltiin Marokossa vain 4 päivää, 2 vuorokautta meni matkustamiseen. Suora lento olis ollut semmosen 5 tuntia, mutta lahjahevosen suuhun ei pidä katsoa... (tämähän oli meille siis ilmainen reissu, jonka voitin arvonnassa).

Yksi hyvä puoli tässä "siksakkia Euroopan läpi" -lentofiaskossa oli: lentokentillä oli aikaa syödä pizzaa Italiassa ja laugenbretzeliä Saksassa. Laugenbretzel <3



Jäätiin vielä jumiin Milanon lentokentälle koska joku oli unohtanut buukata meille lennot Marrakeshiin (...) ja soitettiinkin heti paikalliselle kaverille että hyppäähän ragazzo autoon, meillä on nyt spontaani Italian-loma tiedossa. Loppujen lopuksi päästiin kuitenkin Marokkoon ja tämän sortin hotelli meitä odotti siellä:





Sanomattakin on selvää etten ole moisissa hotelleissa ennen ollut enkä varmaan tule enää ikinä olemaankaan, ylipäänsä olen tainnut olla oikeassa hotellissa ehkä kerran ennen tätä (yleensä pistän rahat mieluummin syömiseen ja shoppailuun). Oli kyllä vähän outolintu linnassa -olo, juntit Beverly Hillsissä. Hotellissa oli paitsi mahdollisuus henkilökohtaiseen hovimestariin ja yksityiseen suihkukoneeseen, myös ihkaoma Louis Vuittonin liike kätevästi ala-aulassa.





Olihan se hienoa, mutta totta puhuen en mää tuommossii tarvii tai jää kaipaamaan. Hotelli oli niin hieno ettei sieltä melkein malttanut lähteä pois, vaikka kaupunkiahan sinne mentiin katsomaan..





Marrakesh oli yllättävän kiva paikka. Moni oli varoitellut meitä siitä miten ahdistavaa siellä on, koko ajan huudellaan ja revitään hihasta ja tyrkytetään milloin mitäkin. Sanoisin, että olen nähnyt paljon ärsyttävämpiäkin kaupustelijoita eikä tämä vaalea tukkakaan niin paljoa kerännyt vaikeuksia kuin oli alkujaan peloteltu. Kun muistaa olla kohtelias ja pukeutua tarpeeksi peittävästi niin kaikki ok.





Keskusta-alueella on helppo (ja ihan turvallista) liikkua kävellen, myös taksit ovat edullisia. Jos on onnekas, taksissa voi päästä myös todistamaan perheriitaa marokkolaiseen tapaan ja todeta, että kyllä emännällä on Marokossakin se viimeinen sana, oli huntu päässä tai ei : )

Olin erityisen yllättynyt siitä, miten järjettömän kaunista Marrakeshissa paikoitellen oli. Appelsiini- ja viikunapuita kaikkialla, villiä rosmariinia ja laventelia, kukkia ja hyvin hoidettuja puistikoita... puhumattakaan rakennuksista! Vaaleanpunaista ja miljoonia oranssin eri sävyjä höystettynä turkooseilla ja valurautaisilla yksityiskohdilla. Ihania ikkunaluukkuja ja kaariovia!





Arabit on tietysti ornamentiikan mestareita, eikä sitä kaikkea upeutta voi edes tajuta. Rähjäisimmälläkin kujalla on ikkunaluukuissa upeita kaiverruksia ja oviaukoissa käsittämättömiä keramiikkamosaiikkeja. Siitä kaikesta meni ihan sekaisin, taideähky iskee Marokossa jo kadulla kävellessä... Jahka olemme poikaystävän kanssa hankkineet huvilan Välimereltä (heh...) lähden ehdottomasti Marokkoon hakemaan sisustusideoita, ja samalla voi ostaa paikallisten käsityöläisten tekemät huonekalut, koriste-esineet ja astiat. Kätevää!





Yksi asia, mikä oli upeaa oli se että Marokossa paikallinen käsityö on vielä arvossaan. Soukeissa myytiin vaikka mitä laukuista ja kengistä huonekaluihin ja shoppailija näki samalla käsityöläiset oikeasti tekemässä tavaroita pajoissaan. Harvinaista nykypäivänä!





Marrakeshista löytyy sekä modernia länsimaista menoa että perinteisempää marokkolaistunnelmaa. Vanhassa kaupungissa eli medinassa on pahimmat turistirysät, hienoimmat vanhat rakennukset, kapeimmat kujat ja maukkaimmat ruokakojut. Siellä voi vain kävellä ympäriinsä, ihmetellä kaikkea näkemäänsä samalla kun minareeteista kajahtavat rukouskutsut auttavat pääsemään tunnelmaan. Sieltä löytyy myös soukit eli kapeakujaiset kauppakorttelit, joissa myydään upeita sisustustavaroita ja astioita, nahkakenkiä ja -laukkuja, mausteita, kankaita jne. Tinkaaminen on rasittavaa mutta pakollista. Soukeihin eksyy lähes 100% varmuudella, me jouduttiin lahjomaan paikallinen koulupoika johdattamaan meidät pois! :D





Medinan pääaukio Jmaa el Fna on iltaisin tupaten täynnä niin turisteja kuin paikallisiakin. Aukiolla voi shoppailla, syödä, ihmetellä marokkolaista elämänmenoa tai vaikka vuokrata hevoskärrytaksin. Tunnelma on juuri sellainen kuin kuvittelisi Marokossa olevan - kamala kuhina, ruokakojut tuoksuvat, naiset tekevät hennatatuointeja ja jossain soi käärmeenlumoajan pilli ja joku kaupustelee jotakin. Kuningaskobria ei tule ikävä, mutta ruokakojuissa piipahtaisin mielelläni toistekin..



Aukion kiehtovinta antia (Animalia-aktivistit älkää lukeko!) ovat afrikkalaiset poppamiehet, joilta voi ostaa vaikka antiloopin pään tai elävän kilpikonnan parantamaan krooniset päänsäryt tai munuaisongelmat..
Maltillisempi matkaaja voi piipahtaa paikallisissa herbosterieissa ja ostaa vaikka kuivattuja ruusunnuppuja kilohinnalla, eteerisiä öljyjä, käsintehtyä saippuaa tai ihanalta tuoksuvaa santelipuuta.



Muutama paikallinen erikoisuus johon kannattaa tutustua: arganöljyä valmistetaan vain Marokossa ja se onkin Suomessa aivan hävyttömän kallista. Sitä käytetään yleisesti esim. aknearpien poistoon sekä ryppyjen ja raskausarpien ehkäisyyn.
Toinen marokkolaisten naisten salaisuus, rhassoul/ghassoul-savi on mahtava tuote epäpuhtaalle iholle, olen itse ostanut sitä luontaistuotekaupasta Suomessa ja käytän kasvonaamiona. Marrakesh on myös hyvä paikka ostaa yleisesti ihonhoidossa tunnustettua ruusuvettä sekä vähemmän tunnettua appelsiininkukkavettä. Kannattaa myös harkita perinteikkäässä (tai vähemmän perinteikkäässä) kylpylässä eli hammamissa käyntiä, itse en ehtinyt ja se jäi vähän harmittamaan!



Marrakesh ei ole varsinaisesti mikään (vaate)shoppailijan paratiisi, mutta soukeista kannattaa katsoa nahkalaukkuja ja -kenkiä, jotka ovat hienoja, laadukkaita ja todella edullisia. Guelizin alueelta löytyy myös muutamia kansainvälisiä vaateketjuja kuten Zara ja Steve Madden sekä länsimaisia kahviloita ja pikaruokaloita, mutta ei mitään erikoista. Guelizissa kannattaakin piipahtaa lähinnä vakoilemassa paikallisia trendinuoria ja lellikersoja.





Marrakeshia muistellessa tulee ensimmäisenä mieleen: hedelmäpuut, minareetin rukouskutsut, vanhat Fiatit, maailman kauneimmat hevoset, ihanat tagine-padat, kaupungin vallanneet kissat, ruokakojujen ärsyttävät sisäänheittäjät, vielä ärsyttävämmät mopoilijat joiden mielestä metrin levyiset kadut ovat täysin soveltuvia moottoriurheiluun, kaikkialla pesivät haikarat, ihana värimaailma, aaseilla tavaroita kuskaavat papat sekä maailman paras appelsiinimehu!

Tiistain kuvia

Ehdin pitkästä aikaa tänään kirpparille ja tein pari ihan mahtilöytöäkin: muutaman tuunattavan "mummumekon", pari rusettia -ja kamera vuodelta x! En tiedä toimiiko vai ei, mutta muotokieli oli jotenkin niin miellyttävä, etten voinut jättää ostamattakaan! :)

Palataan niihin tuunauksen kohteisiin sit vaikka joskus myöhemmin, tuli aika kivoja. Nypräsin ylijäämäkankaistakin jos jonkinlaista rusettia ja ruusuketta. Oli ihanaa piipertää pitkästä aikaa ompelukoneen kanssa, voiskohan sitä ottaa omaa lomaa ihan vaan ompelua varten?

Päivä oli kaunis, narsissit kukkii yhä ja kuviin sai kaikkea ihanaa vihreää. Toive huomiselle: yhtä kaunista ilmaa kuin tänään -olin nimittäin ekaa kertaa tänä vuonna ulkona ballerinoissa!



















- maria

Farkkutakki on my mind

Niin oli muuten viime vuonnakin.. Onkohan tästä tulossa joku uusi keväinen juttuni, haikailen aina vanhan yläasteaikaisen farkkutakkini perään, enkä kuitenkaan enää löydä sen veroista -etsinnästä huolimatta?

Mustavalkoisten sukkisten kanssa vastikään nähty lyhyenmallinen farkkutakki kätköistäni siis löytyy, samoin reilu vuoden vanha vyöllä varustettu farkkutakki, jota en kuitenkaan enää koe ihan omakseni.

Kirsikalla on tosi hieno farkkutakki, samoin näiden kuvien upeilla pimuilla:

Kuinka näyttääkään farkkutakki hyvältä valkoisen ja mustan kanssa, eiksje?

Toivossa on hyvä elää, ehkä tänä keväänä löydän etsimäni! Miksi, oi miksi vein yläasteaikaisen luottotakkini aikoinaan kirpparille...

- maria

(kuvat: stylesightings)

Pääsiäinen...

... ja ihana valo!

- maria

Keltaisen kaipuu

Pääsiäisen kunniaksi olisin halunnut pukeutua esim. johonkin keltaiseen ja nahkarotsiin, mutta kaappi ammotti tyhjyyttään keltaisen kohdalla, pöh.

Löysin sentään ton ruusun! Se passaa mainiosti harmaan mekon (Asos) kanssa.



Hyvää pääsiäistä kaikille!

- maria

Pullanaaman matkagarderobi

Olen palannut reissusta, itse asiassa jo muutama päivä sitten. Toipumiseen on mennyt hetki jos toinenkin, oikeastaan se on vieläkin käynnissä... nyt paluu arkirutiineihin, eli asupostauksia väsäämään. Hehhee. Laitan myöhemmin jotain kattavampaa juttua Marrakeshista, kunhan kykenen taas jonkinsortin järkevään ajatteluun.

Onnistuin näyttämään jokaisessa kuvassa pullanaamalta, mutta ei nyt keskitytä siihen... (Alan tosin pikku hiljaa epäillä, että yksinkertaisesti näytän pullanaamalta, vai onko pullanaamaisuus piirre, joka tulee esiin aina vain valokuvissa? Mutta että jokaisessa valokuvassa?)

Marrakeshissa oli ihan bikinikelit, vaikka näistä kuvista voi päätellä muuta. Ja kuten huomaatte, farkkutakki oli taas pitkästä aikaa kova sana :)

Olin stressannut pukeutumisesta hiukan etukäteen, koska kyseessä on kuitenkin muslimimaa. Ihan hyvä että stressasin, sillä todella moni paikallinen pukeutui ihan kirjaimellisesti KAAPUUN! Modernia länsimaista pukeutumistakin kyllä näkyi, mutta ei siellä missään pikkutopeissa ja minihameissa vilistelty (paitsi osa turisteista). Hotellilla pukeuduin vähän miten sattuu, mutta kaupungilla olin aina polvet ja olkapäät peitettynä.

Pukeutumisen pelasti kolme asiaa: farkkutakki, haaremihousut ja pitkä puuvillahuivi. Farkkutakki ei ollut aamulla ja illalla ollenkaan liian kuuma vaan sopivan vilpoisa. Haaremihousut ovat löysät eli peittävät mutta samalla mukavan viileät. Puuvillahuivi toimi iltaisin kaulaliinana tai hartiahuivina (yhtenä iltana oli aivan jäätävän kylmä...) ja päivällä vaihdellen turbaanina, saronkina, istuma-alustana ja suojana paahtavalta auringolta.
Suosittelen!

Palaillaan myöhemmin asiaan ja asian viereen, nyt mukavaa pääsiäisen aloitusta kaikille!

-kirsikka

Haaremissa

Vaikka yleensä aina valitsen aamulla päälleni mekon tai hameen, käytän mä joskus housujakin. Ainakin tuollaisia, joissa haarukset roikkuu polvissa. :)

(Viitta Halonen, sininen neule Zara, haaremihousut GT, kengät H&M)

Tänään mukavuus ennen kaikkea!

- maria

Ysäriä!

Vähän ysärihenkinen asu, mutta sopi tän päivän fiiliksiin jotenkin ihan loistavasti! Mekko Halensilta, farkkurotsi Josefsson, sukkikset Lindex, hiuspinnit Seppälä.

Kivaa päivän jatkoa tyypit! :)

- maria

Vastakohtia

Lehti, jossa ei ole niin yhtikäs mitään muuta noteerattavaa sisältöä kuin muotijutut. No, joskus sekin riittää. :)

(kuvat skannattu Companyn huhtikuun 2009 numerosta)

Vaaleiden ja tummien, hempeiden ja kovempien asioiden yhteys toimii! Vastakohdat täydentää toisiaan ja miten se meni..

- maria

Kukkia ja tylliä

Ekstempore järjestetyt kekkerit, päivälliset ja muuten vaan illanistujaiset on aivan yhtä kivoja kuin ennakkoon suunnitellutkin, pääasia, että pääse ulkoiluttamaan harvemmin käyttämiään mekkoja!

Tämä sinivalkoinen on Haloselta, bolero Onlystä, rusetti kirpparilta, korkkarit H&M:n Divided Exclusive -mallistoa.





Hyvää viikonalkua!

- maria

Uutta Taikaa!

Tiedän mukin, josta haluan jatkossa juoda aamuteeni:

Lahjakkaan, taitavan, upean (keksi lisää kehuvia sanapareja tähän kohtaan!) Klaus Haapaniemen Iittalalle suunnitelema Satumetsä jatkaa suositun Taika-sarjan tunnelmissa.

Kevät saa tulla, myös astiakaappiin!

(Lue ja katso lisää Iittalan sivuilta)

- maria

Easy Like Sunday Morning

Pitkät yöunet, rento aamu ja vähän raitista ilmaa. Kasa lukemattomia lehtiä, raitapaita ja pitkästä aikaa vanhoissa Consuissa.

Ehkä vielä kolmas kuppi teetä?

- maria

Keväisen vihreää

Halusin päälle jotain keväistä ja vihreää, tosin noissa kengissä nyt ei ole vielä asiaa ulos. (Paita Hooämmää, hame Gina Tricot, kengät Aleksi 13, punainen baskeri Molla Mills, rannekorut mistä lie.)

Kivaa lauantaita!

- Maria

Kirjavinkki: IHANAT mekot ja tunikat

Kirjavinkki lauantaille:

Japanilaisen Yoshiko Tsukiorin suunnittelemat yksinkertaisen tyylikkäät mekot ja tunikat on helppo ommella itse kirjan ohjeiden ja kaava-arkin avulla.

Jos arvostaa kuvien kaunista ja herkkää tunnelmaa, tämän kirjan voi ostaa, vaikkei mekkokaavoista niin välittäisikään.

Kangaskauppaan, kangaskauppaan!









- Maria

Vähän maskuliininen

Vaikka olenkin rimpsujen ja röyhelöiden, korkojen ja huulipunan, tyttömäisen ja naisellisen tyylin ystävä, tulee päiviä, jolloin pukeutumiseen haluaa ottaa mallia huomattavasti maskuliinisemmista muodoista. Mutta mikä parasta: kaikkia näitä voi yhdistää vallan mainiosti. Punaiset huulet ja kaunis kampaus ovat oiva pari miesten puvuntakkia muistuttavalle jakulle, suorille housuille ja herrain kengille.

Kevätinspiraatiota, kevätinspiraatiota..

Iloista päivää!

- Maria

(kuva: Stylesightings)