Eilen jammailtiin parin erinomaisen bändin keikalla kivassa kuppilassa ja vietettiin muutenkin laatuaikaa poikaystävän kanssa.
Tänään sen sijaan on ajatteluvapaa sunnuntai. En ajattele normaalisti päiväni täyttävää lopputyötä, viimeisiä kurssisuorituksia, työjuttuja enkä liioin pyykkikorissa odottavaa likapyykkiä. Sen sijaan katson Strömsöä ja luen kirjaa, jonka lainaamiseen meni jostain syystä hirveän kauan. Enkä suo vaatteille ajatustakaan, vaan hengailen ensimmäisenä kaapista käteen osuneessa lörppäpaidassa.
Päivän opetus: vastatkaa tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin! Tosi monet eivät tee niin ja ihmettelevät miksi minä aina vastaan vaikka siellä on kuitenkin puhelinmyyjä. No höh, siksi että mitä jos jonain päivänä sieltä soittaakin joku tyyppi, ja sanoo "onneksi olkoon, olet voittanut sitä ja tätä tai kaukainen sukulaisesi on jättänyt sinulle perinnöksi linnan Etelä-Ranskasta"?
Sain kännykän 13-vuotiaana eli jotakuinkin 10 vuotta siihen meni, että sellainen puhelu viimeinkin tuli, mutta ei sen tarvitsekaan tulla kuin kerran niin kaikki ne jankkaustuokiot puhelinmyyjien kanssa tuntuvat sen arvoisilta :)
Sain nimittäin eräänä aamupäivänä puhelun, jossa kerrottiin minun voittanen 2 hengen matkan Marrakeshiin ja Ouazazarteen. Kieltäydyin järjestelmällisesti uskomasta koko juttua, mutta viime viikolla lentoliput tipahtivat postiluukusta, joten kai se on viimeinkin uskottava että Pohjois-Afrikka kutsuu.
Haaveilua keväästä osa 581:
Kukkamekko kaverinaan valkoinen jakku, lettikampaus ja kivat korkkarit! Aina söpöltä näyttävä Peaches Geldof näyttää mallia.
Harmaan collegepaidan metsästys jatkuu yhä (miten niitä nyt yhtäkkiä on niin vaikea löytää?), mutta nyt olen alkanut himoitsemaan myös värillistä...
Tästä voi syyttää vain ja ainoastaan Jessica Szohria, joka sai pelkästään tällä kuvalla minut vakuuttuneeksi värikkään collegepuseron (tai edes sen harmaan, piru vie!) tarpeellisuudesta:
Vietin ihanan, netittömän ja lähes kännykättömän viikonlopun, jonka aikana kävin torilla ja kauppahallissa, katsoin leffoja, kävin katsomassa vauvaa, urheilin, hössötin kasvien kanssa, palloilin kaupungilla kuin olisi kesä konsanaan, söin parapähkinöitä ja chilisuklaata, keitin päärynöitä teesiirapissa ja pukeuduin ekaa kertaa kevättakkiin:
Jättimäiset asiat selkeästi kiehtovat nyt. Vähän aikaa sitten tuli jättilaukku, nyt on jättineuleen vuoro. Positiivista tässä jättitrendissä on tietysti se, että viimeinkin myös mun nenä, pää ja reidet ovat muodissa (heh heh...)
Olin eilen illalla Plutonium 74:n keikalla (kyseisen orkesterin Ruisleipää ja lakipykäliä kuuluu lempikappaleisiini koko maailmassa) mutta en sitten jaksanutkaan jorata vaan tyydyin hytkymään tuolissani ja juomaan kokakolaa. Illalla kotiin kävellessäni aivan jäätävä ja hyytävä ja järkyttävä kylmyys yllätti, miten sitä voikaan päivällä olla tuulitakkikelit ja illalla kylmempää kuin sydäntalvella? Tänään oli sitten pakko turvautua hyperlämpimään jättineuleeseen. Kuvassa neule on salakavalasti naamioitunut melkein tavallisen kokoiseksi villatakiksi, mutta luonnossa se on aivan valtaisa.
Rakkauteni kaikkeen irlantilaiseen ja amerikanirlantilaiseen on tainnut tulla blogissa esille ennenkin, joten olin toki eilen muiden mukana pubissa Guinness-tuoppien ja vihreiden paitojen saartamana. Miksei joka päivä voi olla St. Patrick's Day? Ensi vuonna haluan olla jossain, missä on kunnon paraatit ja vihreäksi värjätty joki...
Ainoa lähellekään vihertävä vaatteeni pääsi ylle:
Argh! Postimyyntifirmat pommittavat minua mainospostilla siihen tahtiin, että en pian itse mahdu omaan asuntooni. 46-neliöisessä kaksiossa ei selkeästikään ole tilaa sekä minulle että Ellokselle, Halensille, Josefssonsille ja H&M:lle!
Olen 23-vuotisen elämäni aikana tilannut H&M:ltä kahdesti, Ellokselta kahdesti ja Halensilta en ikinä - silti nämä firmat pommittavat minua kuin parhaintakin kanta-asiakasta!
Tässä viikon aikana saapunut mainosposti:
Viikonloppu meni sangen mukavissa merkeissä. Lauantaina sain vieraita, jotka toivat keväisiä tuliaisia:
Tänään päällä jätesäkki. Mekko on hyvä sellaisina päivinä kun pitää jaksaa olla vahva, se on nimittäin ainoa jonka puolesta olen joutunut vähän taistelemaan... Hypistelin mekkoa ihan tyytyväisenä Zaran alennusmyynnissä kun joku julkea nuori neiti yritti viedä sen kädestäni!
