Sain tänään ELÄMÄ JÄRJESTYKSEEN -kohtauksen. Raahasin säkkikaupalla tavaraa pois, jynssäsin kaapinkulmia ja heittelin kuivuneita mustekyniä ja ripsivärejä roskikseen. Sovitin miljoonat samanlaiset mustat sukkahousut nähdäkseni, missä on reikiä ja mitkä ovat vielä käyttökelpoisia.
Samalla mietin järjestystä, ajankäyttöä, elämän turhuuksia, toiveita ja puutteita muutenkin. Ymmärsin, että selvitäkseni tästä kaikesta täysjärkisenä (haha) en voi omaksua kovin montaa roolia. Tällä hetkellä haluan pääasiassa olla:
1. Opiskelija
2. Työntekijä
3. Ruuanlaittaja
4. Naapuri
5. Kainalossa nysvääjä
6. Ystävä
7. Kuntourheilija
Bloggari ei mahtunut listalle. Olette ehkä saattaneet huomatakin, että olen viime aikoina hieman kamppaillut tämän bloggailun kanssa.
On hullua, miten blogiin voikin kiintyä - sehän on loppujen lopuksi vain sanoja bittiavaruudessa. Toisaalta jo pitkään on ollut sellainen tunne, ettei minulla oikeastaan ole kummempaa annettavaa suomalaiselle blogikentälle. Ja alunperinkin olen tiedostanut, että itsensä kuvaaminen on hullujen hommaa, mutta nykyään se tuntuu päivä päivältä sairaammalta. Mikä taas tekee vaikeaksi pitää mielessä sen, että tämän blogin perusajatus oli kuitenkin olla tyyliblogi, joka kertoo kahden tavallisen tytön vaatteista.
Mutta ennen kaikkea haluan sulkea tietokoneen. Vaikka internettilöisessä on paljon hienoja kuvia, kauniita sanoja ja mahtavia ideoita, kaikki se aika, jonka istun tässä, on pois kanditutkielmalta, tiskaamiselta, bodypumppaamiselta. Niin mukavaa kuin se onkin, se on aikaa jonka voisin käyttää myös juomalla teetä tai puhaltelemalla jonkun niskavilloihin.
Joten, ystävät, silläkin uhalla että vaikutan oikukkaalta juupaseipäs-tyypiltä (jollainen OLEN), on aika kokeilla sitä hengähdystaukohommelia uudestaan - viimeksi se ei tainnutkaan toimia toivotulla tavalla. Toivottavasti tulen pian takaisin päässäni jonkinlainen visio siitä, minkälainen bloggari haluan olla. Luultavimmin tulen pian takaisin joka tapauksessa, visioita tai ei.
Ja jutun kuvituksesta, The Sartorialist on taas onnistunut taltioimaan kameralle jotain mitä haluan tavoitella: minäkin haluan olla tyttö joka istahtaa kesken kaiken sähkökaapin päälle ja etsii soittimesta hyvän biisin, juuri siihen hetkeen sopivan. Lisätäänpä se omaksuttavien roolien listalle.
-eeva
23 kommenttia:
ymmarran taukotarpeen mutta olen harmissani itsekkaista syista :)
mulla on viimeiset viikot (ja erityisesti tama viikko) mennyt niin matalalentona etta tuntuu etta aivot nyrjahtaa jos opiskelen ja opin yhtaan enempaa, ja aika on juuri ja juuri riittanyt kahteen valttamattomaan rooliin (aiti ja opiskelija), eli olen joutunut "ottamaan lomaa" kumppanin roolista.
Kuitenkin olen ehtinyt lukemaan muutamia blogeja (ja pitamaan niita oikein tervetulleena taukopuuhana)...
Parisuhde (ja se lapsikin) varmasti tykkaisi siita etta (kodin kaikki) tietokoneet suljettaisiin vahan useammin, mutta kun kaiken oppimisen jalkeen tuntuu usein silta ettei pysty tuottamaan edes semi-alyllista small talkia ruokapoydassa.
Joka tapauksessa, ymmarran hyvin ja toivon etta into bloggaamiseen loytyy viela, silla itse olen inspiroitunut kovasti sun asuista tana syksyna. Se tasta viela puuttuisi etta kaiken muun lisaksi pitaisi miettia enemman etta mita sita oikeen laittaisi paalle!
Oi Eeva,
Poistumisesi takavasemmalle jättää ehdottomasti aukon suomalaiseen blogikenttään. Iso kiitos kuitenkin kaikista niistä teksteistä, jotka ovat saaneet minut
a)nauramaan
b)ajattelemaan
c)innostumaan tai
d)nauramaan vielä enemmän.
Ehkäpä innostus palaa vielä. Toivossa on hyvä elää.
A
Minäkin ymmärrän hengähtämisen tarpeen. Itsellä sellaisena tarvittavana taukona tästä kaikesta toimi se Lontoon pikaloma, kun päätin olla murehtimatta blogista siitä yksinkertaisesta syystä, etten päässyt nettiin kolmeen päivään. Miten vapauttavaa olikaan kolmen päivän loma netistä! Tiedän myös, että jos se olisi ollut saatavilla, olisin sitä käyttänyt. Mutta nyt, kun yhteyttä ei ollut, sain ikään kuin hyvällä omallatunnolla laistaa tästä kaikesta.
Toivon toden totta, että pieni paussi riittää palauttamaan intosi ja inspiraatiosi, koska sinä Eeva olet kirkkain kiintotähteni Suomen blogimaailmassa. Kenenkään muun kirjoitukset eivät herätä samanlaisia ajatusryöppyjä, tunteita, nauruja, itkuja (?) kuin sinun. Ja siksi täysin itsekkäistä syistä olen oikeasti vähän pahoillani, että olet ajautunut tuohon pisteeseen. Nyt kun tässä pisteessä kuitenkin ollaan eikä mitään voi, niin täytyy sanoa, että olen myös itsekkäästi onnellinen, ettei tämä blogi ole ainoa kontaktini teikäläiseen. :D Lähdetään merille, mennään Tukholmaan ja syödään kakkuja! Tehdään jotain. :) Ja voitaisiinko sopia sellaisesta viikottaisesta, pienestä tuokiosta, jolloin jakaisit vain minulle noita maailman hienoimpia huomioita elämästä, että saisin ajatusryöppyillä, tuntea, nauraa ja itkeä jatkossakin. ;)
Mun teki mieli huutaa kesken sun tekstiä, että: Onpas annettavaa!!!! Mutta kun en viitsi täällä töissä karjua, varsinkaan kun et sitä kuule, niin käyköön nyt tämä.
Olet ihana ja sun tekstit ja jutut saa mut aina niin hyvälle tuulelle, joten jään innolla odottamaan tauon loppua (itsekkäistä syistä, kuten Sari totesi). Tsemppiä inspikseen ja nauti tauosta juuri niin pitkään, kun siltä tuntuu, kyllä me sua jaksetaan odotella takaisin :)
Eeva, sulla on niiiiiiin paljon annettavaa suomalaisella blogikentällä!
Kynäsi on lentävä.
Ikävä tulee :'(
Hei ihana Eeva.
Pidä vapaasti taukoa ja hengähdä niin pitkään kuin on tarve. Vedä töpseli pois seinästä ja lomaile netistä. Mutta älä kuitenkaan luule, ettei sinulla olisi mitään annettavaa, mikäli intoa taas jossain vaiheessa tulee. Olen samaa mieltä siitä, ettet ole ihan samaa sarjaa monien muiden muotibloggaajien kanssa, mutta se on sinussa juuri parasta! :) Olet aito, sopivan rosoinen, oikea ihminen ja vielä mahtava kirjoittaja ja taitava pukeutuja. En varmaan mistään toisesta blogista ole inspiroitunut niin paljon kuin tästä teidän, oli kyse sitten vaatteista, ruuasta, matkoista tai elämästä ylipäänsä. Eli ikävä tulee!
Hyvää lomaa! Ja kuten kaikki muutkin ovat kommentoineet, itsekkäistä syistä toivon että vielä joskus palaisit. Siihen asti, elä täysillä. :)
Täytyy lisätä, että olet munkin mielestäni Suomen ehdottomasti paras bloggari, jonka jutuissa on eniten sisältöä. Kirjoituksesi ovat ilahduttaneet päiviäni, oot ehdottomasti blogieliittiä!
Ei ole annettavaa suomalaiselle blogikentälle? Hei, sä oot yks niistä harvoista, jotka osaa oikeasti kirjoittaa.
Mutta jotta pystyy kirjoittamaan, tarvii uusia ideoita ja ajatuksia. Ja niitä saa vain antamalla itselleen aikaa ja rentoutumalla. Joten hyvää blogilomaa :)
Oi arvoisat kommentoijat,
juttunne saivat minut lähestulkoon herkistymään. Tekstissä unohtui mainita eräs tärkeä asia: bloggailussa parasta olette ehdottomasti TE!
Kiitos siis kaikille, olette ihaniamahtavia :) Toivottavasti nähdään taas pian. Yritän kerätä bloggarinrippeeni jostain mihin ne olen unohtanut!
Voi Eeva! Pidä tasan niin pitkä tauko kuin hyvältä tuntuu, mutta tiedä, että kirjoituksiasi ja kuviasi kaipaa erittäin hartaasti ainakin tämä (ja näemmä aika moni muukin!) lukija. Osut niin usein kirjoituksissasi asian ytimeen ja tiivistät ajatukseni loistavasti. Blogista olen saanut sellaisen kuvan, että olet oikeasti ihminen (:D), mikä on piristävää useiden melko muovisten muotiblogien seassa.
Netittömyys on kyllä harvinaisen rentouttavaa. Suosittelen kokeilemaan, eiköhän tässä bittimaailmassa jokainen roiku enemmän kuin tarpeeksi.
Oikein hyvää syksyä ja taukoa - miten pitkäksi se sitten ikinä venyykään :)
Minä myös harmistuin kovasti tästä päätöksestäsi. Olen vasta hetken ehtinyt tätä blogia lukea, ja kovasti olen odottanut joka päivä onko sulta tullut uutta postausta! Nimenomaan kirjoitustaitosi tekee sinusta erityisen. Toivottavasti löydät inspiraation pian, kokemuksesta voin sanoa että yllättävänki pieni tauko asiasta kuin asiasta tekee ihmeitä! :)
Eeva.
Kiitos tästä(kin) postauksesta - nyt tiedän, mitä teen tänään. Tänään järjestän elämäni; tämä kaaos pään sisällä vaatii vihdoin sitä. Niin paljon rooleja, niin vähän aikaa.
Katsotaan miltä illalla näyttää - päätänkö palata bittiavaruuteen vai elää oikeaa elämääni vieläkin tehokkaammin. Juupaseipäs-bloggausajattelu on vaivannut minua jo hurjan monta vuotta.. Ja alusta alkaen olen ajatellut, että itseni kuvaaminen on melkoisen hullua.
Ihanaa torstain jatkoa, nauti niistä mahdollisista lumihiutaleista joita minä kaipaan kovasti tämän hollantilaisen vesisateen keskellä, nauti niistä hetkistä tietokoneen sulkemisen jälkeen!
Onneksemme kai Annukka jatkaa?!
Täällä on myös yksi lukija, joka toivoo että innostus löytyy tauon aikana. Valehtelematta voin sanoa, että rakastan tätä blogia, ja jäisin todellakin kaipaamaan ihania kirjoituksiasi, jos lopettaisit kokonaan.
Ymmärrän kuitenkin tauon tarpeen - ymmärtäisin jopa lopettamisen, jos siihen päätyisit. Pidin itsekin aikoinaan blogia (en tosin muotisellaista), ja lopetin koska se ei vain sopinut minulle ja tuntui ihan liian stressaavalta. Ei siis tulisi mieleenikään vaatia keneltäkään bloggarilta yhtään mitään - olen vain iloinen siitä, että jotkut jaksavat ja osaavat hoitaa tämän homman niin hienosti. :)
Ja vaikka tykkäänkin tyylistäsi ja asukuvistasi, niin seuraisin kyllä into piukeana tätä blogia, vaikka asukuvia ei olisikaan. Olen suht kirjallinen tyyppi, joten hyvä teksti inspiroi minua lähes aina enemmän kuin tuhat kuvaa.
<3
tuutko testaan munkin mustat sukkahousut :D lähtee järki melkein joka aamu kun "ne ainoat" ehjät sukkikset on aina hukassa... Ja minusta itsensä kuvaaminen on edelleen yhtä vaivaannuttavaa kun 2 vuotta sitten, mutta kun kerran väenvängällä haluaa omista vaatteistaan blogata, niin on vaan pakko deal with it :D
Toivottavasti tauko tekee hyvää. Itselle ainakin ne lomat jolloin nettiin ei ole ollut pääsyä ovat tehneet terää ja nettimaailmaan pääsee taas ihan uudella perspektiivillä sisään.
Jonkun pitäisi testata myös minun kaikki mustat sukkahousut. Jotenkin veikkaan että mies ja kissa eivät kumpikaan sitä tee joten vaihtoehdot jäävät aika vähiin...
Eeva, olen vasta suht lyhen aikaa ehtinyt seurata blogiasi, mutta ehtinyt ihastua siihen niin paljon, etta iso ikava sita tulee...Sulla on ihana lause ja tyyli ja paljon, paljon annettavaa suomalaiselle blogi- (ja muulle kirjalliselle) kentalle, joten nauti taysilla netittomasta tauosta, bodypumpista, kaamosajan kynttilanvalosta jne - ja tsemppia kanditutkielman tekoon! Kenties, toivottavasti kuulemme susta tulevaisuudessa!
Näin teistä untakin viime yönä sen jälkeen kun olin lukenut tän, teillä oli Annukan kanssa oma pieni soppi jonkun vanhan talon kivijalassa, semmonen huoneen kokonen kämppä jossa aina asutte Helsingissä ollessanne, ei siellä ollut edes vessaa tai keittiötä mutta hurmaavat kaksi takkaa ja tosi viihtyisää! Kiva että sain tulla sinne kylään ;)
Käyhän nyt ihan rauhassa keräämässä sieltä takasta kipinöitä jatkaa taas uudella innolla ja puhdilla. Tommonen priorisoiminen tekis kyllä hyvää varmaan itse kullekin. Toivottavasti pian taas tavataan, täällä tai unissa :)
Ihanaa blogilomaa Eeva <3
olen monesti miettinyt samaa bloggailun suhteen. Välillä on hankalaa suhtautua harrastukseensa,joka jollain tavalla etäännyttää todellisuudesta. Lukijoita on enemmän, mitä oikeasti tunnen ihmisiä ja näille vakituisille lukija"tutuille" olen nimenomaan bloggari.
Kun muutin Ouluun tein periaatteellisen internetin minimoinnin. Kämpälläni toimii ilmainen kaupunkiliittymä, milloin paremmin ja milloin huonommin. En hankkinut omaa nettiliittymää ja päätin, että en ole aina tavoitettavissa facebookissa, blogissa jne.
Viime elokuussa kun bloggasin enemmän, havahduin, että mua ei oikeasti edes kiinnosta suurin osa lukemistani blogeista enää, että se kymmenien blogien lukeminen oli enemmän koukuttumista kuin sitä että saisin kaikista lukemistani blogeista mitään. Ja vaikka saisinkin jotain, tarvinko todella mitään. Nautin myöskin pienistä hetkistä teekupin äärellä, eikä mun todellakaan tarvitse olla tietoinen kuka on ostanut minkäkin värisen paidan ja onko berliinissä mahtavia kasvis-smoothieita.
sen tajuttuani pidin itsekin blogitaukoa, sillä kukaan ei kuole jos ei kuule minusta. Jos kuolee, toivon sen olevan aivan joku muu kuin yksi blogini sadoista päivittäisistä lukijoista jota en edes tunne oikeasti.
Että taukoilehan rauhassa, mukava olisi juttujasi kuulla tulevaisuudessakin, mutta ei tästä mitään painetta kannata ottaa. Tää on vaa bloggailua :)
<3
Tiedän hyvin tuon tunteen, pidä vaan taukoa niin kauan kuin itsestä tuntuu hyvältä. Palaa sitten kun on aika, tiedät kyllä itse milloin. :)
Odottaen paluutasi,
Anna-Maria
Lähetä kommentti