Olin eilen sanomassa heipat kaverille joka muuttaa Lontooseen. Parin viikon päästä edessä on sama juttu, kun toinen lähtee Sveitsiin.
Olen vähän (hyvällä tavalla) kateellinen molemmille tytöille. Ulkomaille lähtiessä sitä jotenkin aina odottaa elämää suurempia seikkailuja, mutta vaikka niitä ei edes tulisi, saa kokonaan opetella uudestaan elämään arkea.
Että hei, lähdenpä tästä kaupungille ja etsin itselleni uuden lähikaupan. Ja lempikahvilan. Ja lähikaupasta löydän uuden suosikkijugurtin.
Se on aika hienoa. Ja jotain mistä melkein haaveilee kun elämä on 4 vuotta ollut enemmän tai vähemmän samanlaista. Välillä kävelen 2 tuntia jotta voin käydä eri marketissa kuin yleensä käyn. Ja vaihdan kuntosalia ainakin kerran vuodessa. Blaah.
Ehkä se johtuu tästä eksistentiaalisesta kriisistäni, mutta kaipaan ihan suunnattomasti mitä tahansa vaihtelua. Joskos sitä tänään vaikka... niin, tekisi mitä?
-k
12 kommenttia:
Sama juttu! se muuttamisessa onkin parasta kun saa vähän uudenlaisen arjen ja naapuruston, ja varsinkin jos muuttaa oikeasti kauas kuten ulkomaille. Ulkomailla on sitäpaitsi ihanaa käydä ruokakaupoissa, niin paljon eri juttuja kuin Suomessa mitä pitää saada maistaa! Siksi alkuvaiheessa käydessäni Lidlissä kuvittelin olevani ulkomailla.. Säälittävää :)
Tällaiseen kriisiin auttaa ainakin yksi asia: se ulkomaille lähteminen. Oletko ollut opiskelija-aikanasi vaihdossa? Suosittelen lämpimästi! :-)
Sarakissa: ulkomailla ruokakaupoissa roikkuminen on PARASTA!!! Ne on aina mulle se ykkösnähtävyys, hitot jostain Big Benistä, viekää minut supermarkettiin :D Ja mä myös rakastin aluksi Lidlissä käymistä, koska Saksassa kaikki ruokakaupat oli just sellasia. Voi meitä :D
Bisquits: voih, se olisikin ihanaa, opintotukikuukaudet vaan eivät enää salli vaihtoonlähtöä kun on kaksi tutkintoa. Mutta onneksi talvella on tiedossa piiitkä matka! :)
Uusi harrastus! Uusi harrastus! Kansanopistojen uudet kurssiohjelmat on ihan parasta, kato jos sieltä löytyis jotain kivaa! :)
Pusuja sinne, onneks kohta nähdään taas! <3
Niin tuttuja tuntemuksia. Onneksi on bussikortti, vähän helpottaa kun voi pahimmassa muutoksen kaipuussa valita satunnaisen lähiön, ajella sinne ja kuvitella hetken aikaa asuvansa siellä.
Tiedät varmaan tästä jo, mutta ihan varmuuden vuoksi mainitsen kuinka ihana yllätys oli tajuta että opintotukia saa 70 kk, eli enemmän kuin normaalisti, jos suorittaa kaksi tutkintoa. Jompikumpi tutkinto on oltava valmiina (kandikin riittää) jotta lisäkuukaudet saa, ja tutkintojen on oltava eri alaa. Eihän tuokaan ylenmääräisesti kahta tutkintoa varten ole, mutta itselläni helpottaa tilannetta sen verran että vuoden päästä toivottavasti lähden vaihtoon.
Maria: no uusi harrastus olis huippu! Meillekin tuli just aikuisopiston esite, mutta jotenkin sieltä ei mikään napannut. Ehkä yritän keksiä jotain itsekseni... tai sit alan ZUMBAAMAAN! :D
Maj: KIITOS tästä tiedosta!! En oikeasti tiennyt tuota, joskus kysyin ja sanottiin että 55 ja enempää ei heru. Ehkä ne luuli, että tarkoitin vain pääaineen vaihtoa... huh kun helpottaa. Katsotaanpa saanko ikinä maisteria kummastakaan :D
Tuo lähioajelu on muuten hauskaa vaihtelua, näkee omasta kotikaupungistakin uusia puolia!
Paitsi, että saat niitä lisäkuukausia sitten kun toinen tutkinto on valmis.
Kesämökkeily helpottaa pahimpiin kriiseihin!
Niin tuttu tunne. Olin kuusi vuotta ulkomailla ja nyt kolme takaisin täällä, olisi aika lähteä taas vähän pidemmäksi aikaa... Onneksi joka syksy on ollut eri jutut, mutta Helsinki on vaan aina Helsinki, ei voi mitään. Kun elää tavallaan kahdessa maassa pitkään, niin tulee nautittua parhaita paloja molemmista.
Elämä on.
Mietin juuri tänään sitä kun kolme vuotta sitten muutin kotoa ensimmäiseen omaan asuntooni uuteen kaupunkiin. Kuinka silloin vähän jännitti kaikki uusi, kun käveli ensimmäistä kertaa kauppaan ostamaan maitoa ja laittoi itselleen omassa keittiössä jauhelihakastiketta. Nostalgiaa ehkä, mutta minä kyllä muistan kauneimpina yleensä juuri ne asiat arjesta.
Nooruska: no näin kuulin, onneksi!
Kesämökkeily auttaa kriiseihin, ja lomailu ja matkustelu, harmi vaan että kotiin palatessa ne kriisit ovat edelleen olemassa :(
Onneksi voit aina lähteä takaisin ulkomaille, sen luulisi olevan suht helppoakin kun sulla on jo siitä kokemusta!
Elina: ah, tarkoitin juuri tuota tunnetta! Itse muutin tähän kaupunkiin 4 vuotta sitten ja muistin miten ihanaa oli vain kävellä kaupungilla ja etsiä uusia paikkoja ja päättää että alkaako käymään Salessa vai K-marketissa. Ei siihen mitään ulkomaanmatkoja tarvittu. Ja se uusi asuntokin oli varsinainen seikkailu :) Olisi älyttömän hienoa muuttaa johonkin uuteen paikkaan, ei edes välttämättä ulkomaille. No, varmasti jonain päivänä :)
Mulla on ollut ihan samanlainen tunne jo muutaman vuoden. On vaan ihan pakko muuttaa ulkomaille ja hyvin pian (olemme tehneet lähtöä jo pari vuotta, mutta poikkiksen opinnot ovat "hieman" venähtäneet). Matkustelu on ollut mulle aina se henkireikä ja ilman sitä olisin varmaan masennuksen oma tälläkin hetkellä. Jos veri vetää muualle, minkäs sille voi? Pakko vaan lähteä matkaan.
Heh, tosta hyvästä tavalla kateellisuudesta; itse kun taas kerran esittelin kaverille sun vakiopalstaa, lisäsin perään että niin toi opiskelee oikiksessa, etten oikeen tiedä oonko enemmän ylpee vai kade :). Itselläni alkaa neljäs välivuosi, eikä vieläkään ole oikein valjennut, mikä se unielmien opiskelupaikka olisi.
En muista, kysyinkö koskaan tän blogin sijaintia, mutta tajusin juuri että oon lueskellut tätä jo jonkin aikaa enkä jostain syystä tunnistanut kuvista, lisäksi tuo Kirsikka-nimi hämäsi. Mukavaa syksyä tai loppukesähän tässä vasta on!
Anna-Maria: niinpä! Mulla ei ole varsinaisesti ulkomaille hinku (tai on sinnekin), vaan jotain uutta ja vaihtelua. Voisin olla tyytyväinen vaikka jos muuttaisin Tampereelle :D
Yleensä sekin jo auttaa, että on määränpää ja suunnitelma ja tarkoitus lähteä, niinkuin teillä!
Sonja: no itse en ole tällä hetkellä lainkaan vakuuttunut siitä, että oikis olisi se unelmien opiskelupaikka :( Joten välivuosissa ei ole mitään pahaa, siinä se motivaatio kasvaa eikä ryntää ekaan kouluun mikä tulee mieleen.
Ja siis heh, aika moni on sanonut tuota samaa. Alan kyllä kohta bloggailemaan varmaan ihan Eevana kun näitä Kirsikoita vilisee blogimaailmassa niin tiuhaan tahtiin :)
Lähetä kommentti