Tänään on ollut tärkeä päivä.
Olen tehnyt tärkeää työtä, en ehkä ihmiskunnan eteen, mutta yhden ihmisen.

Olen maannut sohvalla ja ajatellut, sillä siten olen aina kuvitellut filosofien työskentelevän (silloin kun filosofit eivät vastaile lukijoiden kysymyksiin lehtien palstalla tai ole vieraina ihmissuhdeohjelmissa. Tai kirjoita imeliä rakkausoppaita pariskunnille.)
Olen miettinyt Omaa Elämääni. Siinä riittääkin miettimistä. En ole tullut vielä mihinkään lopputulokseen, oletteko te? Kannattaako istahtaa sille vertauskuvalliselle lautalle ja antaa virran viedä? Vai pysähtyä jo laiturille ja huutaa seis, MINÄ päätän nyt mihin suuntaan tässä kuljetaan! Ja sitten pitäisi vielä päättää se suunta.

Liian isoja kysymyksiä. Tyydyn tanssahtelemaan kotona paljain jaloin ja toteamaan, ettei niin isoja päätöksiä pidä tehdä kesällä. Nyt on tärkeintä vain antaa sifonkihelmojen viuhua ja tuulen tuivertaa tukkaa.

Ehkä tällaisista päivistä pitäisi potea huonoa omaatuntoa (nytkin voisin olla tienaamassa siinä viimekesäisessä työssäni, jossa jouduin aina aamuöisin kävelemään kaupungin poikki ja hätistelemään humalaisia kannoiltani ja pelkäämään että puskasta hyppää joku matkan varrella olevan strippibaarin ulospotkittu, äkäinen ja himokas asiakas), ehkä tällaiset päivät ovat juuri niitä joita varten eletään.
- (eeva) kirsikka,
joka on huomannut miten hölmöä on piilotella toisen nimensä takana kun blogi saisi kiistatta jo oman lukunsa kyseisen henkilön omaelämäkerrassa.


8 kommenttia:
oon jo pitkään seurannu teijän blogia ja rakastan sun kirjotustyyliä! Se ei oo sellanen ällön tekotaiteellinen vaan rehellisen oivaltava (eeh) ja niin,siis jatka samaan malliin =)
Mau: kiitos, musta on aina kiva kuulla teistä pitkäaikaisista mutta hiljaisista lukijoista, jotka sit jossain vaiheessa intoutuu kommentoimaan jotain. Ihana kuulla että joku siellä jossain lukee ja tykkää! :)
Olet kyllä todella ihana, ja kirjoitat oikeastikin taitavasti!
Kysyisin, löysitkö niitä lapsuudenaikojen tarhatossuja isommilla koilla, ja jos, niin mistä?
oot mun lempibloggari. tunnut oikeasti elävän ja ajattelevan kokevan olotiloja. ihanaa.
*sepäs jäi kesken, siis elävän ja ajattelevan ja kokevan olotiloja.
Inla: voi kiitos! En ole ostanut tarhatossuja, ainakaan vielä. Lukijavinkkien perusteella niitä saa ainakin Sokokselta, tanssikaupoista sekä Tarjoustalosta ja muista halpahalleista :) Onnea metsästykseen!
Anonyymi: kiitos ihanasta kommentista :) Ja olet kyllä harvinaisen oikeassa, olen nimenomaan sellainen ihminen joka kokee olotiloja. Hyvässä ja pahassa :)
Sain tänään ahaa-elämyksen lukiessani Trendiä :) pitkät piuhat tai jotain...
Tykkään tosi paljon teidän tyylistä kirjoittaa!
Anu: heh hauskaa :) Ja kiitos, tuo on kiva kuulla!
Lähetä kommentti