Olotiloja

Kaksi tämän hetken lemppariani:

MTWTFSS:n meleerattu kulahtaneen korallinvärinen lörttöpaita.



Kirppisvyö. En haluaisi laittaa enää mitään päälle ilman tätä.

Eräs kommentoija kirjoitti postauksen perään, että vaikutan siltä että koen olotiloja, vai miten se nyt meni?

Se on harvinaisen totta, eikä ensimmäinen kerta kun kuulen sen. 16-vuotiaana jouduin käymään koulupsykologilla koska en osannut istua tunneilla paikoillani. Psykologi sanoi: sä vaikutat sillee herkältä kaikkiin ilmapiireihin, et jotenki ne vaikuttaa suhun hirveen voimakkaasti.

Niinpä. Juuri nyt oleilen siinä kummallisessa olotilassa, joka seuraa siitä kun lauantai-iltana humalainen seurue lähtee isolla metelillä baariin ja itse jää kotiin.

Viime aikoina olen ollut yliherkkä baarien ilmapiirille; en jaksa huutaa ja töniä ja huojua tanssilattialla, jossa hiki virtaa. Ennen kaikkea en jaksa ihmisiä, joiden kanssa jokainen keskustelu muuttuu väistämättä väittelyksi. Sellaiset ihmiset ovat vaikeita meille, joihin ilmapiirit vaikuttaa hirveen voimakkaasti. Sellaiset ihmiset eivät aina tajua, että ilmapiiri myrkyttyy pienestä ja nopeasti.

Tarkoittaako tympääntymiseni sitä, että olen vanha? Ehkä.. milloin tulee se ikä jolloin saa alkaa nauttimaan mummoutumisestaan puhtaalla omallatunnolla?

Sanoisin, että tänä iltana. Olen vellonut tässä "juon kokista kun muut juovat viiniä ja jään kotiin kun muut lähtevät" -tunnelmassa jo jonkin aikaa, ja alkanut pitää siitä.

On jotenkin hauskaa katsella kaikkialla lojuvia tyhjiä tölkkejä ja todeta että hähää, mikään noista ei vaikuta minun vointiini huomenna. On siistiä kulkea ympäri kämppää ja kerätä vierailta unohtuneet puoliksi syödyt Sisu-askit ja puoliksi täydet sipsikulhot, mennä peiton alle ja laittaa leffa pyörimään. Ja kuunnella ulkoa humalaisten meteliä ja huokaista helpotuksesta, kun ei tarvitse itse olla siellä huutamassa.

Voi vain köllötellä kotona ja tuntea itsensä vanhaksi ja tylsäksi. Oikein uppoutua siihen tunteeseen. Ja huomata, että se on oikeastaan aika vapauttavaa.