Tässä yksi alelöydöistäni, Selectedin niitti/paljetti/mikälie -liivi, jota olen himoinnut maaliskuusta asti.
Nykyiseen shoppailufilosofiaani kuuluu se, että ostan vain asioita joita joko tarvitsen tai himoitsen. Hetken himoon en kuitenkaan antaudu, vaan himon täytyy olla pitkäkestoisempaa ennenkuin Visa vinkuu. Hyviä merkkejä ovat se, että vaatetta on käynyt hypistelemässä useaan otteeseen sekä se, että lopulta ajatuskin vaatteen jättämisestä kauppaan saa aikaan lievää ahdistusta.
Kun tekee ostoksen, täytyy tuntua jossain. Aikaisemmin vaan ostelin vaatteita "no ihan kiva" -mentaliteetilla. Nykyään en halua ostaa enää mitään, mikä ei saa aikaan leveää hymyä naamalle tai halua juosta äkkiä kotiin mallailemaan uutta vaatetta kaiken mahdollisen kanssa. Erästäkin alelöytöäni (josta lisää myöhemmin) ajatellessa tunnen melkein perhosia vatsassa. Se on tosirakkautta se! Ja miksi tyytyä yhtään vähempään?
Juuri tällaista vaateharrastuksen tulisi olla - oikeasti ihanaa ja mahtavaa ja hauskaa, sellaista joka tosiaan saa iloiseksi, ei pelkästään päämäärätöntä shoppailua jossa pyritään vain kahmimaan vaatekaappi mahdollisimman täyteen.
Vai häh?
Ja näinä laman ja etenkin ilmastonmuutoksen aikoina olen huomannut että tämä on myös ainoa shoppailutapa joka ei aiheuta syyllisyyden tunnetta.
Koska itse olen ihan oikeasti huomannut elämänlaadussani parannuksen kun pääsin irti silmittömästä tavaran haalimisesta, kiinnostaa tietää: mikä on teidän shoppailufilosofianne?
-kirsikka
(kuvassa siis Selected Femmen liivi, Tree Huggerin ihananihana luomupuuvillapaita sekä Cheap Mondayn sataan kertaan nähdyt farkut)
18 kommenttia:
Kuullostaa hyvältä!!Tuota periaatetta voisin itsekin alkaa käyttämään.Aika pitkälti noin olen toiminutkin..ainakin yrittänyt;)...Miksi ostaa niitä "ihan kivoja"kaappi puolilleen,kun vaatteita tulee jatkuvasti kauppoihin lisää:).Kyllä niitä täkyjä varmasti jokaisen kohdalle tulee.Tietty joskus täytyy hieman joustaakin,jos jotain todella tarvitsee ja pikaisesti jne....
Samanlainen filosofia myös mulla. IKävä kyllä on pari kertaa päässyt käymään niin, että vaate on loppunut ennen kuin olen tullut siihen tulokseen, että kyllä sen todella haluan.
Anonyymi: juuri näin - vaatteet ei maailmasta ihan heti lopu, parempi siis odottaa niitä oikeasti ihania omalle kohdalle. Olen itsekin tehnyt tuollaisia hätäostoksia esim. juhliin - nyt yritän rakentaa sellaista garderobia että olis muutamia vaatteita jotka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen silloin kun ei keksi mitään muuta. Välttyisi niiltä paniikkiostoksilta vastaisuudessa!
Emma: no siinä on tietysti tuo riski.. mutta onneksi aina tulee uusia vaatteita. Ja sitten kun oma maku/tyyli on tarpeeksi selkiytynyt, uskaltaa ostaa hetikin sellaisia vaatteita, jotka tuntuu ensi silmäykseltä omanlaisilta (ja sellaisilta että niitä tulee myös pidettyä).
Toi liivi on niin ihana, just sun näköinen! Ja Selectediltä tekee todellakin parhaat löydöt, niitä ei ole vaikeaa rakastaa. :)
Sama filosofia mullakin, oikein ällöttää, että joskus on tullut ostettua joitain melkein ihania tai ehkä ihan kivoja, äh!
toi liivi on niiin hieno! oon itsekin käynyt hipeltämässä sitä vähän turhan monta kertaa. mut eikö se oo aika painava?! miltä se paino tuntuu harteilla?
mulla on aika samanlainen filosooffia. tunnen tosi herkästi syyllisyyttä rahan tuhlaamisesta johonkin niinkin tyhmään kuin vaatteisiin, kun afrikan lapsetkin näkee nälkää jne. mutta hyvillä ostoksilla ei painolastia tule. oon myös mestari palauttamaan asioita: annan usein vaatteen olla pari päivää kassissa, ja jos se vaate edelleen tuntuu maailman parhaalta, mä pidän sen. jos fiilis ei nouse korkealle, tai lähemmässä tarkastelussa vaate osoittautuu huonosti tehdyksi tai istuvaksi, mä marssin takas. ja mun lompakko ja maailma pelastuu.
Maria: no mua ihan kauhistuttaa kun mietin meidän entistä shoppailukulttuuria :D Onneksi me ollaan sentään vanhettu ja viisastuttu, edes jonkin verran (moni ei oo yhtään).
Mun täytyy tosin sanoa, että olen hieman pettynyt Selectedin laatuun :( Noilla hinnoilla vois jo odottaa vähän parempaa.
Liisa: ei se oo mitenkään painava, noi niitit/paljetit/mitkälie on ihan kevyitä!
Toi on muuten kanssa LOISTAVA vinkki toi palautusjuttu - mulla on vaan monesti tyssännyt palautusajatukset siihen että hukkaan aina kuitit! Pitää alkaa pitää ne visusti tallessa. Parissa päivässä kyllä huomaa, onko siitä vaatteesta oikeasti vaatekaapin staraksi vai oliko se pelkkä heräteostos. Tai blaa-ostos.
Mun ostosfilosofia on pitkälti samankaltainen. Vaikka tänäkin vuonna olen ostanut vähän vaikka mitä ihanaa, ja omasta mielestäni tosi paljon, ne on sellaisia juttuja, joita tulen rakastamaan pitkään. En myöskään enää pakolla synnytä itselleni uusia tarpeita, vaikka kaikkeehan VOIS haluta, yritän muistaa käyttää kaikkea sitä ihanaa mitä mulla jo on!
Liivi näyttää sulla ihanalta! Olen itsekin kyttäillyt ja kokeillut noita Selectedin eri liivejä, mut ne eivät vain tunnu istuvan mulle - hartioista sopivat ovat liian lyhyitä, isommat taas levenevät, eivät niinkään pitene. Sit kuitenkin sulla, joka olet kanssani samanmittainen, liivi istuukin tosi hyvin! Onnentyttö!
Olen täysin samaa mieltä! Tosin lipsun tästä filosofiasta liian usein alennusmyyntien aikaan, ihan kuin se räikeän punainen -70% -alelappu saisi järjen sumenemaan ja kelpuuttamaan kaappiin rättejä joita en normaalihintaisina edes vilkaisisi.. Mutta joo, koitan välttää ihan kivaa ja ostaa ainoastaan sellaisia vaatteita/asioita, joista tulee heti vau-efekti. :)
Harrastan vähän liikaa semmoista hätäilevää ostostelua kirppareilla, en niinkään muualla. Toisaalta voin ajatella, että ainakin tavaran myyjä ilostuu... Shoppailufilosofiani onkin aika lailla tämä: second handin kanssa saatan ostaa myös ne no mä vähän ompelen ja sitten tää kyllä istuu -vaatekappaleet, mutta muuten olen hyvin maltillinen. Usein "massashoppaukset" keskittyvät ulkomaanmatkoihin, joille rahaa on säästetty ostolakoilla ja töitä tekemällä.
Mutta ekohengessä ja omien endorfiinien hyrräämisessä tehdyt, kauaskantoiset ostopäätökset ovat in - toivoo nimimerkillä "Lähes vuosi kärvistelyä ja harkintaa ja nyt onnellinen Volt-avokkaiden omistaja"
Mun shoppailufilosofiani on aika samanlainen kuin sun! Yritän nyt vähentää entisestään vaatekaupoista ostelua ja siirtyä enemmän second hand -shoppailijaksi. Ei tietystikään vaatekaupat missään totaalikiellossa ole, mutta saan ostaa vain asioita, joita olen jo pitempään himoinnut ja joita ilman en voisi enää kuvitella elämän jatkuvan. Vaatekaapin täyteen haalimisessa ei ole oikein mitään järkeä, koska kaikkia vaatteita ei siten ehdi edes välttämättä käyttää.
Selected Femme on muuten uusi rakkauteni. Nyt kun Helsinkiinkin on avattu oma liike, niin käytännössä pakko käydä aina keskustassa ollessani hypistelemässä kaikkea ihanaa kyseisessä kaupassa. Toi liivi on tosi ihana. Minäkin oon himoinnut sitä!
"Kun tekee ostoksen, täytyy tuntua jossain."
Juuri näin. Olen huomannut, että jos ostaa harvemmin ja sellaista mitä todella himoitsee, ostoksesta saa oikeasti ihan mielettömät endorfiinihumalat. Ihan sen tunteen takiakin kannattaa rajoittaa ostoksiaan.
Täällä pohjantähden alla -kirjassa on mahtava kohta, kun Koskelan Akseli saa uuden, juuri häntä varten tehdyn takin, ja hän kulkee maantiellä ja avaa takin napit ja fiilistelee uutta takkiaan. Sellaiselta uuden vaatteen saamisen pitäisi tuntua.
Näytät muuten tosi kauniilta noissa kuvissa. :)
Haluaisitko joskus postailla sisustuksestasi? Kotisi näyttää niin kivalta, että olisi hauska nähdä siitä enemmänkin :)
Kiitos ystävät kommenteista ja hyvistä vinkeistä!
Sugar Kane: mulla on itse asiassa sama juttu - vaikka olen vannonut alkavani ostaa vähemmän, olen tänä vuonna ostanut aika paljon, koska vaatekaapistani on yksinkertaisesti puuttunut niin paljon sellaisia perusasioita. Eli tavallaan nyt ostan enemmän, jotta voin vastaisuudessa ostaa vähemmän :D Ainakin toivon niin, toivottavasti tuo ei ole itsepetosta... ;)
Ja kiitos - mä tykkäsin kovasti siitä muoviniittiliivistäkin, mut ajattelin että yksi saa kyllä riittää!
Anonyymi: no täytyy kyllä myöntää, että joskus nuo -70% laput saavat itse kunkin arvostelukyvyn hieman hämärtymään... sama ilmiö käy helposti kirppiksillä. Opetellaan, opetellaan!
Meeri: onnea avokkaista, mullakin on ne! (Jos siis tarkoitat Vagabondin Volteja). Ja kirppikset oli mulle myös pitkään sellainen paikka mistä tuli kannettua loputtomasti tavaraa, aina vaan ajatteli että kun on niin halpaa jne. eikä muistanut sitä että ne vie silti kotona tilaa! Nykyään oon kirppiksillä ylikriittinen, koska en kestä enää niitä tuunausprojektikasoja joita en sit kuitenkaan ikinä saa tuunattua!
Janita: tuo on varsin hyvä shoppailufilosofia! Itse olen vähän huono second hand -shoppailija koska täällä meidän kaupungissa on vähän huonosti kirppiksiä, ja muutenkaan mulla ei ole sellaista oikeanlaista silmää ja kärsivällisyyttä siihen. Tykkään kuitenkin paljon pyöriä kirppiksillä...
Selectedin mallistoon ja värimaailmaan olen hyvin, hyvin ihastunut minäkin, varsinkin Tampereen liike on upea! Harmi vaan, että Selectedin laatu ei ihan kohtaa sen hinnan kanssa :( Eli kannattaa ostaa alesta..
L-M: voi kiitos! Ja olet ehdottoman oikeassa. Se on vähän sama kuin jos söisi täytekakkua joka päivä, eihän sekään enää pidemmän päälle maistu yhtä hyvältä kuin jos sitä söisi vaan syntymäpäivillä :D Ja kommentit joissa lainataan kirjallisuuden klassikoita on ehdotomasti lemppareita! ;)
Chuck: mun on itse asiassa pitänyt tehdä se jo kauan sitten, mutta aina kun se tulee mieleeni niin huomaan että kämppä on ihan sekaisin tai täynnä jotain ihmeellisiä askarteluprojekteja.. sitten kun täällä näyttää normaalilta, unohdan aina koko jutun! Yritän joku kerta muistaa :)
en tiedä mistään filosofioista mutta HALUAN TON LIIVIN.
Kuulostaa minun filosofialtani kieltämättä - kerran jahkailin yksin farkkulegginsien kanssa alennusmyynneissä niin, että ne sitten loppuivatkin. MUTTA muutaman kuukauden päästä eräs bloggaaja niitä huutokauppasi kun olivat väärän kokoiset hänelle, ja ne sitten itselleni omin, varmaankin samat yksilöt kuin mitä kaupassa sovitin. Oi sitä onnea kun paketti tuli postissa :D
Samoilla linjoilla itsekin. Etenkin tän kuluneen vuoden aikana on tullut harkittua ostamista paljon enemmän kuin ennen (ja nyt vaatekaapista muuton yhteydessä on kuoriutunut esiin useita vuosia vanhoja alevaatteita, joissa on vielä hintalaput paikallaan... köh köh...) Jos laittaa rahaa vaatteeseen, sen pitää olla niin ihana että tahtoo vaan mennä kotiin halaileen sitä.
pakko todeta että filosofiasi lähentelee yllättävän paljon juurikin omaani, mistä juuri kirjoitin tarinan ja oikeastaan koko blogini ("labels or nothing") idea perustuu juurikin tähän vaatteen persoonallistamisajatukseen. itseäni lainatakseni: "Hukut tavaraan, jota et edes muista että sinulla ylipäänsä on, ja silti ei koskaan ole mitään päällepantavaa? --Haluan että jokaisella vaatteellani on tarina jonka pystyn muistamaan."
Kivoja ajatuksia täältä löytyi muitakin :)
http://labelsornothing.blogspot.com/2009/08/ei-se-maara-vaan-laatu-mista-blogin.html
Kommenttini aiheeseen tulee kieltämättä erittäin myöhässä, mutta koska olen viimeisen puolen vuoden aikana kokenut vastaavanlaisen valaistuksen, on pakko sellainen kuitenkin jättää. Itse olen päättänyt sijoittaa rahani vain "rakkautta ensi silmäyksellä" -kohteisiin, ja niihinkin usein vasta sitten, kun vaatteen on hipeltelyn jäliltä jo muutamaan otteeseen lähtenyt. Tässä tapauksessa helpottaa budjettiongelmaa lisäksi kohtalo, jonka annan päättää puolestani. Jos himoni kohde ei seuraavalla kerralla rekistä enää löydy, it was never ment to be. Sovelsin teoriaani suoraan suhtautumisestani miehiin, ja molemmissa kategorioissa se on tuottanut paljon hyvää mieltä :D Kiitos loistavasta postauksesta!
Lähetä kommentti