Viime aikoina ilmassa on ollut surua ja alakuloisuutta. Siitä selvitään niinkuin ennenkin: lukemalla kirjoja, leipomalla muffinseja, juomalla sammioittain teetä ja kuuntelemalla Sävelradiota. Ja lojumalla vähän tavallista pidempään peiton alla.
Ja kun on pakko tulla pois peiton alta, täytyy pukeutua vaatteisiin jotka tuntuvat siltä kuin olisi yhä peiton alla. Nämä ovat pehmoisinta mitä tiedän kissanpennun massun jälkeen.
Parvekelaatikossani asustavat linnut löytyivät kaikki kuolleena yhtenä aamuna. Siihen asti poikaset olivat voineet pulskasti ja kasvaneet kovasti - yksi tavallista kylmempi kesäkuun yö ja niiden elämä oli ohi. Ymmärrän että maailma on julma, mutta se on jo liikaa että linnut kuolevat ennenkuin saavat kertaakaan edes lentää. Itketti ihan kamalasti ja istutin pesän paikalle kukkia lintujen muistoksi. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta jotenkin ne linnut olivat kamalan tärkeitä.
Ja koko ajan on kylmä ja sataa eikä elämälläni ole mitään suuntaa eikä kukaan edes äänestä eurovaaleissa ja joinain aamuna vaan ihan kaikki on liikaa, paitsi se mikä on liian vähän.
Onneksi on keittiö ja ystäviä jotka tulevat syömään. Toissapäivänä tein sitruuna-unikonsiemenmuffinseja, eilen salamibruschettaa ja lettuja kermavaahdolla ja hillolla, tänään kylmää avokado-tomaattikeittoa, kesäkurpitsa-fetasalaattia ja mansikoita ja sitruunasiirappia briejuuston kanssa.
Jos aika parantaa haavat, niin ruoka parantaa ruhjeet. Keittiö on maailman parantavin paikka. Jos siellä vielä voisi olla peiton alla.
Radiosta tulee toista kertaa kahden tunnin sisällä What a Wonderful World. Tarinan opetus: Elämä voittaa, ainakin niin kauan kuin maailmassa on ruokaa, ystäviä ja kornia iskelmämusiikkia. Ja peittoja ja pehmeitä vaatteita. Pitäkää siis niistä kiinni kun niitä tiellenne sattuu!
-kirsikka