Gwyneth Paltrow oli vähän aikaa sitten Conan O'Brienin show'ssa. Mietin miksi muka inhoan häntä. Gwynethän oli oikeastaan hyvin viehättävä. Päätin tutustua rouvan nettisivuun, jossa hän jakaa hyviksi kokemiaan vinkkejä.
Sitten muistin miksi muka inhosin Gwynethiä: ainakin jos nettiä on uskominen, koko maailma vihaa häntä. Ja miksi? Koska hän on kaunis ja hyvinvoiva liikunnan ja luomuruuan ystävä. Eli toisin sanoen luulee olevansa parempi kuin me muut.
Mutta Gwynethän on. Ja sitä ihmiset eivät kestä.
Sama kohtalo odotti Jamie Oliveria. Hän oli brittien mielestä ihana niin kauan, kunnes kehtasi vaatia koululaisille terveellisempiä lounaita. Mitä se oikein luulee itsestään, tulee tänne ja sanoo että omena on parempi välipala kuin grillisipsit, eiköhän me ite osata lapsemme kasvattaa!
Suomessa Marco Bjurströmiin suhtaudutaan vähän samalla tavalla. Hän on ihan hirveä, koska näyttää ikäistään 10 vuotta nuoremmalta, saa paljon aikaan, elää terveellisesti ja nauttii elämästä. Ja luultavasti elää 120-vuotiaaksi.
Gwynethin nettisivu on jatkuvasti pilkan kohteena. "Oh my god, I can't believe that bitch is making cookies now! How pretentious!" Minusta Gwynethin keksit näyttivät aika hyviltä. "Who cares about her tips on how to enjoy Barcelona!" Jos olisin lähdössä Barcelonaan, ottaisin varmasti kaikkien vinkit iloisena vastaan.
Mutta kun ne keksit ja vinkit tulee Gwynethiltä. Miksi Gwynethin kulttuuriharrastukset ja vegaanireseptit ärsyttävät ihmisiä niin hirveästi? Voisiko syy ehkä sittenkin olla siinä, että jokainen meistä haluaisi elää vähän terveemmin ja lukea vähän enemmän kirjoja ja kokea vähän enemmän, mutta suurin osa meistä vain on liian laiskoja tai saamattomia tekemään mitään?
Jos henkilö A liikkuu, syö terveellisesti, ajaa itselleen tärkeitä asioita, yrittää jakaa positiivista elämänasennettaan ja olla avuksi muille, ei se ehkä tee hänestä parempaa ihmistä kuin henkilöstä B joka makaa sohvalla ja syö pakastepizzaa. Mutta kyllä minä henkilökohtaisesti silti ihailen vähän enemmän henkilöä A.
Nyt on kovasti muodikasta nauraa yltiöpositiivisille nami-nami-bjurströmeille ja itse leipänsä leipoville luomuhipeille. On coolia rehvastella sillä kuinka bodypumppaajat näyttää aivottomilta pelleiltä ja miten minähän en lisäaineita pelkää. On hienoa olla kyyninen ja olla uskomatta mihinkään. Joo, jos itselle vaikka se luomudeodorantti tai tuore tomaatti ei ole kaikkein tärkein prioriteetti niin ookoo, mutta miksi silti tuomita sellaiset ihmiset vainoharhaisiksi, snobeiksi, tärkeilijöiksi ja trendipelleiksi?
Miksi toisen ihmisen positiivisuus tai ympäristöystävällinen hiustenhoitoaine ärsyttää niin helvetisti? Siksikö että nämä ihmiset tosissaan ovat perustavanlaatuisia pellejä, vai siksi että näissä ihmisissä on jotain, mitä salaa itsekin ehkä haluaisimme olla, mutta suurin osa meistä ei yksinkertaisesti vain viitsi nähdä sitä vaivaa?
Kirjoittaja on tänään itse syönyt valtavan pussin lisäainekarkkeja, juonut aspartaamilimonadia ja maannut sohvalla katsoen Pimp My Ridea. Ja kyllä, tuntisi olonsa huomattavasti paremmaksi jos olisi syönyt höyrytettyjä kasviksia ja käynyt lenkillä.
-kirsikka
ps. Ja koska Sugar Kane on peräänkuuluttanut lisää viittauksia blogien välillä, myönnettäköön että osa inspiraatiostani tähän tekstiin tuli tästä postauksesta ;)
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Miksi kaikki vihaavat Gwynethiä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
36 kommenttia:
Kiitos tästä postauksesta! Postauksesi oli mielestäni aivan loistava. En ole ikinä itse oikeastaan lähtenyt mukaan näihin julkkisten dissauksiin, sillä olen sitä mieltä, ettei ihmistä voi tuomita vain ulkokuoren ja median antaman kuvan perusteella. Ihailen itse itsenäisiä, itsestään huolehtivia ja elämäänsä onnellisia ihmisiä ja kyllä, saatan olla välillä heille jopa kateellinenkin, mutta eihän se ole heidän vikansa. Toivottavasti postauksesi saa muutaman ihmisen ajattelemaan uudestaan! Vihaaminen ja kateellisuus ovat muutenkin aivan liian yleisiä nykyisin!
Mainio kirjoitus, ja KIITOS linkistä! ;) Musta on reilua meininkiä linkittää, niihinkin teksteihin, joihin reaktio voi olla ns. toisenlainen.
Taas heräsi paljon ajatuksia, mm. tällaisia: Mä olen huomannut jättäytyväni nykyään pois esmes ruokakeskustelusta monista syistä. Toisaalta en halua asemoitua ikästeni (+30) ruokasnobbailijoiden joukkoon - oikeasti ON ihmisiä, jotka arvottaa toisia ihmisiä sen perusteella, ostaako ne luomutomaattinsa Prismasta vai "omalta kauppiaaltani kauppahallista", tai onko mun taikinanjuuri just siltä oikealta taikinannjuuri kierrättäjältä, tai ... ymmärtänet yskän, siis tässä iässä tohon valitettavasti liittyy paljon myös tulotaso/sosiaalinen status -läppiä, joihin mä en vaan halua sekaantua ja jotka vie maun muuten mukavalta reseptien ja makuelämysten vaihdolta. Voi toki olla, että köyhänä ihmisenä oon vaan KATEELLINEN kavereille, jotka voi lennättää biffilihansa argeentiinasta, mene tiedä.
Sit taas toisaalta, mä rakastan ruokaa ja ruoanlaittoa - kuvailisin keittiötäni vuodenaikojen mukaan eläväksi, melko helppolaittoiseksi, kasvispitoiseksi ja kokeilunhaluiseksi mestaksi. Vietän kesää vanhemmillani, joten mulla on nyt paitsi mahtavat resurssit raaka-aineiden (osa tulee omasta pihasta) ja vehkeiden (GRILLI!!!) suhteen, myös vähintään yksi kiitollinen ruokittava päivittäin. Olen huomannut voivani sitä paremmin, mitä vähemmän käsiteltyä ruokaa syön. Nyt just grillailen kukkakaalia innoissani ja teen kaikista mahdollisista yrteistä pestoja uusien pottujen kanssa syötäväksi, syön huomattavia määriä nektariineja, jne. Talvella tietenkin käytän enemmän pakastevihanneksia ja säilykkeitä, ne on musta terveellisiä ja riittävän maukkaita talviruokiin. Ja sit välillä mä grillaan bratwurstia tyytyväisenä. Mut jotenkin mä koen syömisen niin henkilökohtaisena alueena, etten halua esim. blogissani kirjoittaa ruokajuttuja - jotenkin on itsestäänselvää syödä parasta mahdollista ruokaa, ja toisaalta mun mielestä ruoalla ja itsen/maailman määrittelemisellä ruoan kautta, on jo liian iso osa nykyihmisten elämässä, mä en halua lisätä omaa osaani ruokasotien - jotka on jo verrattavissa uskontokuntien edustajien, tai skepsis ry:n ja muiden - taistoihin.
Ja sit vielä: Kaikkein vähiten mä ymmärrän ihmisiä, jotka aktiivisesti vihaavat jotain julkkista. Jos sen energian käyttäis miettimään, mikä omassa elämässä on niin pilalla, että on pakko käydä nettisivulla heittaamassa Gwynethiä, niin jokin asia vois vaikka omalla kohdalla liikahtaa eteenpäin? Mullakin on pimeä heitterimenneisyys, nykyään mä koetan miettiä, miksi joku "täydellinen" ihminen saa mussa raivoa aikaan, ja tehdä mieluummin tääl omassa päässä muutoksia.
Tää nyt tais kuulostaa hirveältä jeesustelulta, mut menköön!
Marika: kiva että tykkäsit! Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, itsekin välillä ajattelen että voi kun olisin yhtä aikaansaava tai onnekas kuin joku, mutta onneksi osaan sentään tunnistaa tuon pienen kateuden itsessäni enkä käännä sitä vihaksi sitä toista ihmistä kohtaan. Periaatteessa julkkiksille on musta hyväkin vähän naureskella (ettei homma mene sellaiseksi järjettömäksi palvonnaksi ja siihen että tavalliset ihmiset luulee että niiden pitäis elää kuin julkkikset), mutta tuollainen älytön vihaaminen ja arvostelu on kyllä aika älytöntä. Toki itselläkin on ne pari tyyppiä jotka ärsyttää, mutta se johtuu enemmänkin tyhmistä kommenteista tai yleisestä lahjattomuudesta, ei siitä että niillä olis enemmän rahaa tai kauneutta kuin minulla.
Sugar Kane: huh, tuossa on sellainen pointti jota en kyllä ollut edes ajatellut. Mulle nimittäin kaikenlainen ruuasta puhuminen on ihan uskomattoman nautinnollista, ja tietynasteinen ruokasnobbailukin on musta vaan huvittavaa! Mutta sitten jos homma kääntyy OIKEASTI siihen, että "sä oot huonompi kuin mä kun et käytä samppanjavispilää" niin se on sitten ihan toinen juttu. Miten ihmiset on onnistuneet tämänkin ihanan harrastuksen pilaamaan... huoh. Mitä nautintoa siinä enää on kellekään, jos keskitytään toisten huonommuuteen? Kuitenkin, jollain voi olla musta ihan samanlainen kuva, kun mun mielestä esim. eineksistä tehty ravintolaruoka nyt vaain ihan oikeesti EI OO hyvää!
Ja olet muuten oikeassa noista ruokasodista. Jotenkin hölmöä, kun ihmiset määrittelee itsensä karppaajiksi/raakaruokailijoiksi/luomuilijoiksi /vegaaneiksi/lihansyöjiksi kun meidän kaikkien pitäis vaan syödä fiksua, yksinkertaista ja tuoretta ruokaa, joka sopii juuri omalle kropalle. Mun mielestä on ihan hirveää ajatella, että kuitenkin suuri(n) osa ihmisistä nykyään syö paskaa (siis varmaan 90% ravintoloistakin käyttää pakasteita, säilykkeitä ja kaikkea muuta kuin tuoreita raaka-aineita.. tiedän koska oon ollu tukussa töissä ja ottanut vastaan niiden tilauksia), mutta sitten ihmiset suhtautuu monesti kauhean aggressiivisesti niihin, jotka liputtaa vaikka luomun ja lisäaineettoman ruuan puolesta. Ehkä se on just se Gwyneth-ilmiö :)
Ja tuo viimeinen toteamuksesikin on niin TOTTA, mitä kaikkea tässäkin maailmassa olis jo saatu aikaiseksi jos ihmiset ei keskittyisi inhoamaan muita ihmisiä, vaan antais olla ja siirtyisi eteenpäin (siis sellaisissa asioissa, joilla ei oikeasti ole kovin suurta merkitystä. Toki oikeasti pahoja ihmisiä pitääkin vähän inhota).
Osuit juuri asia ytimeen! Olen itsekin joskus vähän kateellinen esim. just noille julkkikisille, ne edustaa jotain sellasta mitä itse haluaisin olla. Olisi vaan parasta ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä jotakin asioille, ei purkaa sitä saamattomuuttaan viattomiin (hah, no ei aina) julkkiksiin. Pöh.
Kirsikka, mä (vaihteeks) ilmaisin itseäni vähän huonosti, tai jäi sanomatta, että: siis mäkin olen ruokasnobi, ihan samalla tavoin kuin olen veet- ja tyylisnobi, musasnobi, jne. Tietystä kulmasta katsoen! Ja oon ihan tyytyväinen siihen, et mulla on "hyvä maku", et oikeesti just maistan, mikä ravintolaruoka on arvotonta kuraa, jonka myyminen on loukkaus ihmisyyttä vastaan. Samoin kun vastustan palavasti akryylipaskan pitämistä ihmisvartalon vaatetuksena. Mut jotenkin tää on "luonnollista" enkä mä pidä itseäni "parempana" makutottumusteni vuoksi vaiks oonkin sitä mieltä, et jokaisen kannattais jo oman hyvinvoinnin takia oppia maistamaan hyvä ruoka ja tuntemaan hyvä kenkä.
Mut sitten tosiaan on se 2thin line between love & hate" snobbailussakin. Mä (valitettavasti) tunnen ihmisiä, joiden 2mitä kokkasin tänään" julistuksista tulee jotenkin paha mieli, sellainen itsekorostus nousee päällimmäiseksi. JA tosi usein tää tuttavaorukassani liittyy rahaan jne. (Nurinkuristahan snobimeininkiin verrattuna on, että ainakin kesällä Suomessakin hyvää ruokaa tai sen raaka-aineita saa halvalla.) (Aukenisko tää sitä kautta, että "Tuomas Vimma" -nimimerkin takainen jamppa on mun entinen työkaveri, ja sen snobist9inen suhde safkaan, ravintoloihin ja raaka-aineisiin on sentään sen jengin itseironisimmasta päästä?) Jotenkin mä en halua julistaa ruoasta esim. blogissani, siksikään että tällaisen kolmekymppisen blogi livahtaa helposti "Lifestyle-julkaisuksi". Moni muu puhuu ruoasta mua luontevammin, mää vaan teen ja syön...
Anyway. Esim. sun ruokablogista mä tulen hyvälle tuulelle, edustat pitkälti samanlaista filosofiaa kuin mä itse.
Mut tosiaan, en mä näe mitään hienoa tossa vastarannankiiskeydessäkään, että kaikki luomuintoilu ja terveysjutut ja kemikaalien varominen olis jotenkin passé ja niitä harrastavat ihmiset tekopyhiä.
Huomaat varmaan, että tää on vaikea aihe mulle!
Huh, kirjoitusvirheiden määrää. "Vaatesnobi", ei veet-, ja lainausmerkit, ei 2" :)
Aivan loistava postaus. :) Olen saanut jonkin verran tällaista dissausta tai kateellista panettelua osakseni sen jälkeen, kun aloitin liikuntaharrastukseni. Se että haluan voida paremmin ja viitsin tehdä asialle jotakin, onkin yhtäkkiä pätevä syy syyttää minua esimerkiksi sairaalloisen laihaksi ja syömishäiriöiseksi. :D
En halua tuputtaa omia ajatuksiani tai yritä viestittää, että oma tapani toimia olisi ainoa oikea tai parempi kuin muut. Mutta haluan omilla tarinoillani ja esimerkilläni tarjota ihmisille inspiraatiota ja vaihtoehdon. Että näinkin voi elää ja se voi olla jopa ihan mukavaa ja palkitsevaa. :)
Lily: juurikin niin! Ja julkkiksiin kiukun purkaminen on vielä suht vaaratonta, mutta sitten kun ihmiset purkaa tätä katkeruuttaan omiin tuttaviinsa tai mahdollisesti kokonaiseen ihmisryhmään.. silloin asioilla voikin jo olla pahemmat seuraukset.
Sugar Kane: heh kaikki mun julkisesti dissaamat miehet on aina jotain sun tuttuja, pitääkö tässä alkaa varomaan sanojaan! :D Ja mä jotenkin sujuvasti luin että veet-snobi, käytät siis vain Veet-karvanpoistovahaa... mun ajattelu on välillä hyvin säärikarvakeskeistä.
Ja SIIS NYT, tuossa ekassa kappaleessa tuli koko tän homman ydin esille! Mun mielestä se on sairasta, jos nykymaailmassa tuoretta, itsetehtyä ruokaa (vrt. einekset, lisäaineet) ja laadukkaita, kestäviä kenkiä arvostavaa ihmistä pidetään snobina! Se on tervettä järkeä. Snobbailua on mun mielestä se, että niiden kenkien pitää maksaa 2000 euroa tai että sen ruuan pitää olla jotain töyhtöhyypänmaksaa amazoninmuurahaiskastikkeessa. Se että muoviin pakattu ja marinoitu E-koodi ja hajoamaan tehdyt muovikengät on nykyään normi ja puhdas ruoka ja laadukkaat kengät snobbailua... no voi helevetti meidän ajassa on kyllä jotain vikaa! Ja jos ihmiset niin kamalan äkäisesti suhtautuu näihin "snobeihin" niin ehkäpä se on osoitus siitä, että joku pieni pisto siellä takaraivossa tuntuu.
Että jos se nyt kuitenkin olis järkevämpää syödä tomaatteja kuin ranskanperunoita..
Ja vaikka tunnustaudun ruokasnobiksi, niin se tarkoittaa mun kohdalla nimenomaan kotitekoista ruokaa ja hyviä raaka-aineita. Mä tykkään simppelistä ruuasta, kaikki sellanen hifistely on musta ihan turhaa, vaikkakin ehkä joskus hauskaa. Mulle juurikin se luomutomaatti (tai edes kotimainen, tuore ei-luomu) on "hyvä raaka-aine", en tarvii viiriäisenmunia.
Ja tämä ruokasnobi muuten nauttii edelleen silloin tällöin Pirkan pakastepizzasta ja irtokarkeista... mutta eihän niistä nyt hyvinvointiruokaa saa tekemälläkään.
Jännä postaus minulle, koska inhoan hieman Gwynethia ja liittyen just tuohon sen terveysintoiluun :D
Kannatan kyllä luomuilua, kasvissyöntiä ja ympäristöasioiden huomioimista, mutta en inhoa yleisesti julkkiksia, jotka noita asioita edistää, vain Gwynethiä :) Se vaan vaikuttaa haastatteluissa tosi teennäiseltä ja omahyväiseltä ja sen vinkit tuntuu vaativan jotain Hollywood-elämäntyyliä.
Ikävää kyllä, jos jonkun julkkiksen ns. täydellisyys saan jotkut kateellisen inhoamaan niitä, mutta minusta tuo on yleensä päinvastoin. Esimerkiksi Natalie Portman tuntuu olevan jokaisen vegaanin lempinäyttelijä :) Ja itsekin tykkään julkkiksista astetta enemmän, jos ne tuntuu tukevan samoja asioita kuin minä.
Jenni: kyllä, olen huomannut vähän tuollaista kommentointia blogissasi. Ettei tulisi sellaisilta ihmisiltä, jotka itsekin tietää että sieltä sohvanpohjalta pitäisi nousta, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi... ;) Helppo sitten purkaa tuollaiseen tyttöön, jonka "ei ees tarvii laihduttaa". Musta on tosi kiva lukea sun treenipostauksia ja toivotan vaan hurjasti tsemppiä hyvinvointikesään! :)
Brita: etkä varmasti ole ainoa! Musta se on hauskaa, koska mielestäni Gwyneth ei edes ole mikään terveysintoilija, vaan näyttäsi elävän sellaista elämää joka tekis kaikille hyvää. Kasviksia, luomua ja vegaania, mutta on siellä joukossa niitä suklaakeksejäkin. Eli siinä mielessä Gwyneth kyllä tukee samoja asioita kuin minä :D
Kirsikka, hihi, mulle taas alkaa tulla kauhee "olen julkimon sukua" olo näistä jutuista! Puolustuksena mainittakoon, että _kaikki_ nykyään super-ärsyttävät ja "julkkikset" oli vuosituhannen vaihteessa a) töissä "uusmediassa" (jota vanhahtavampaa termiä ei liene) ja b) ihan herttaisia. Mut siis "Vimman" persoona tai kieltämättä itseään rasittavasti toistava prosaistiikka ei ollut se pointti, vaan että samois piireissä on vielä ihan helkkarin paljon rasittavampaa ruokasnobeilua, ikävä kyllä.
Ja juu, olen ihan samaa mieltä, että nykyään normisyöminen on ihan helevetin hullua. Eikä mun mielestä sitä tarvi hyväksyä omassa elämässään. Nää ruoka-asiat on menneet jotenkin niiiin äärimmäisyyksiin viimeisen 10 vuoden aikana, tai just toi (mun mielestä) normaalimeininki, et enimmäkseen syö "hyvää" ruokaa ja välillä ihan vaan huvikseen jotain höttöö, alkaa olla epänormaalia.
Jennin esimerkistä mulle tulee mieleen sekin, että myös kuva "normaalista" ihmiskropasta ja "normaalista" aktiivisuudesta, liikunnallisuudesta, jne jne, on kans jotenkin, ainakin internet-keskusteluissa, vääristynyt nykyään. Ikäänkuin "normaali terve aikuinen" olisi ja sen KUULUISI olla lievää rankemmin ylipainoinen, apaattinen olento, ja se, mitä ennen pidettiin normaalina itsestään huolehtimisena, onkin vain syömishäiriön peittelyä, liikuntariippuvuutta, tai muuta ortoreksiaa. Jos nyt pikkasen karrikoin.
Sugar Kane: ehkä osittain se snobileima tulee myös siitä, että meidän hullussa maailmassa käsittelemätön, tuore ja terveellinen ruoka on nykyään kalliimpaa kuin se vehnäjauho ja muovimarinadihöttö.. mikä on kyllä niin nurinkurista että huh huh. Ja Suomessahan, kun meidän ruokakulttuuri historiallisesti nyt kuitenkin on vähän mitä on, se joka pistää ruokaan yhtään enempää rahaa kuin on pakko on heti törsäilijä. Silti näillä "säästäväisillä" "en voi ikinä ostaa luomua tai kotimaisia vihanneksia" -ihmisillä on varaa ostaa kaljaa ja karkkia ;)
Tossa liikuntahommassa on varmaan myös se sama juttu, että jos itse ollaan apaattisia ja saamattomia niin on helpompi sanoa muille että "sul on varmaan ortoreksia" kuin nostaa se oma peba ylös siitä sohvalta.
Hei arvaa mitä! Näin ton samaisen Gwynethin haastattelun. Olen koko pienen ikäni vihannut sitä naista: "Se kun on niin ärsyttävä ja tekopyhä. Kuvittelee olevansa jotenki kaunis, vaik ei ees oo!" Haastattelun katsottuani aloin mietiskellä miksi vihaan häntä ja huomasin tosissaan, että syynä taitaa olla minun(kin) kohdalla puhdas kateus. :D Ihanaa kun sain oikein selvittettyäni ajatuksiani tämän postauksen avulla. Kiitos! :)
Mulla tuli aika paljon samankaltaisia ajatuksia mieleen tuosta Heijastuspinnan jutusta, mitä sä kirjoitit. En vain oikein jaksa alkaa omaa kantaani kirjoittelemaan, kun en osaa sitä yhtä nätisti tehdää mitä sinä.
En muutenkaan ymmärrä miksi kiukkuillaan ihmisille, jotka edes yrittävät elää ajatusmaailmansa mukaan.
Ja tosiaan, mitä snobia on tuoreissa raaka-aineissa?! Hyvänen aika tätä vuosituhatta ja meitä ihmisiä!
Snobeilu ei ole tuoreissa raaka-aineissa, vaan juuri siinä itseä ylentävässä asenteessa - "lol käytäksä jotain pakastevihanneksia mä ainaki haen joka aamu tuoreita Hakaniemen torilta?", kuten minullekin on kommentoitu. Mutta tietty se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, jne. -.-
Kiitti linkkauksesta ;)
P.s. Kaikenlaiseen kemikaalikriittisyyteenkin kannattaa aina suhtautua kriittisesti. Se, että ajetaan hyvää asiaa ei vielä tee esitetyistä väitteistä totta. -.- En vastusta kriittisyyttä ja maailmanparantamista, vastustan päättömyyttä ja turhaa pelonlietsontaa.
Tea: hih ole hyvä vain! :) Se on oikeasti hienoa jos välillä osaa myöntää itselleen, että oho, ei se vika taidakaan tällä kertaa olla siellä toisessa päässä... liian moni ihminen ei ikinä osaa.
Elsa: no voi niinpä! Kehitys on ihan jees, mutta välillä tuntuu että ihmiset on kyllä ajautuneet niin kauaksi luonnonmukaisuudesta että se ei oikeasti ole enää kuin pelottavaa. Ja juu, tiedän tuonkin tunteen, yleensä mäkin vain kihistelen kotona yksin koska välttelen kroonisesti konflikteja :) Välillä vaan täytyy avautua!
Maria, mulle tulee välillä sun kirjoituksista sellainen olo, että mitä ihmettä sä pystyt ylipäänsä tekemään tai ajattelemaan kun ihan kaikken pitää suhtautua kriittisesti? Kritiikkiinkin pitää suhtautua kriittisesti... missä välissä siinä ehtii elää? Ja siis totta kai olet oikeassa siinä, en sano tuota pahalla vaan lähinnä naurattaa se mielikuva susta vertailemassa tutkimustuloksia kun mietit onko punainen kivempi väri kuin sininen :)
Ja joo, toki jotkut ihmiset nyt vaan on inhottavia snobeja. Moni kuitenkin tuomitaan sellaiseksi ihan vain siksi, että ihmiset ei kestä omaa laiskuuttaan tai saamattomuuttaan tai pihiyttään...
Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tänne kommentoin, mutta blogianne olen seuraillut jo aika kauan :) Tykkään kovasti, ja tämä postaus oli varsin erinomainen! Jatkakaa samaan malliin ja aurinkoista heinäkuun alkua teille molemmille! :)
Jotenkin tuntuu, että ihmiset ovat nykyään yhden alan asiantuntijoita ja näkevät vain oman hifistelynsä, vaikkapa muodissa/vaatteissa jne hyväksyttävänä, mutta annas olla jos hifistellään asiaa, josta ei olekaan itsellä paljon tietoa. Se on silloin jotenkin loukkaus omaa itseä kohtaan ja siitä pitää ärsyyntyä. Kärjistäen: Tiger of Swedenin korkkareiden perässä saa juosta pitkin maita ja mantuja, mutta annas olla jos joku hakeekin tuoreet kasvikset suoraan myyjäältä, snobia snobia :D
Sen sijaan, että asian annettaisiin olla, se pitää jotenkin teilata kasaan tai tehdä muuten omasta TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄÄN se hieno juttu. Mä en muuten myöskään ole ihminen, joka perustaa kaiken kokemansa ja näkemänsä tutkimustuloksiin, vaan musta on ihanaa kokea ihan itte :)Pitää muistaa, että ne tutkimuksetkin tekee joku ihminen...
Myönnän, että joskus tuo ruokahapatus jne menee mullakin vähän yli, esim se natriumglutamaatin ja hiivauutteen pelko on jotain aika scifiä miulle. Mutta jos joku haluaa uskoa moiseen ja kokee sen parantavan oloaan, niin siitäpä sitten vain!
Mulle oma keho ja mieli on se tutkimustulos johon uskon. Vaikka se olisikin mielikuvitusta, monet tuoreet jutut maistuu MUSTA paremmille, ja mulle tulee parempi FIILIS kun kuuntelen makuaistiani/kehoani/mieltäni, vaikka tutkimustulokset sanois mitä tahansa. Jos se onkin vaaleanpunainen maailma, antakaahan mun vaan elää siinä!
Olisko Gwyneth muuten uskottavampi luomun puolesta puhuja, jos se ei olis niin pirun elämäniloisen ja terveen näköinen?
Ja ymmärrän kyllä, että sellanen itsensä ylemmäksi tunteminen jonkun Hakaniemen kauppahallireissun jälkeen on aika dorgaa hommaa. Varsinkin jos siitä tekee jutun ja rakentaa persoonansa sen varaan. Mutta samalla tavalla se kauppahallikävijä voi pitää jotain "en käytä ku nahkakenkiä" ajatusta aika kaukaisena ja ärsyttävänä :) Minkäs teet!
Voin tunnustaa "vihaavani" Gwynethiä, mutta ihan vain sen takia, että hän on minusta umpisurkea näyttelijä. Gwynethin julkisuuskuvasta tiedän itse asiassa todella vähän, enkä varmaan siksi ole koskaan tajunnut hänen herättävän moisia vihareaktioita. Olen jotenkin aina mieltänyt Gwynethin sellaiseksi kakkien rakastamaksi hahmoksi.
Mutta joo, en itse ole mikään über-viherpiipertäjä, mutta tällaisena semi-viherpiipertäjänäkin kyllä huomaa, että se asia herättää ihmisissä yllättävän aggressiivisia reaktioita. Jotkut ottavat puolustuskannan, jotkut suhtautuvat ylimielisen vähättelevästi, jotkut hyökkäävästi. Kyllä minä itsestänikin tunnistan sen, että helposti asettuu puolustuskannalle, jos tuntee syyllisyyttä omasta saamattomuudestaan. Että sikäli kyllä ymmärrän niitä reaktioita.
Toisaalta sitten taas en ymmärrä, koska itselle joku luomuruoka ja hyvä ruoka yleensä ja ekologiset valinnat ovat sellaisia hyvän mielen asioita, joita en yleisesti ottaen koe mitenkään vaikeiksi tai vaativiksi. Olen myös aika kyllästynyt "ei ole varaa ostaa luomua" -väitteisiin ihmisiltä, jotka tienaavat oikeasti neljä kertaa enemmän kuin minä. Ei se luomo oikeasti niiiin kallista ole, ettei sitä voisi ainakin joissakin asioissa suosia!
Olen ihan out, en ole edes koskaan kuullut, että joku inhoaisi Gwynethiä. :) Sehän on vaan tosi nätti ja sulosen oloinen.
Ainut asia mistä oon sille erittäin kateellinen on se, että sen mies on coldplayn Chris Martin.
Mukava kirjoitus. Itsekin taidan toisinaan tuollaiseen kateuteen ja ärsyyntymiseen syyllistyä kohdistuen niin julkkiksia kuin "tosielämän" ihmisiä kohtaan, mutta oon kyllä samaa mieltä että positiivinen asenne/suhtautuminen olisi paljon rakentavampi ratkaisu... Mut kun aina ei vaan jaksa olla kiva, positiivinen, onnellinen jne.!
Kävin lukemassa myös Heijastuspinnan tekstin ja kommentit. Ihme tilitystä siellä... Minusta Maria oli kyllä ymmärtänyt sun kommentit väärin joko tahallaan tai vahingossa. Muutenkin paljon rakentavampaa keskustelua täällä teidän kommenttiboksissa. Esim. hyviä nuo Sugar Kanen huomiot ruokasnobbailusta. Oon samaa mieltä. Kuten siitäkin että on omituista että normaalista terveellisestä (pääasiassa tuoreista raaka-aineista valmistetusta) kotiruuasta, hyvistä kestävistä vaatteista jne. jne. on tullut jotain tosi "spesiaalia" - usein myös kallista! Halpoja huonosti istuvia nyppyyntyviä rättejä saa joka kadunkulmasta samaan aikaan kun huolella tehtyjen vaatteiden löytäminen käy aina vain vaikeammaksi. Kirppiksetkin alkavat pursua virttynyttä H&M-trikoota... Jäljelle jää toinen ääripää ylikalliit designtuotteet.
No joo, muutenkin tuntuu että olemme koko ajan enemmän ja enemmän markkinamiesten armoilla ja etäännymme yhä kauemmas terveen järjen ja omien aivojen käytöstä. Koko elämä(nkaari) on täynnä erilaisia ongelmia joihin markkinamiehillä on tarjota toinen toistaan loistavampia ratkaisuja. Elämä on jatkuvaa kuluttamista. Minusta tämä on aika ahdistava ja surullinen kehityskulku...
PS. Gwynethistä en osaa sanoa juuta enkä jaata :D Katson kovin vähän elokuvia enkä pahemmin seuraa julkkisten edesottamuksiaan.
Mutta kiitos näistä ajatuksia ja keskustelua herättävistä, hyvin kirjoitetuista teksteistä, jotka onnistuvat usein olemaan vielä hauskojakin! Ja mukavaa rentoa kesää (viitaten tämän jälkeen julkaisemaasi postaukseen)!!!
loistava postaus!
mut henkkoht perustan gwyneth-inhoni vaan siihen, etten pidä siitä näyttelijänä, en halua nähdä sitä leffoissani, heh. ei mulla muuten oo mitään sitä vastaan. my two cents, yes sir.
oih, musta gwyneth on ihana, se on niin täydellinen. ei tuollaista voi olla.
t. joku joku juuri veti yksinään pussin sipsejä ja siihen vielä reilun palan jäätelöä ja aikoo viettää loppuillan sohvla maaten ja frendejä katsellen
Johanna: voi kiitos, ja kiva kun päätit kommentoida! Oikein mukavaa kesää myös sulle :)
Elsa: siis voi huh ja puh, olen kyllä niin samaa mieltä! Olen jonkin verran pyörinyt radikaalejakin erikoisruokavalioita noudattavien ihmisten kanssa ja se kädenvääntö niiden tieteellisten tulosten kanssa on jotain ihan uskomattoman puuduttavaa. Ei riitä että sanoo että hei, tästä tulee hyvä fiilis, se on pakko pystyä todistamaan jollain tutkimuksella. Mitä väliä, vaikka kyseessä olisikin plaseboefekti, jos siitä tulee itselle hyvä olo? Eli joo, mäkin linnoittaudun mielelläni sinne vaaleanpunaiseen maailmaan!
L-M: juu, ne reaktiot ovat ihan ymmärrettäviä mutta eivät silti kylläkään hyväksyttäviä. Tosiaan itsekin välillä ärsyttää "liian täydelliset" ihmiset, ehkä juuri siksi että itsekin tietää että pitäisi tehdä vähän enemmän vaikka ympäristön eteen, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Mä nauran kaikille, joilla ei muka ole varaa ostaa luomua - mä elän opintotuella ja silti ostan! Toki sitten jos on 5 lasta niin tilanne on eri, mutta niin kauan kun ihmisillä on varaa juoda kaljaa ja syödä sipsejä niin pitäis kyllä olla varaa luomuunkin. Se on vain valintakysymys, jos sitä valintaa ei halua tehdä niin ihan ok, mutta turha sitten esittää että syynä on rahanpuute.
Ja olen samaa mieltä myös tuosta, että näiden pitäisi olla hyvän mielen juttuja, siksi on jotenkin niin älytöntä että joku jaksaa tällaisestakin naljailla. Miten se että huolehtii ympäristöstä ja itsestään on MILLÄÄN TAVALLA huono asia??? Vaikka sen tekisikin imago/trendikkyyssyistä, se ei muuta lopputulosta ollenkaan negatiivisempaan suuntaan.
Anonyymi: heh, no se on varmasti myös yksi syy miksei naisihmiset pidä siitä :D Nykyään mäkin tykkään Gwynethistä ja käyn aina silloin tällöin lukemassa sen nettisivuja :)
Pihka: juu, mullekin tuli siitä kommenttiboksista vähän sellainen olo että taitaa olla helpompi tahallaan ymmärtää väärin toisen sanomiset ja hyökätä vastaan kuin myöntää että ehkä siinä toisen kommentissa olisi ollut jotain ajattelemisen arvoista. Mutta eipä ole minulta pois :) Hyökkäys on paras puolustus, siinä vaan ei hirveesti yleensä opi mitään uutta..
Mäkin olen välillä ihmetellyt tuota samaa, että eikö tosiaan meille tavallisille ihmisille ole enää mitään vaihtoehtoja, vain halpoja lumppuja ja huisin kalliita design-vaatteita joita ainakaan minun tuloillani ei ostella. Kuitenkin jos miettii, että isovanhempani olivat oikeasti KÖYHIÄ ja heillä oli aina Suomessa valmistetut astiat, kengät ja vaatteet jotka kesti sitten vuosikausia! Mutta sehän siinä onkin, jos tehdään liian hyvää ihmiset ei ole heti kuukauden päästä ostamassa lisää tavaraa :(
Onneksi sitä voi itse edes yrittää hypätä pois tuosta oravanpyörästä. Osittain tämä liike puhtaan ruuan puolesta on mun mielestä hieno esimerkki tästä, miten ihmiset alkaa pikku hiljaa ottaa ohjat omiin käsiinsä vaikka markkinamiehet kuinka yrittää tuputtaa einestä.
Oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää myös sinne päin! :)
Virve: heh mä en jotenkin edes muista nyt yhtään Gwyneth-leffaa... :D Mikä ei ole välttämättä Gwynnien puolesta puhuva seikka. Mutta joo, toi on hyväksyttävä perustelu!
Anonyymi: juu mäkin tykkään nykyään Gwynethistä, ja kaunishan se nainen on kuin mikä! Mukavaa sohvailuiltaa sinne :)
Naulan kantaan! Jennin treenipostauksen kommentointi kuulosti juuri siltä, että sohvaperunoita harmitti, kun eivät itse viitsi urheilla. Olisi mielenkiintoista kuulla päättelyketju, joka johtaa lopputulokseen, että liikuntaa kuuluu harrastaa ainoastaan silloin kun halutaan laihduttaa?!? Te bloggaaja-raukat olette joutuneet kyllä ihan samanlaiseen asemaan kuin nuo
julkkikset: jos yritää olla esimerkillinen ja kannustaa elämään terveellisesti tms. tulee valitusta ja jos postauksessa taas vilahtaa kaljatölkki tai jotain muuta paheellista ei sekään ole hyvä.
Purkki vs tuoreet vihannekset debaattiin lisäisin vielä, että mielestäni vetoaminen siihen, ettei kukaan muukaan oikeasti tutkimusten mukaan erota kallista ja halpaa viiniä/gourmet ja purkkiruokaa on aika heppoinen. Varmasti löytyy ihmisiä, jotka eivät niitä erota vaikka niin väittävätkin, mutta aivan yhtä varmasti löytyy niitä jotka erottavat. Herran pieksut, tässä maailmassa on ihmisiä, jotka pystyvät erottamaan kaakaopavusta maistamalla missä se on kasvanut! Toisilla on poikkeuksellisen tarkka makuaisti syntyperujaan, mutta makuaisitin kehittäminen on varmasti jossain määrin mahdollista jokaiselle jota se vaan sattuu kiinnostamaan. Mielestäni itsensä kehittäminen pätee ihan yhtä lailla muihinkin asioihin kuten vaikka kirjallisuuteen, musiikkiin jne. Marialle kuitenkin propsit siitä,
että uskaltaa myöntää, ettei maista kypsennetyn purkki- ja tuoreherkkusienen eroa, sillä teeskentelyyn hukkaa vaan lopulta itsensä.
Pahoittelut pitkästä ja hieman paatoksellisesta hutiloiden kirjoitetusta kommentista.
Hyvä postaus ja pointti tuli selväksi! ;) Olet inhottavan oikeassa.
Miksi en ole koskaan kuullut, että moni inhoaa Gwynethiä? :o Okei, ehkä se johtuu siitä, että en seuraa julkkisten elämää.
Essi: pitkiä kommentteja ei tarvitse (eikä saa!) pahoitella! :) Ja on kyllä tosi hyviä pointteja sulla, olen välillä epäuskoisena lukenut niitä "yritätkö kannustaa nuoria juomaan!" -kommentteja joistain blogeista... hui.
Tuosta tuli muuten mieleen, että tiedän erään tyypin joka maistoi kahvissaan omenan, koska kahvipakettia oli säilytetty jääkaapissa omppujen vieressä! Uskomatonta.
Anne: hyvä kuulla! :)
Annikki: ainakin Amerikassa Gwyneth on hyvin vihattu hahmo, ei ehkä täällä meillä Suomessa niinkään, me ei muutenkaan olla ihan yhtä paljon täällä julkkiksista kiinnostuneita.
Asiallinen postaus. Go vegan ;)
Olen TÄYSIN samaa mieltä. Olen kokenut vastaavaa Gwyneth-ilmiötä omalla kohdallani. Ei oikeasti saa olla menestynyt opinnoissa, työelämässä, pitää huolta ruokavaliosta ja liikkua säännöllisesti, koska silloin vaan on ihan vitun paljon parempi muita. Helveten. Tuntuu, että nämä arvostelijat vasta tuntevatkin olevansa muita parempia omilla elintavoillaan. :--( Positiivisuus, itseensä tyytyväisyys ja onnellisuus yritetään aina tappaa. On vaikea olla menestynyt, ihan oikeasti.
Minä tykkään Gwynethistä! Ja tykkään ruokasnobbailusta, luonnonmukaisuudesta, lisäaineettomuudesta ja niin edelleen. Niinkuin sinäkin. Toivon, että monet muutkin alkaisivat ikuisen kyynistelyn sijaan ajatella näin.
Mielenkiintoinen postaus!
Gwyneth ei oikeastaan ole koskaan herättänyt mussa tunteita suuntaan tai toiseen..Ehkä pitäisi "tutustua" häneen paremmin.
Yks mikä kans ihmetyttää on monien asenne luomuruokaa kohtaan. Olen lukemattomia kertoja törmännyt väittämään että luomuruoka olisi HUONOMPAA kuin peruseinekset tai geenimuunnellut ainekset. Jokin on markkinoinnissa mennyt pahasti pieleen, tai lähinnä sen puute on tähän vaikuttanut. Epätieto on omiaan aiheuttamaan ennakkoluuloja:) Miten puhtaat, luonnonmukaiset ravintoaineet olisi huonompia kuin ihmisen "parantelemat"?
Itse yritän syödä luomua ja mahdollisimman "puhdasta ruokaa", mutta en ole asian kanssa mitenkään natsi. Saarnaan kyllä helposti lisäaineiden haitoista muille, mutten pidä itseäni muita parempana. Ilmeisesti kuitenkin pidän esim. kasvissyöntiä parempana vaihtoehtona, sillä muutenhan söisin lihaa.
Jokaisen olisi hyvä elää niin kuin näkee itselleen parhaaksi. Ja antaa muiden elää heille sopivimmalla tavalla. Ristiriitoja syntyy varmasti, jos tekee omia arvojaan vastaan. Silloin varmaan luomuruokahippisnobit ärsyttääkin, jos niissä profiloituu se mitä ei vaan itse jaksa tehdä, tai mistä ei jaksa ottaa selvää?
Nyt on pakko kommentoida ensimmäistä kertaa... kirjotat niin kivasti (pitäisköhän sua alkaa vihaamaan hehheh)! Piristää aina päivää tulla lukemaan sun pohdiskeluja. Keep up the good work!
Lähetä kommentti