Britti-Marie Claire onnistui nappaamaan kanteensa kesän kuumimman nimen, itävaltalaisen muotijournalistin Brunon sekä yleisesti ottaen kuumana pidetyn Victoria's Secret -mallin, Alessandra Ambrosion. Kuvatkin ovat aika hot, vai mitä mieltä olette:
Jos joltain on mennyt jotain ohi, niin Bruno on tietysti yksi Sacha Baron Cohenin alter egoista, jonka oma leffa tulee tänä kesänä ensi-iltaan. Itse odotan Bruno-leffaa pelonsekaisella kauhulla, Bruno oli nimittäin ehdoton lempihahmoni Ali G -sarjassa, mutta Borat-leffan nähneenä on syytä epäillä että homma voi taas lipsua astetta liian mauttomaksi omaan makuuni... but ich am definitely going to zee ze movie!
Bruno-kuvat marieclaire.co.uk
-kirsikka
PS:
... leivottu (ja tuhottu) yön tunteina. Elämä voittaa!
15 kommenttia:
Heippa. En ole ennen kommentoinut kumpaakaan blogiasi, vaikka olen tykännyt lukea kovasti. Itseasiassa olen jopa miettinyt, ollaanko kadonneita serkuksia! Olen samanikäinen kuin sinä, sama opiskeluala (vaikkakin kai eri kaupunki), samankaltaiset harrastukset ja jopa samanlaatuinen ruumiinrakenne ja tukka. :)
Nyt halusin vain sanoa edelliseen postaukseesi, että minuakin itketti linnunpoikien ihan kohtalo kamalasti, vaikka kuulin siitä vain iltauutisissa. Harmaa sää antaa vielä lisäaihetta surussa vellomiseen, uskomatonta kuinka suuri vaikutus sillä voikin olla.. Mutta kiva jos olet jo hieman piristynyt, tuo suklaajuttu näyttääkin siltä että se auttaa varmasti! :) Minunkin täytyy varmaan kokeilla, ja vaihtaa ikäväntuntuinen työmekko johonkin pehmoisempaan niin pian kuin mahdollista. Tsemppiä!
Hahaa, ei taida olla sellaista murhetta, jota kakku ei edes pikkiriikkisen helpottaisi. ;)
Haha, kivasti näkyy noi rusketusrajat tolla SBC:lla. Mä en ole mitään noita Ali G -juttuja koskaan nähnyt, mutta on aina hauskaa kun saksankieliset mussuttaa englantia ja hauskaa kun joku imitoi niitä ;) Joten tuon leffan voisi käydä katsomassa.
Ja voi lintupienokaisia. Kakkua ja jaksamisia suruajan keskelle.
Laura: se on kyllä totta, jos on muutenkin meneillään harmaampi vaihe niin harmaa sää ja kärsivä luonto ei tosiaankaan auta asiaa. Myöskin parvekkeella elelevistä kukista moni oli paleltunut, kamalaa kun kaikki ympärillä kuolee! Mutta ehkä aurinko alkaa vielä paistaa, noin niinkuin konkreettisesti ja vertauskuvaannollisesti :)
Kiva kun päätit kommentoida ja mukava kuulla että tykkäät lukea juttujamme - ja kadonnut serkkukin löytyi :) Kovasti tsemppiä sinnekin, pehmoisempia aikoja odotellessa!
Jenni: niinpä! Ja mitä isompi kakku, sitä enemmän se auttaa :)
Herttainen: Kiitos :) Bruno oli ainakin niissä Ali G -pätkissä jotka olen nähnyt tosi hauska, mutta katsoo nyt kuinka överiksi tuo leffa on vedetty. Aksentti on ainakin huippu :D
loistavia kuvia ja nam miltä toi suklaakakku? näyttääkään. herahti oikein vesi kielelle.
Piti tulla ihan kiittämään taannoisesta kosmetiikka-postauksestasi. Marssin seuraavana päivänä Ruohonjuureen hakemaan oman Logonan ghassoul-jauheeni ja atooppinen ihoni rauhottui heti. Ah tätä hyvin voivan ihon autuutta! Iso kiitos siis ja voimia sinne :)
Osasta kuvia tuli vahvat Zoolander-fiilikset. :D :D
Aurinkoa kesääsi! :)
Mua itkettää vieläkin niiden lintujen kohtalo, enkä osaa edes leipoa. Mikä siis avuksi?
meidän autokatoksessa kerran asusti pääskyspariskunta.
ensimmäisenä kesänä harakka hajotti niiden pesän ja söivät munat.
toisena kesänä pääskyset tulivat urheasti takaisin. seurasin innoissaan kuinka pääskyset puolustivat kotia ahkerammin ja istuivat vuorotellen "vartiossa" naapurimme antennilla. ja eräänä heinäkuisena keskiviikkoiltana näin pääskysemon seisomassa pesän reunalla. kuin odottamassa että poikaset kuoriutuisivat.
seuraavana perjantaina pesän alla oli vain veriläikät. luultavasti orava oli kiivennyt puisia seiniä pitkin pesälle ja syönyt poikaset.
itkin pääskysten kohtaloa häpeilemättä kolme päivää. aina kun menin pihalle niin sain mielettömän palan kurkkuun ja oli vain pakko mennä takaisin sisään ja nyyhkyttää hieman.
ja loppukesän automaattisesti menin aina ikkunasta katsomaan oliko jompikumpi heistä antennin päällä vahdissa. vaikka eihän ne tietenkään olleet.
ymmärrän ihan täysillä siun tuntojasi!
Hei, ihan yleisesti kirjoituksiisi: olet yksi mun lempparibloggareista, ja valitsen ne tarkasti. ;) Siis: kiitos! Olet erinomainen kirjoittaja ja jaan aika hitsin monet näkemyksesi asiasta kuin asiasta.
Peppi: musta kuvissa parasta on ehkä Brunon ajellut mahakarvat... kuvassa on maapähkinävoisuklaakakku, joka oli aikas namia kyllä! :)
Sofia: JES JES!!! Loistavaa. Juuri tuollaisten tapausten takia on niin kiva pitää tätä blogia, kun aina joskus joku tätä kautta innostuu luonnonkosmetiikasta ja hyvistä myrkyttömistä tuotteista.
Nouvelle: veikkaan että Bruno on vielä Zoolander potenssiin sata :D Ja kiitos, sitä samaa myös! :)
Jenna: voi ei, mä voin leipoa sulle. Tai sitten sun pitää löytää oma lohtuterapiatoiminto. Vaikka sukan kutominen, tai 90-luvun komediasarjojen katsominen, tai kirjojen järjestäminen aakkos-, väri- tai parhausjärjestyksessä. Mummokanavien kuuntelu radiosta auttaa myös.
Anonyymi: voi ei, ihan kamalaa, mua alkaa itkettää taas :( Hirveintähän tuossa koko jutussa on se kun on koko kevään seurannut niiden kasvamista jännityksellä ja ne alkaa jotenkin tuntumaan "omilta". Sitten tapahtuu jotain tuollaista. Ymmärrän kyllä ihan täysin, mäkin olen monta päivää surrut lintupoloja ja ihan tosissani itkenyt. Muutenkin oli vähän kaikkea ikävää elämässä ja sitten vielä tuo, se tuntui jo liian isolta tragedialta. Mutta pitää vaan yrittää muistaa kaikki ne muut sadat ihmeet mitä luonnossa tapahtuu päivittäin! Onneksi melkein joka päivä näkee niitäkin lintuja, jotka selvisivät :)
Noora Katariina: voi kiitos, onpas ihanaa kuulla että joku tykkää lukea ja on vieläpä hengenheimolainen :)
Hei kirsikka.
Ihan aluksi otan osaa lintujesi suhteen. Tosi surullista, mutta se on sitä todellista luontoa. Kaikki ei vaan selviä. :(
Sitten ihan tähän postaukseen tai mihinkään muuhunkaan liittymättä kysyisin elloksesta. Muistanko ihan väärin, vai manasitko joskus niitä mainoskirjeitä, joita sieltä tulee JOKA VIIKKO! Ärsyttää niin tuhottomasti, ei en halua hiusten kuivaajaa enkä rintasyöpävakuutusta, jos haluan tilata jotain osaan mennä nettiin. Miten sait roskapostin kotiin loppumaan, vai saitko?
Kirsikka: Niinpä. Meillä on siirrytty luomupesuaineisiin jo aikoja sitten, mutta ainakin oma atooppinen ihoni imee etenkin talviaikaan sellaisen määrän (n. ½ kg / 2 viikkoa) kosteusvoidetta, että ne on pakko hakea apteekista reseptillä. Meikkiä en käytä nimeksikään, mutta on kiva löytää uusia itselle sopivia ja luomuja kosmetiikkatuotteita. Jatka luomupostailua, kaikki vinkit ovat kullanarvoisia :]
Sitruuna: en ole saanut, tosin en ole ihan hirveästi tehnytkään sen asian eteen, jos sitä ei lasketa että yksinäni täällä kotona valitan :D Joku sanoi, että sellainen markkinointikielto olisi mahdollista tehdä ottamalla yhteyttä asiakaspalveluun. Se onkin ollut tarkoituksena jo pidempään, mutta kun sitä on niin saamaton...
Sofia: hienoa kuulla! Varmasti jatkan, itselläkin on juuri nyt hakusessa tehokkaampi ihonpuhdistaja ja ehkä meikkivoide niille päiville kun ei jaksa mineraalien kanssa sotkea. Tällä alueella on hankalampi löytää toimivia tuotteita joten on hyvä pitää keskustelua ja vinkinvaihtoa yllä :)
Lähetä kommentti