Kuulumisia Absurdistanista

Jo hyvin alkaneen normielämän jälkeen olen taas joutunut takaisin Absurdistanin syövereihin. Olen huomannut, että mitä enemmän irtaannun todellisuudesta (mihin minulla selkeästi on taipumusta), sitä vähemmän osaan kirjoittaa tänne blogiin mitään ja päinvastoin - siksi olisikin jo korkea aika alkaa pitää tästä rutiinista kiinni.

Viime aikojen tapahtumia:

Olen käynyt kurssia, jossa opetellaan hengittämään, leikitään kirjaimia, esitetään puistonpenkkiä ja päästellään kummallisia ääniä. Kuinka akateemista! Yliopiston mielestä tämä on tarpeellista, joten en valita.

Jokakeväinen traditio: poltan nenäni, siis pelkästään nenäni, ja syksyyn asti näytän kuonokkaalta koiralta.

Todellisuudesta irtautuneena unohdin kännykkäni 2 päiväksi äänettömälle. Tänä aikana äitini oli ehtinyt keksiä kaikenlaisia kauhuskenaarioita, ja tämä teknologiarajoitteinen viisikymppinen oli jopa joutunut kirjautumaan Facebookiin nähdäkseni kanssabloggaajani sukunimen, voidakseen etsiä tämän numeron 020202:sta. (Puhelun sai myös poikaystäväni, joka tällä hetkellä lakisääteisesti leikkii sotaa jossain Etelä-Suomen metsässä. Ajatelkaa mitä velvollisuuksia meillä aikuisilla on - minä joudun hengittämään akateemisesti ja leikkimään kirjainta, poikaystäväni taas on lain uhalla pakotettu esittämään, että vihollinen on tosiaan hyökännyt Suomeen ja kotimaamme tulevaisuus riippuu kourallisesta rapakuntoisia ATK-tukihenkilöitä. Ilmiö tunnetaan myös nimellä kertausharjoitukset.)

Salapoliisittarena Maria oli selvittänyt, että olin kommentoinut blogiamme eilen illalla klo 00.46 ja näin ollen olin mitä luultavimmin elossa. Äidin huoli hellitti.

Tästä kaikesta tietämättömänä minä itse olin onnellisesti peiton alla, katsomassa Better Off Tedin (huippu!) ensimmäistä tuotantokautta ja syömässä maailman isointa paputortillaa. Samaan aikaan lauloin Jay-Z:n biisiä Girls Girls Girls sanoilla Beans Beans Beans.



Ovelleni ilmestyi 5 kiloa merilevää. En ollut tilannut niitä saati maksanut niistä. Hyvänä ihmisenä ajattelin ensin lähettää merilevät takaisin, mutta Itellan sivuilta selvisi että lähettäminen maksaisi jotain 60-80 euroa, eikä ole reilua että minä joutuisin maksamaan muiden mokailuista. Joten aion pitää merilevät. Niissä on paljon betakaroteenia ja enemmän proteiinia kuin lihassa. Näin luin netistä, kun mietin mitä tekisin 5 kilolla merilevää.

Tänään syödessäni karkkia kummastelin, että on se nyt piru vie kun liitulakuissa on niin kovat kuoret. Kunnes tajusin jauhavani omaa hammastani! Mojovan kokoinen pala oli siis lohjennut ja arvatkaapa onko hammaslääkäriaikoja liikaa vapaina? Buranan voimalla mennään eteenpäin..

Olen myös viihtynyt lähes saunamaiseksi lämmitetyssä tilassa, jossa ohjaaja sanoo hassuja juttuja kuten "koobra" tai "kajastus-sarja", jonka jälkeen yritän venyä luonnottomiin asentoihin. Toisin kuin hengitys-kirjaimenleikkimis -kurssi, tämä on vapaaehtoista ja olen jopa itse maksanut siitä. Tästä lisää myöhemmin.

Parvekelaatikossani asuvat linnut voivat edelleen hyvin.

Absurdiusteemaan sopivasti pian alkaa TV:stä kasariklassikko (ja minä EN käytä sanaa klassikko höllästi!), älytön hormonipläjäys Fast Times at Ridgemont High jolla on kaikkien aikojen paras suomennos: Kuumat kinkut. Nuori Sean Penn, mikä voisi olla parempaa? No ehkä vanha Sean Penn.

Kuvituksena tärähtäneitä kuvia viime viikon asuista, siis niistä kahdesta jotka koostuivat muustakin kuin farkuista ja rähjäneuleesta tai aasikuvioisista pyjamahousuista.

-kirsikka