Oma pieni elämä

Elämää naistenlehdistä: Herään amsterdamilaisessa kattohuoneistossani ihanan ja juuri sopivasti karvaisen graafikkopoikaystäväni vieressä. Nautimme aamiaisen pienessä bistrossa ja sen jälkeen riennän stailaamaan muotikuvauksia. Lounaalla tapaan ystäväni, ja käymme suklaahieronnassa day spassa. Illalla nautiskelemme mojitoja 127000 lähimmän ystäväni kanssa taidegalleriassa, jonka irakilainen taidepersoona on juuri avannut naapuriimme. Saan ainakin miljoona käyntikorttia, jatkamme jatkoille erään paikallisen julkkiksen huvijahdille ja kaikilla on ihanaa!


Voi elämä. Kyllä sinä olet kaunis, ja niin suuri - jotenkin niin meni yhden romaanin lopetuslause joskus.

Mutta jos elämä onkin pieni, eikä aina niin kamalan kauniskaan.

Naistenlehtiä lukemalla voisi kuvitella, että maailma koostuu taiteilijoista, etelähelsinkiläisistä graafikoista, runoilijoista, stylisteista ja barcelonalaisista valokuvaajista.

Lisäksi maailmassa on muitakin ihmisiä, kovia kokeneita kehitysmaissa asuvia naisia, jotka ovat nousseet köyhyydestä taistelemaan maailman epäkohtia vastaan. Hienoja ihmisiä. Ei paljoa samastumiskohdetta silläkään saralla.



Saimi Hoyer-ent.-Nousiainen kirjoittaa jossain "päivä elämässäni" -jutussa, että autoa ajaessani ajattelen, kuinka onnellinen olenkaan omasta pienestä perheestäni.

Voisko naistenlehdet kirjoittaa joskus jutun 23-vuotiaasta tytöstä, joka on tänäänkin vain syönyt suklaarusinoita ja ajatellut töitä muttei tehnyt niitä? Jonka piti jo kolme päivää sitten tiskata ja viedä keräyspaperit? Joka turhassa stressissään ja ahdingossaan ei muista kiittää kaikista rakastamistaan ihmisistä, vaan on sen sijaan tiuskinut poikaystävälleen tyhjänpäiväisistä asioista ja unohtanut soittaa äidilleen?


Yhtenä iltana heitin Ellen seinään, kun joku haastateltava valitteli, miten hankalaa on löytää luksuspurjeveneeseen sopivia kalusteita. Vaikka meille aina sanotaan, että meidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ongelmistamme, vaikka Afrikassa asiat ovat huonommin, sillä meille ongelmamme ovat todellisia, en siltikään osaa tuntea sympatiaa taiteilijaa kohtaan, joka harmittelee sitä kun ei osaa päättää ostaako seuraavan asunnon New Yorkista vai Madridista. Tai siitä miten kamalaa on saada kutsu huippu-upeisiin bileisiin viime tingassa!



En ole koskaan ollut suklaahoidossa tai väriterapiassa. En lähde romanttisille viikonloppulomille Riikaan tai Prahaan tai työskentele avarissa ja vaaleilla väreillä sisustetuissa tiloissa. Kevään ihanimpien salaattejen ja herkullisimpien hedelmäsmoothieiden sijasta syön aika usein Dr. Ötkerin pakastepizzaa ja epämääräistä tonnikala-makaroni-juustomössöä. En muista meditoida tai ottaa itselleni aikaa päivittäin, sen sijaan muistan maata liikkumatta sohvalla ja antaa aikaa turhanpäiväisille tv-ohjelmille.


Ihastuttavien ja persoonallisten pikkuputiikkien sijasta shoppailen ketjuliikkeissä, olen aina menossa taidenäyttelyihin kunnes huomaan että koko näyttely on jo ohi. Toisinaan haluaisin mennä katsomaan ranskalaisen taide-elokuvan, mutta annan lopulta aina poikaystävän päättää ja päädyn katsomaan elokuvia, jotka alkavat räjähdyksellä ja päättyvät takaa-ajokohtaukseen. En edes ymmärrä, ketä varten naistenlehtien esittelyt 200 euron kosmetologihoidoista on kirjoitettu.


Yhdessä lehdessä oli kerran juttu siitä, miten vanhoista tavoista pitäisi päästä eroon jotta voisi olla onnellinen ja vapaa. Siinä ehdotettiin mm. että töihin voi mennä pyjamassa. Joo. Ehkä jos on naistenlehdessä töissä...


... pieni elämä ei ole sellainen, että töihin voisi mennä pyjamassa. Pienessä elämässä sellaisesta seuraa potkut.



Mutta pienessä elämässä on se hyvä puoli, että pienetkin asiat ilahduttavat. Niinkuin vaikka se, että jääkaapissa on kahta erilaista cheddaria. Tai että ruotsin koe on vihdoin ohi ja olen 3 opintopistettä lähempänä valmistumista (isossa ja kauniissa elämässä olisin jo valmistunut).

Pienessä elämässä on uusi luomupuuvillainen kaulahuivi ja asunto, jossa voi kävellä huoneesta toiseen, chilisuklaata ja joku joka pääsee pian töistä. Ja yksi irtisanottu Ellen tilaus.

Niin. Ei silti mikään huono elämä.



Jutun kuvituksena Googlen kuvahaulla osumia hakusanalle "perfect life". Täydellinen elämä on siis vaalea sisustus, hääpuku, rantamaisema, vaaleanpunainen flamingo ja mies jonka haaruksiin voi haudata päänsä.

-kirsikka