Ah talvi, vanha vihollinen ja uusi ystävä!
Vihasin talvea, lunta ja pakkasta monta monta vuotta, kunnes tajusin mistä koko hommassa on kyse: siitä, että laitetaan kunnolla päälle!
Onko ihmekään, jos hiihtää lumihangessa nahkatakissa ja kangastossuissa värjötellen, että marraskuun ja maaliskuun välinen aika tuntuu kamalalta?
Aina kun mittari pläjähtää siniselle, on aika kaivaa vaatehuoneen perältä vanha ystäväni toppatakki. Tämä on palvellut uskollisesti jo kolme vuotta, eivätkä tiemme ole ihan heti eroamassa. En välitä yhtään, kuinka epämuodikas, ruma, teini tai
pretty fly for a white guy karvahupullinen toppavermeeni on, se pitää minut lämpimänä paljon paremmin kuin joku tyttömäinen ja kaunis villakangastakki.
Tänä vuonna olen mennyt astetta pidemmälle, ja hankin äskettäin kevyesti topatut tuulihousut. Niitä en kuitenkaan ihan kaupungille lähtiessä käytä (en ole sentään
ihan täysin vielä uhrannut ulkonäköä mukavuuden vuoksi), mutta kauppareissuilla ja muilla kylläkin. Olo on hämmentävän tervehenkinen, kun kävelyä säestää toppahousun rytmikäs kahina eikä farkut ole pistämässä vastaan reippaalle askellukselle. Vasta tuulihousut ostettuani tajusin, mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan
harrastavansa ulkoilua. Tuulihousujen kanssa kuuluu ehdottomasti olla terveen punaiset posket ja höyryävä hengitys!
Toppahousut vievät esteettisiä elämyksiä metsästävän kauneudenpalvojan aivan uusiin sfääreihin!
Olen myöskin sen verran ulkonäöstä piittaamaton juntti, että käytän lumikeleillä kumisaappaita. Kyllä. En kestä sitä, kun jalat kastuu! Tänä syksynä lumi-loska-repertuaariini on onneksi tulleet myös Dinskon prätkäsaappaat, joista ei mene mikään läpi. Astetta tyylikkäämpi vaihtoehto vaikka hameen kanssa.
Koko horinani pointti oli siis se, että talvella ei tartte näyttää erityisen hyvältä. Oman mielenterveyden kannalta on parempi pysyä lämpimänä. Talvi ei tunnu niin pitkältä ja inhottavalta, jos kumppareilla voi samoilla läpi lumen ja sohjon nopeinta reittiä eikä tarvitse etsimällä etsiä sitä reittiä, jonka varrelle armas mukulakivetys ei ole tehnyt valtavia lätäköitä tai lumikinoksia.
Sitä paitsi: mistä
kesällä tiedät, jos ovesi edessä on hiipparoinut joku outo eläin?
Ulkoilusta huolimatta talvessa on parasta kuitenkin se, mitä voi tehdä
sisällä. Niinkuin vaikka käpertyä sohvalle katsomaan leffoja, polttaa kynttilöitä, fiilistellä joululeipomisia ja juoda ämpärikaupalla glögiä (sitä ei muuten lasketa tissutteluksi... sovitaanko niin? Käytän todella vähän muuten alkoholia, mutta glögisesongin aikana alkaa kohtuukäytön rajat paukkua. Mutta glögissähän on flavonoideja...)
Keitin äsken glögisiirappia. Talvesta puhutaan aina masentavana aikana, jolloin kukaan ei jaksa tehdä mitään, mutta mulla ongelma on päinvastainen, vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja jotta ehtisin tehdä kaikki ne ihanat reseptit ja askarteluprojektit joita lehdet on tähän aikaan vuodesta täynnä! (nimimerkillä "Liityin juuri Martha Stewartin joulupostituslistalle"...)
Glögin ohella lumimyrskyssä tarponeen bloggarin sulattaa chilisuklaakaakao ja inkiväärikermavaahto (ohje tulossa pian
ruokablogin puolelle).
Tämä talvifiilistelijä lähtee nyt marinoimaan luumuja ja laskemaan päiviä siihen, kun jouluvalmistelut saa tosissaan aloittaa....
-kirsikka
