Kajahtamisen merkkejä: 1) henkilö katsoo Big Brother Extraa ja 2) ajattelee lämmöllä nahkahousuja.
Ihana Mélanie Huynh, jota olen nyt suhteellisen aktiivisesti stalkannut jo jonkin aikaa, sai minut ensin pehmenemään ajatukselle laméleggingseistä. Joo, ei mitään uutta, tiedetään. Ne kai julistettiin kuolleiksikin jo kauan sitten, mutta kovin sinnikkäästi niitä yhä näkyy supertyylikkäiden ihmisten päällä.
En minä niitä aikaisemminkaan inhonnut, en vain noteerannut koko asiaa koska ajattelin että ne on kuitenkin tarkoitettu vain laihoille ihmisille. Nyt kiiltoleggingsit ovat alkaneet himottaa sellaisella volyymillä, että kohta viisveisaan koko laihuusnatsismista ja hankin sellaiset. Tai ainakin kokeilen niitä. Onko se tämä lähestyvä joulu vai mikä, kun sisäinen harakkani herää ja kaikki kiiltävä houkuttelee...
Kerroksia, kerroksia.
Jo on aikoihin lokakuisiin eletty, kun minäkin jaksoin kaivaa vaatekaapista jotain muuta kuin farkut ja sateenpitävän takin. Jonkun on tehtävä jotain tälle saamattomuudelle! Ja se joku en tietenkään ole minä... Voiko olla syysmasentunut, jos on kaikki syysmasennuksen oireet paitsi se masennus?
Noh, tänään kuitenkin innostuin tästä Elloksen teltasta ihan eri tavalla, kun keksin että tosiaan, siihenhän voi laittaa vyön. Se on telttanakin tosi kiva, mutta vyö kokoaa helman laskoksille ja takki näyttää melkein mekolta! Woo-hoo!
Syyskuussa talvitakit himottavat. Niitä alkaa pikkuhiljaa löytymään kaupoista ja jokin sisäinen ääni vetää varastoon kaivamaan esiin paksummat takit, vaikka ohuemmillakin pärjää vielä mainiosti.
Tammikuussa mikään ei ole niin kammottavaa kuin talvitakkiin pukeutuminen. Kevätkuvastoja tipahtaa postiluukusta harva se päivä (tosin H&M:n kevätkuvasto tuli jo tänään, mutta siellä oli taas miljoona sivua tavallisia t-paitoja, joten siitä ei ole niin mitään sanottavaa) ja kivojen vaatteiden peittäminen ahdistavalla talvitakilla tuntuu pahaltakin synniltä.
Vaikkei lapsuusajan suurilumisia talvia ja paukkupakkasia taida enää olla näköpiirissä, näillä leveysasteilla nyt vaan on välillä niin pirun kylmä ettei ohuesta jakkutakista ole mihinkään = pitää turvautua järeämpiin aseisiin.
Kohta on taas aika villakankaalle, topalle ja karvakauluksille, joten tähän väliin muutama inspiroiva kuva pahimpaan talvitakkiahdistukseen:
(kuvat FaceHunter)
Maanantain mekko on Gina Tricotia, sukkikset Sokokselta, kukka hooämmää, kengät Gaboria kirpparilta ja mitähän vielä? Aloitetaan viikko vihreästi, tammenlehväsalaatti on hyvää.
Rästiin jäänyt esineoikeuden tentti lähestyy pelottavaa vauhtia. Ei jaksa, ei kiinnosta, ei tajua. Onneksi tänään Garance Dorén sivustolla vieraillessani taisin ymmärtää, mistä kaikessa on kyse.
Esineoikeus tarkoittaa tietenkin ihmisen ja etenkin naisen ja etenkin muodista bloggailevan naisen oikeutta esineisiin. Omistusoikeus on esineoikeuden keskeinen käsite. Minulla on siis oikeus omistaa esineitä.
Omaisuus jaetaan kiinteään ja irtaimeen omaisuuteen.
Kiinteä omaisuuteni voisi käsittää esim. nämä reidet. Kovin kiinteät ovat.
Irtaimistooni hyväksyisin mielelläni tämän koko asun. Olen etsinyt vastaavaa villapaitaa pitkin syksyä, tuloksetta. Kertokaa mulle, missä on se "syksyn ihana neulemuoti"? Miksi ne kaikki miljoonat neuleet on jotain muuta kuin esim. tätä? Ja mihin kirppiksiltä on yhtäkkiä kadonneet kaikki ne XL-villapaidat, joita ne silloin kesähelteillä pursusivat?
Hiukset voidaan ainakin omalla kohdallani lukea irtaimeen omaisuuteen, koska niitä irtoaa niin paljon että mieheke on jatkuvasti helisemässä ("taas mun ruuassa on osia sun päästä!"). Etenkin irtaimen omaisuuden sääntelyssä on huomioitava vaihdannalliset näkökohdat. Olisinkin valmis vaihtamaan omat hiukseni tämän tytön hiuksiin vaikka heti.
Irtaimen esineen kohdalla esineen hallinnalla on tärkeä luotettavuusvaikutus omistusoikeutta arvioitaessa. Sen vuoksi vaadinkin tuon laukun luovuttamista hallintaani välittömästi ilman tarpeetonta viivettä.
Esineoikeuksista puhuttaessa on syytä mainita myös immateriaalioikeudet jolloin oikeuden kohteena on ''henkinen omaisuus'', ts. ''aineeton esine''. Henkiseen omaisuuteeni voisi mielestäni kuulua kyky näin intensiiviseen katseeseen.
Ajatelkaa, mitä tuolla katseella voisi tehdä! "Ai, eikö tää ollutkaan puoleen hintaan?" (katse). "Sua ei varmaan haittaa, jos vähän etuilen?" (katse). "Eikös se ollut sun vuoro tiskata?" (katse).
Kaikki postauksen kuvat ovat Garance Dorén omaisuutta, joten taidan juuri parhaillani syyllistyä oikeudenloukkaukseen. On siis syytä lopettaa. Mutta ainakin voin sanoa oppineeni käytännön kautta...
-Kirsikka
Otsikko kertoo kaiken.
Aurinko porotti tänään täydellä teholla, joten päätin vielä viimeisen kerran kaivaa esille avokkaat ja välikausijakun. Loskakelit saattavat yllättää hetkenä minä hyvänsä, joten halusin vielä ulkoiluttaa punaisia kiilakorkkareita ennen kuin se on liian myöhäistä.
Todellisuus iski taas päin kasvoja - se että aurinko paistaa, ei tarkoita sitä että olisi 25 astetta lämmintä. Jouduin nöyränä vielä lisäämään asuun neuleen ja kaulahuivin. Mutta ei se mitään, pääasia että sain kokea avokkaiden ja jakun kanssa vielä pari onnellista hetkeä ennen kuin talvitakit kaivetaan esille.
Noh, ei se tämänpäiväinen Ryhdistäytyminen ihan suunnitelmien mukaan mennyt (olin kirjastossa ehkä 40 minuuttia).
Mutta pukeuduin kuitenkin johonkin muuhun kuin leggingseihin ja tunikaan! Saamattomuuden ja laiskuuden tunikasuosta noustiin H&M:n henkselihameessa, Koh Taolta ostetussa t-paidassa ja jo niin kovin tutuksi tulleissa second hand -nahkatakissa ja kaulurissa. Jokohan sitä huomenna jaksais meikata?
