
(Yllä olevat tyylitaiturit kuvasi Garance Doré.)

Nyt iski kovemman luokan kaipuu harmaaseen, ja mikäs sen parempaa näin syksyn tullen, kun kauppojen hyllyt notkuvat sitä niin vaalean kuin tummankin harmaan sävyissä. Haluaisin ainakin mukavan ja siistin ohuen harmaan pitkähelmaisen neuleen sekä villaisen kaulahuivin. Senhän voisikin kutoa itse, lankakaupoille en suunnitelmista huolimatta kuitenkaan vielä ehtinyt.

Harmaata, pehmeää, rentoa. Harvinaisen perfecto sunnuntaihengailuun. Collegepaita, loistava kotivaate, on ikivanha, koru Lindexiltä, huivi tuore ostos Aleksi 13:sta.
Suosikki collegeni niinku ikinä on muuten ikivanha, värilään ja materiaaliltaan haalistunut ja kulahtanut tumman liila collegepaita, jossa on edessä valkoinen Mic Macin merkki sekä vuosiluku jonnekin reilun parinkymmenen vuoden taa. En tiedä onko paita samaa sukua sen Mic Macin kanssa, jonka vaatteita moni käytti ahkerasti joskus ysärin loppupuolella.. Taitaa sillä vieläkin olla Forumissa liike?
Isoveljeni uhkasi aikoinaan lukuisia kertoja heittävänsä paidan roskiin, sillä sietokyky taisi järkkyä, kun pidin paitaa aina kotona. Onneksi kulahtanut aarteeni on kuitenkin säilynyt roskistuomiolta.
Nykyään paita viettää ansaittuja eläkepäiviä, on totaalista varastokamaa ja koti- ja treenivaatteenakin parhaat päivänsä nähnyt, mutta pois en sitä ole raaskinut heittää. Tuohon aikoinaan mistä lie minulle kulkeutuneeseen collegeen liittyy aivan liian paljon muistoja, joten palvelkoon vielä vaikka siivousrättinä! Viime kirppari/ roskiskuormastakin se sai armahduksen, en suosunut heittämään vielä pois. Sen verran pitää pikkusiskolla olla tahtoa isoveljeään vastaan. Taidanpa kaivaa paidan esiin ja soittaa veljelle. :)
Sunnuntaitunnelmissa,
Maria





















































