Oi ihana turhamaisuus!: toukokuu 2008

Tämän päivän asu rakentui ihan puhtaasti sille asialle, että ostohetkestään saakka tuo GT:n kukkatunika on rääkynyt ruskeaa nahkaa seurakseen. Sitä se siis sai. Jalassa oli uudet Firenzestä ostetut "gladiaattorisandaalit" (meidän perheessä tuollaisia on kyllä aina kutsuttu rakkaudella jeesussandaaleiksi...) joille löytyikin mukavasti kaveriksi myöskin Firenzen-tuliaisena saatu laukku. Farkut on Lindexiä (tiätty) ja vyö on ties mistä kolosta kaiveltu.

(Nyt kun oikein YLEn uutisissakin ruodittiin näitä muotiblogien tuotemerkkimainintoja, mulla on hieman tukala olo lukea tuota edellistä kappaletta, mutta tiedän että suurin osa lukijoista haluaa kuitenkin tietää mistä vaatteet on ostettu.)

Vaikka asu olikin farkut ja paita -osastoa, vaatepäivänä tämä torstai oli melko antoisa. Olin seuraamassa pariutuvien kavereiden muuttotohinoita, ja rytäkässä sainkin itselleni uuden topin ja mekon (kiitos vain asianosaiselle! :) ja vähän muutakin tarpeellista roinaa, kuten kylmävahaliuskoja... harkitsen taas itsekin vaatekaapin tyhjennysoperaatiota, vaikka edellisestä on hädintuskin kuukausi. Tänne kämppään ei mahdu kohta enää ihmistä.

Paahteisesta sillipurkista kuitaten,
Kirsikka

Palasin juuri Italiasta (lähtö tuli niin kiireellä, etten edes ehtinyt tulla tänne sanomaan ciao...). Luvassa on siis perinteistä matkajupinaa.

Lensimme Bergamoon, josta rymisteltiin bussilla Milanoon (bussi tietenkin hajosi ja italialaisittain asian selvittämiseen meni tuntikausia). Milano oli iso, ruma ja haiseva, joten painelimme Firenzeen, joka oli pieni, kaunis ja ahdas.

Firenzestä matka jatkui supersöpöön toscanalaiskaupunkiin Luccaan, ja lähistöllä harhailimme myös Bargan ja Bagni di Luccan pikkykylissä. Sieltä reittimme vei rannikolle Riomaggioren miniminikylään, josta patikoimme Cornigliaan ja Vernazzaan. Bergamossa vietimme yhden yön ja palasimme takaisin Suomeen.

En ole niitä ihmisiä, joiden sydämen Italia on vienyt mennessään, mutta onhan tuossa paikassa jotain spesiaalia. Ruoka nyt ainakin, hähhäää. Kulttuuriaarteiden ja upean historian määrä tuntuu niin häkellyttävältä, sitä on vaikea ymmärtää (ymmärtävätköhän italialaiset itsekään?). Tästä kuvaavana esimerkkinä hostellimme, hirvein läävä ikinä, mutta niin vain sieltäkin katosta löytyi joku hillitön monisatavuotias fresko... Yhtä sadepäivää lukuunottamatta säät olivat suotuisat, lämpö ja aurinko oli ihanaa, ja kalkkunakoipeni saivat vähän väriäkin.

Turistien määrä oli tietenkin aivan järjetön, etenkin Firenzessä ja Cinque Terren alueella. Tietenkin asiasta on turha näin itsekin turistina napista, mutta homma meni välillä aivan överiksi. Esimerkiksi Uffizin Botticellit jäivät näkemättä, kun jono oli heti aamusta 4 tuntia pitkä (emmekä saaneet varaustakaan tehtyä - mutta taideähky onnistui ilman Uffiziakin). Kirkoissa hartaus jää aika kauas, kun salamat räpsyvät kaikkialla ja joku juoksee pitkin alttaria ja huutaa "BARBARA!! COME LOOK AT THIS!! ISN'T IT GORGEOUS!!" Turistien mukana tulee tietenkin myös lievä rahastusmeininki, jotain väärää siinä on jos pitää maksaa kymppi päästäkseen kirkkoon. Jos olet niitä ihmisiä jotka menettävät hermonsa amerikkalaisturisteihin, välttele Italiaa ainakin kesällä. Joka kadunkulmassa istuu välivuottaan viettävä jenkki piirrustuslehtiönsä kanssa ja ameriiccaa kuulee enemmän kuin italiaa.

Ruoka oli tietenkin yksi matkamme päänähtävyys. Kaikki on niin hyvää ja tuoretta, eikä kuitenkaan kalliimpaa kuin Suomessa. Meinasin mennä paniikkiin kun tajusin, miten vähän ihminen ehtii syödä 10 päivässä. Vaikka aika moni ruokaunelmani toteutuikin, ensi kertaan jäi vielä kilometrin pituinen lista kaikkea, mitä haluan kokeilla (Annelle superiso kiitos ravintolavinkeistä!). Hartaudella muistelen ainakin basilika-tomaatticrostineja, ilmakuivattua kinkkua, pinaatti-ricottacanneloneja sekä sen yhden firenzeläispaikan amarena-jäätelöä. Sen sijaan ensi kerralla en aio tilata antipasto del marea (minikokoisia mustekaloja) enkä maksatahnacrostineja, eikä tiramisu oo vieläkään mun juttu.
En kyllä voinut kuin ihmetellä sitä, miten italialaisnaiset voivat pysyä niin hoikkina. Selluliittivoiteita, -hoitoja ja -välineitä mainostettiin kyllä joka ikisessä apteekissa, kempparissa ja tavaratalossa, eli ehkä kaikki se vehnäjauho ja oliiviöljy menee sitten suoraan reisiin...

Lempparijuttuni olivat pystybaarit, joissa aamulla käydään kahvilla (italialainen kahvi = parasta ikinä). Niissä on hauska seurata italialaisten aamutohinoita... kahvi vetäistään nopeasti tiskillä, pöydässä istuen juotuna kahvi maksaa enemmän.

Keskiaikaiset/renessanssiaikaiset rakennukset, kirkot ja linnat ovat tietty älyttömän hienoja, mutta jugend-friikin sydäntä lämmitti myös piipahtaminen Viareggion kaupungissa. Vanhojen rakennusten arvostaminen (ja ylipäänsä olemassaolo) on tietysti mahtavaa ja ihanaa, mutta ikävä kyllä asiassa on kääntöpuoli - esimerkiksi Firenzen ja Luccan keskustat tuntui aika ajoin pelkästään turisteille suunnatuilta museokaupungeilta, joista kaikki "oikea" ja nykyaikainen elämä on kadonnut ja monissa kaupungeissa vanhan keskustan ympärille jätetyt muurit vielä korostavat tätä fiilistä. Varmasti se elämä jossain on, mutta sitä ei samalla tavalla aisti kuin joissain muissa kaupungeissa. Itse en tästä syystä ihmeemmin hullaantunut Firenzeen, vaikka sen taideaarteet olivatkin toki vertaansa vailla.

Italialaiset näemmä rakastavat koiria, ja ne saavat liikkua kaupungin keskustoissakin vapaana. Muodikkain piski on pieni, mielellään mäyräkoira, cockerspanieli tai westie. Koirakuumeelleni tämä italialainen erikoisuus ei tehnyt ollenkaan hyvää...

Shoppailutarjonta oli heikkoa, sanoisin jopa että huonoin ikinä. Tarjonnan huonous on tietysti katsojan silmässä ja lompakon paksuudessa - kyllähän siellä kaikki Guccit, Puccit ja Pradat löytyy ja usein vielä hyvin hulppeissa puitteissa (esim. Ferragamon liike sijaitsi vanhassa renessanssiajan linnassa...) mutta pienemmälle budjetille oli kyllä hakemista. Italialaiset eivät selkeästikään halua ulkomaalaisia halpaketjuja maahansa - tarjolla oli vain italialaista muotia, joka ei sitten yleensä olekaan kovin halpaa. Ne oikeasti edulliset liikkeet olivatkin sitten tyylitajuni kanssa aikamoisessa ristiriidassa (pinkkiä, glitteriä, lycraa, lurexia ja blingiä).
Toisaalta halpaketjujen puuttuminen oli aika hienoa, toisaalta 50 euroa pikkupuserosta vaan tuntuu jotenkin liioittelulta. Shoppailusaldokseni jäi sitten yksi mekko ja yhdet sandaalit jotka ehkä esittelen myöhemmin...

Italialaisten pukeutuminen oli muuten hämmentävä juttu. Odotin meneväni muodin mekkaan, mutta ainoat inspiroivat ihmiset olivat japanilaisia turisteja. Suomalaisten tyylitajua parjataan ja italialaisia pidetään tyylijumalina - no juu, ainakin jos mielestäsi persoonallisuus on kirosana ja juoksulenkkarit voi pukea ihan minkä tahansa kanssa. Toki ihmiset siellä ovat huolitellumpia kuin Suomessa, mutta ei niitä voi kyllä "muodikkaiksi" sanoa parhaimmalla tahdollakaan. Tai sitten Italian muoti vain kulkee eri tahtia muun maailman kanssa - näin lukemattomia Eastpakin reppuja (roikkumassa perseen päällä niinkuin eräällä Itä-Vantaan ala-asteella tehtiin v. 1998), Puman tennareita, niitä pirun juoksulenkkareita, Louis Vuittoneita yhdistettynä verkkareihin, toppaliivejä, yletöntä blingiä (esim. kultaisella kirjailtu Pradan shokkipinkki verkkapuku, saisko olla?) jne. Kukaan italialaisnainen ei muuten näyttänyt suosivan hameita tai mekkoja, vaan kaikilla oli farkut ja paita.

Vanhempien ihmisten kohdalla ymmärrän tyylikkyyspointin, mutta kyllä suomalaiset nuoret pesevät tässä asiassa italialaiset ikätoverinsa ihan 6-0. (Ja ennen kuin joku siellä vetää herneen nenään, niin tokihan siellä nyt jotain kivannäköisiäkin yksilöitä tuli vastaan, mutta sanoisin silti että kyllä niitä jossain Turun keskustassa enemmän näkee. En siis oikein tajua italialaisten mainetta koko maailman tyyliguruina.)

Summa summarum, suosittelen:

- tekemään Firenzen Uffiziin varauksen hyvissä ajoin
- Firenzessä Bobolin puutarhaa
- Firenzessä Mercato Centrale -kauppahallia (tosi paljon halvemmat hedelmät ja kasvikset kuin supermarketeissa)
- Cinque Terren aluetta ja patikointia kylien välillä (heti aikaisin aamulla ennen isoimpia turistivirtoja)
- RUOKAA, RUOKAA, RUOKAA
- aamukahvia tiskillä
- Luccan kaupunkia (kaupungin muureista on tehty puisto joka tarjoaa sangen hulppeat piknikmaisemat)
- Bergamon Alex&Angie -majapaikkaa
- kävelyretkiä toscanalaisiin pikkukyliin
- Regionale -junia
- vertailemaan hintoja!
- fiilistelemään ilman kiirettä, nauttimaan lämmöstä ja auringosta ja pysähtymään katsomaan upeita maisemia (muutenkin kuin kameran linssin takaa) -- on siellä aika paljon muutakin koettavaa kuin ne patsaat :)

En suosittele:
-kuvittelemaan että "ehditäänhän me siihen toiseen junaan, jos vaihtojen välillä on tunti", kaikki kulkupelit oli aina myöhässä
- shoppailua (paitsi jos budjettisi on tähtitieteellinen)
- lyhyttä pinnaa
- matkustusta Ryanairilla (tästä olis pari sanaa sanottavana, mutta enpä sano...)
- Eurostar-junia
- saamaan komplekseja laihoista italialaisnaisista