Keskiviikko ja kohti vappua

Vappuaaton asuna -ainakin toistaiseksi, kukkamekko Ellos / koru ja vyö vanhat / pitkästä aikaa jalassa piikkikärkiset avokkaat Bronx (lahja tyttöystäviltä joskus silloin kauan, kauan sitten, kun intoilin piikkikärkisistä kengistä)

Tänään avataan grillauskausi! Iloista vappua! - Maria

Maanantai

Maanantaina mustan perustrikoomekon seurana muovikoru (Lindex), kuviollinen laukku (Aleksi 13) ja oranssia kynsilakkaa.

Kirpparilta löytyi hurmaavan värikäs vekkihame, jonka maalatun oloinen kuosi on toki aika näyttävä, mutta mustaan yhdistettynä toimii! Helma on ihanan hulmuava vekkien takia. Kiiltonahkaisen, ketjuhihnalaukun nappasin mukaan kassan vierestä, se on ihana! Ostin myös kolmannen jutun, siitä lisää ehkä sitten, kun päätän, mitä siitä syntyy pienen tuunauksen jälkeen.

- Maria

Satiinia hiuksille

Pannoissa satiiniset kiehtovat tällä hetkellä eniten. Esimerkkiä näyttää tietysti pantojen käytön uusi kuningatar, Gossip Girlin Blair Waldorf sekä aina yhtä ihana, tyylijumalattaren titteliä myös minun ajatuksissani kantava Chloë Sevigny yllä olevassa Vero Modan -lehdestä napatussa kuvassa.

Omat satiinipantani ovat Indiskasta. Täydelliset kiharan koristajat! (ja bad hair -dayn pelastajat)

Eilen oli kivaa, nyt väsyttää. Mut mahtava aurinko, ihanaa! - Maria

Syökööt leipää

"Jos kansalla ei ole leipää, syökööt leivoksia" - Marie Antoinette

"Jos kansalle ei ole tarjota kuin rumia leivoksia, syökööt leipää" -Minä

Kaverillani on tänään Marie Antoinette -teemaiset synttärijuhlat. Halusin tietenkin tehdä juhlan henkeen sopivia perinteisiä (ja söpöjä) ranskalaisia leivoksia, macaroneja ja petit foureja. Moisethan ovat vaikeusasteeltaan pahamaineisia, mutta keittiössä otan kyllä vastaan hurjimmatkin haasteet. En silti arvannut, että leipurinurani ensimmäinen Suuri Vastoinkäyminen oli edessä. Tein macaroneja 2 päivänä 3 eri satsia, joista jokainen epäonnistui omalla tavallaan. Eka satsi oli hyvänmakuinen mutta ruma, toka satsi oli kaunis mutta koostumukseltaan huono, kolmas satsi oli vähän kumpaakin.

Tuossa tekemiäni macaroneja vähän joka satsista. Itsekritiikkini on leipomisasioissa lähes yli-inhimillisen kova, en yksinkertaisesti pysty tarjoilemaan mitään mikä ei ole vähintään melkein täydellistä. Tämä piirre koskee onneksi (tai ikävä kyllä) ainoastaan jauhopeukaloani... jos suhtautuisin edes puoliksi yhtä perfektionistisesti opiskeluun, saattaisin jo olla kandidaatti tai notaari enkä ikuinen "fil./oik. yo."
Nämä macaronit eivät siis ole lähdössä mukaan synttäreille.

Ehkä jopa vielä huonommin kävi petit foureille. Eipä tullut mieleen, että jos yrität dipata nelikerroksista täytekakkupalasta suklaaseen, se saattaa hajota käsiin! Tästä meinasi oikeasti jo tulla aikamoinen identiteettikriisi, jos en osaa enää edes tätä, niin missä mä sitten voin olla hyvä, häh!?

Juhlakansa saakoon siis tänään syödä vaikka leipää leivosten sijasta, nuo tekeleet eivät kestä lähempää tarkastelua...

Noniin, ennenkun joku sihahtaa siellä että "mikä ruokablogi tästä on tullut", niin esitelläänpä hieman asuvaihtoehtoja illalle. Ajattelin aluksi, ettei kaapistani löytyisi MITÄÄN teemaan sopivaa. Kieltämättä puuteroitu peruukki ja vannehame puuttuu, mutta löysin parikin ainakin teeman henkeen soveltuvaa vaihtoehtoa (perustan mielikuvani siis puhtaasti Coppolan leffaan, en historiallisiin faktoihin).



Paita ja hame H&M, kengät Bianco.



Paita ja hame Bangkokista, kengät Bianco.



Kesän pakollinen kukkavaate, tunika löytyi Gina Tricotista.



Tämä laukku lähtee ainakin. Bangkokista tämäkin.

Hauskaa viikonlopun alkua kaikille!

-Kirsikka

Pitsisukat

Haluaisin kovasti tuollaiset pitsisukat. Lapsena rakastin pitsisukkia ja parasta oli juhlien jälkeen, kun sai vielä jättää ne jalkaan, ottaa mekon pois ja heittää collegepaidan päälle. Collegea ja pitsiä, se oli viisivuotiaan mielestä maailman ihaninta! Jos joku siis tietää hyvän ostopaikan lapsuuteni suosikkisukille, saa vinkata!


(Kuva napattu Lacosten lehtimainoksesta.)


Lähden opiskelukavereitteni kanssa minireissulle, aurinkoista viikonloppua kaikille!

- Maria

White stripes

Aloitin seilori-kevään. Enää ei puutu kuin ankkurinapit.

Rintakukka H&M / raitapaita Gina Tricot / raitahame ja kengät H&M / polvisukat ja takki vanhat / punaiset nahkahansikkaat ja huivi Seppälä

- Maria

Aarteeni

Valokuva-albumit, toimivat myös elämän päiväkirjoina. Näin digiaikanakin pyrin teettämään paperikuvia edes n. neljä kertaa vuodessa. Albumin tekeminen onkin aina ihana, aikaavievä projekti.

Isovaarilta peritty tuhkakuppi. Koiran korva on ollut muotopuoli aina, kun tuhkis on ollut minulla. Yksi harvoista esineistä, joka on kulkenut matkassani asunnosta toiseen. Muuten en koriste-esineistä juuri piittaa, mutta tällä on mittaamatonta tunnearvoa.

Yo-lahjaksi lapsuuden ystävältä saadut korvikset. Kun en keksi muutakaan korua, laitan aina nämä korvikset. Sopivasti blingblingiä.

Marimekon Kaiku-kuosinen suihkuverho, lahja äidiltä. Kuosi on ihanan Maija Louekarin suunnittelema. Häntä voidaan kiistatta pitää yhtenä suosikkisuunnittelijanani, jonka lähes kaikille töille olen menettänyt sydämeni. Kylppärissämme on aina kesä ja saunasta näkee koivumetsän.

Kalenteri ja kännykkä. Arjen nousu ja tuho. Ilman ei vaan pärjää.

Musta hame, ostin Prahasta viitisen vuotta sitten. Hyvä perushame, joka on ollut päälläni ehkä useammin kuin yksikään muu hame. Tosin muutama uusi tulokas on syrjäyttänyt tämän hamosen kaapin perälle, mutta kierrätykseen se ei vielä matkaa aikoihin. Hyvää, paksua matskua, joka on säilyttänyt muotonsa.

Ja jos vaateasiaa vielä mietitään, listaan voitaisiin lisätä viime syksynä Pariisista ostamani lyhyt, musta, suurinappinen villakangastakki sekä ruskeat, second hand saappaat, jotka pelastuivat täpärästi pari viikkoa sitten sateen ja loskan aiheuttamista vaurioista. Ja mekot! En tosin osaa valita vain yhtä suosikkia.

Punainen kynsilakka. Tehnyt hitaan, mutta varman nousun varpaankynsistä sormen kynsien vakiokoristajaksi.

Yann Martelin Piin elämä, yksi suosikkikirjoistani. Uskomaton tarina pojasta, tiikeristä, merestä ja 227 vuorokaudesta. Suosittelen!

Isoäitini 70-luvulla tekemä iltalaukku.

Ja jottei tämä aivan materian ylistämiseksi mene, todetaan loppukaneettina, ettei rakkaita ihmisiä suurempia aarteita olekaan.

- Maria

Aivopesty bloggari tilittää: Jouduin markkinointikoneiston uhriksi

Pakkohan se minunkin on sitten tunkea verbaalinen lusikkani tähän "markkinointi blogeissa/kutsut ja goodiebagit" – soppaan.

Joku ehtikin jo esittää huolestuneen kommentin siitä, miten hyväuskoiset (lue: tyhmät) bloggarit hullaantuvat kutsuista ja ilmaislahjoista ja sitten ilman mitään kritiikkiä täällä blogeissa markkinoivat ja kirjoittelevat jonkun mainostajan valmiiksi saneleman kaavan mukaan. Ja aivottomuudessaan eivät edes tajua mainostavansa, voi että! (Ja lukijatko ovat sitten niin tyhmiä, että painelevat heti kauppaan ostamaan bloggaajan mainitseman tuotteen?)

Noh: minulla ei ainakaan ole mitään vaikeuksia sanoa, että minulla ei ole (eikä tule) ajokorttia, kuljen kaikkialle kävellen tai junalla, koska mielestäni yksityisautoilu on niinsanotusti perseestä. Tästä huolimatta voin ihan hyvällä omallatunnolla osallistua Nissanin järjestämään tapahtumaan, koska olen utelias ihminen, osallistun mielelläni kaikennäköisiin rientoihin ja tapaan ihmisiä. Siitä ilmaisesta mozzarellasalaatista huolimatta osaan ajatella ihan omilla aivoillani, enkä pienen voitelunkaan jälkeen kirjoita tänne blogiin että hei yksityisautoilulla maailma pelastuu. Tapahtumasta jäi itselleni ihan mukava fiilis, miksi en siis voisi mainita sitä täällä blogissa? Ihan yhtä lailla kerron siitäkin, että olen käynyt katsomassa jonkun leffan tai ostanut jostain kaupasta kivan paidan. Tällaisesta häpeilemättömästä mainonnasta ei kukaan vielä ole loukkaantunut, päinvastoin: jos päivän asun ostopaikan jättää mainitsematta, sitä melko varmasti kysytään.

Sitä paitsi, mitä muuta sekin on kuin oman blogin markkinointia, kun bloggarit itse järkkäävät esim. arvontoja ja kehottavat muita mainostamaan niitä omissa blogeissaan? Eikä siinä mitään, mutta toimii se mainonta siihenkin suuntaan :)

Kärkkäimmin tätä tapahtumaa ovat tietenkin arvostelleet ne, jotka itse eivät olleet paikalla ja joiden käsitys jutusta oli ehkä siksi vähän turhankin kriittinen. “Siellä ne istu aivopestävänä, tajuskohan ees että se oli mainontaa..." Ei tajuttu, kun kutsussakin luki vaan kissankokoisin kirjaimin firman logo! “Käskettiinkö niitten kirjottaa just sillee ja sillee?” Ei käsketty kirjoittamaan lainkaan, ja jos olisi käsketty niin miksi ylipäänsä olisin totellut? Niin joo siksi, kun olen aivoton ja medialukutaidoton kana, jonka sielu ostetaan sillä mozzarellasalaatilla :)


Tämä yksi pieni iltapäivä Helsingissä on jotenkin paisunut ihan liian isoihin mittoihin, puhutaan jo siitä, miten suomalaisetkin blogit on nyt sitten kaupallistettu. No tiedoksi: mitään ei ole kaupallistettu, kukaan ei edelleenkään maksa minulle tästä bloggailusta mitään ja ihan edelleen kirjoittelen tänne just mitä huvittaa. Joskus se sisältää firmojen nimiä, useimmiten ei. Aika vaikeaa on nykypäivänä elää elämäänsä ilman, ettei tulisi mainostettua jotakin vähintäänkin tuttavapiirille.

Toisekseen harmittaa tämä, että moiset tapahtumat aiheuttavat niin suurta mielipahaa niiden joukossa, joille kutsua ei tullut. Inhottavaa, jos tuloksena on varsinainen kilpailu, kytätään sijoituksia ja tilaajamääriä ja sitä kuka on "suosittu" ja kuka ei. Siinä vaiheessa minä ainakin irtisanoudun ja siirryn bloggailemaan ihan omaan pieneen kuplaani. Bloggailun (ja blogien lukemisen) pitäisi olla kivaa. Ei meitäkään ole aikaisemmin kutsuttu mihinkään, mutta eipä noilla kutsuilla ole mitään tekemistä sen kanssa, miksi tämän blogin aloitimme. Tapahtumien järjestäjillä on oikeus kutsua juuri ketä huvittaa, ei sitä millään Blogilistan sijoituksilla tarvitse perustella. Tämänkertainen kutsu oli kiva saada, mutta en rupea niitä tulevaisuudessa odottelemaan lisää. Bloggailen ihan vaan bloggailemisen riemusta, ja asia säilyisi varmasti samana vaikka joskus jonkun ilmaisen tuotelahjan saisinkin.

Oma asenteeni on tulevaisuudessa seuraavanlainen: niin kauan kun en itse koe tekeväni mitään moraalisesti rappiollista, en myöskään aio enää vaivata päätäni tällä asialla. Kirjoitan mitä mieleen juolahtaa, ja ilmaisesta skumpasta kieltäydyn harvoin (toistaiseksi: en koskaan).

Kirsikka

Just Glitter Lust

Erinomainen tallinnalainen katumuotisivusto Just Glitter Lust oli vieraillut tänä viikonloppuna jälleen Helsingissä. Sivusto kannattaa muutenkin lisätä suosikkeihin, inspiroivia pukeutujia on bongattu tarkalla silmällä!

- Maria

Pari päivän asua

Pitkästä aikaa pari päivän asua:

Musta peruspaita Lindex / valkoinen mekko Gina Tricot / huivi H&M / punainen vyö Bronx / kengät Vagabond

Mekko second hand / kirjekuorilaukku ja tennarit H&M

Aurinkoista ensi viikkoa! - Maria

Brunssilla

Lauantain muotibloggareille järjestetty Fashion & Design -brunssi oli mielenkiintoinen (ihanien kanssabloggareiden tapaaminen sekä kiinnostavat keskustelut esim. muotilehtien tulevaisuudesta), tarjoilut erinomaiset (päiväskumppa on aina jees :D) ja järjestelyt toimivat (kiitokset vielä Milttonin ja Nissanin väelle!). Miltton showroomin rekkien asuja (Nanso, Adidas, Adidas by Stella McCartney) olisi hipelöinyt vielä enemmänkin mitä aikataulu nyt antoi myöden.


Rinne Niinikosken Nansolle suunnitteleman malliston kukkatunika oli hyvin kiehtova sekä muotokieleltään että kuosiltaan, sekä minun että Kirsikan mieleen. Gina Tricotissa jatkoimme kukkatrikoon ihastelua legginssien muodossa, mutta jänistimme molemmat ja jätimme ne lopulta ostamatta. Burger & Beer –annosten äärellä rupesikin sitten harmittamaan, miksi me jänistettiin? Ostoslistalle siis kukkalegginssit, ja ens kerralla ei hei jänistetä niiden suhteen! :)

- Maria