Pari ostosta ja parin päivän helmat

Punaisessa mekossa ja mustissa saappaissa tämä torstai. Olispa jo viikonloppu!












Ei ollut tarkoitus, mutta poikkesinpa kuitenkin ja H&M:ltä tarttui mukaan Fashion Against Aids -malliston toppi. Tämä Rufus Wainwrightin suunnittelema on mielestäni Chicks on Speed:ien topin lisäksi malliston hienoin!








Käväisin myös Seppälässä, jossa kyltit huusivat alealea! Tällä luumunliilalla rimpsutopilla oli hintaa n. viisi euroa.



Tästä ruudullisesta trikoohameesta pulitin reilut kolme euroa. Bonuksena ostoskassissa vielä satiininen, pitsihelmainen hame (josta en saanut järkevää kuvaa). Sen hinta oli seitsemisen euroa, joten tällä kertaa ale-tuotteet olivat nimensä veroisia.

Keskiviikkoillan helma oli mustavihreä ja vyö punainen.

Syntiset nautinnot

Olen miettinyt tässä viime päivinä (ja pariin otteeseen aiemminkin) identiteettiäni “muotibloggaajana”. Usein tuntuu, että olen kamala huijari tämän blogimme kanssa, koska vaikka rakastan muotia ja vaatteita, todellisuudessa tykkään liian usein mieluummin istua luennoilla lökäreissä kuin puristavissa pillifarkuissa, ja hälyyttävän usein mieluummin nukun vartin pidempään kuin taiteilen ripsivärin kanssa.

Minulla on muitakin harrastuksia, jotka eivät sovi muotibloggaajalle/esteetikolle/ trendikkäälle nuorelle kaupunkilaisnaiselle.

Onneksi meikästä löytyy kuitenkin se bloggaajan tärkein ominaisuus, eli jonkinlainen selittämätön tarve nolata itsensä paljastamalla itsestään asioita, joita kukaan ei edes kysynyt.

Siispä seuraa: Erään muotibloggaajan salaiset nautinnot

Transrasvat ja karsinogeenit

Nuorten trendikkäiden kaupunkilaisnaisten kuuluisi tykätä vain kylmäsavulohisalaatista ja sitruunakivennäisvedestä. Mutta mitä jos salaa tykkääkin hampurilaisista, grilliruuasta, pakastepizzasta ja jopa –apua- makkarasta! Kyllä mäkin tykkään kevyistä ruuista ja arkena syön terveellisesti ja kasvispitoisesti, mutta joskus on vain pakko saada lihis kahdella nakilla! Sanaton painostus ja hiljainen halveksunta tuttavapiirini suunnalta on tehnyt selväksi että tyttö + lihapiirakka = tabu. Tämän vuoksi vedän burgerini mieluiten yksin, piilossa ja äkkiä. Ja makkaran pitää muuten olla sitä B-luokan jauhogrilleriä eikä mitään A-luokan lihahifistelyä. (kuva Carl's Jr -mainoksesta)

Peilikäyttäytyminen

En tuomitse kauneusleikkauksia, mutta kuitenkin olen sitä mieltä että yhteiskuntamme on sairas, jos ollakseen kaunis täytyy tunkea implantteja ja myrkkyruiskeita joka paikkaan.

Etenkään en voi käsittää halua ottaa lääketieteellisiä riskejä ulkonäön takia, tästä kammottavana esimerkkinä Kanye Westin äiti joka hiljattain kuoli komplikaatioihin rasvaimuoperaation aikana.

Eli pohjimmiltaan suhtautumiseni plastiikkakirurgiaan on negatiivinen, ja pidän aika epätodennäköisenä että itse vanhempanakaan lähtisin kirurgin veitsen alle vain näyttääkseni jonkin standardin mukaan kauniilta. Tämän vuoksi onkin hämmentävää, miksi voin istua pitkiä aikoja peilin edessä ja miettiä miltä näyttäisin kauneusleikkauksen jälkeen. Kiristän ihoa ohimoilta, mutristan huulia, peitän nenänpielet sormilla.

Muuhun yksin kotona-peilikäyttäytymiseeni kuuluu mustapäiden ja huokosten tuijottaminen suurentavalla peilillä (leuka pitää työntää kielen avulla ulos, jotta kaikki leuassa piilevä kamaluus paljastuu) sekä tietenkin klassinen ilmeiden harjoittelu peilin edessä. Ja silti tekee aina mieli juosta karkuun, kun joku osoittaa kameralla! (kuva viewimages.com)

Suomiräppi ja muut musiikilliset perisynnit

Ollakseen cool pitäis kuunnella varmaan Klaxonsia ja mitä lie, ollakseen uskottava pitäisi keräillä jotain George Clintonin vinyylejä. Mihinköhän kategoriaan putoaa nuori neitonen, joka on mekkojen, ballerinojen ja pitsisomisteiden ohella mieltynyt suomiräppiin? Oi suomiräppi, sinä musiikkityylien paaria! Toki minunkin levyhyllystäni löytyvät ne indiepopit ja arethafranklinit ja elektrosäksätykset, mutta kun kaikki on kamalinta niin lohdun tuo vain Ruudolf tai Pijallin soololevy. Muita lemppareitani ovat Tulenkantajat, Kemmuru, Juhani, Loost Koos, Super Janne ja Ceebrolistics. Muihin syntisiin musiikkinautintoihini kuuluu jo aiemmin mainitsemani Fergie, Pussycat Dolls sekä Paris Hiltonin levy. Näitä kuuntelen erityisesti siivotessa, urheillessa ja tanssiessani yöpaidassa.

Tanssista puheenollen, yksin kotona ollessani tykkään tanssia krumpia. Ja siis en todellakaan osaa krumpata.

Teinisarjat

Tämä pahe taitaa olla onneksi varsin yleinen. Muistakaa lapset, teinisarjojen ja -leffojen ihmeellinen vetovoima ei katoa siinä vaiheessa kun kasvaa kohderyhmästä ohi. Vieläkin ryntään MTV:n sivuille joka tiistai kyttäämään The Hillsin uusimman typeryysdraamapläjäyksen, ja jokainen Gossip Girlin uusi jakso on kuin juhlapäivä. Minä, 22-vuotias, lain mukaan aikuinen, omillani jo useamman vuoden asunut, itseäni kuitenkin suhteellisen fiksuna pitävä ihminen, haluan viikosta toiseen todistaa sitä kun kliseiset hahmot ja "reality"-tähdet kulkevat pikkumekoissaan ja latelevat sellaista klassisen draaman perinnettä jatkavaa dialogia kuin "like, oh my God, I so can't believe you, like, hooked up with Jason. God, I'm so over it." Taipumus ei muuten rajoitu vain jenkkisarjoihin ja -leffoihin, vaan esim. TV2:n Lauraa kyttäsin suurella intohimolla. Kuinka vanha pitää olla ennen kuin tämä taipumus lakkaa olemasta söötti salainen pahe ja muuttuu oikeasti huolestuttavaksi? Muistan sen Frendien jakson, jossa Ross hehkutti menevänsä katsomaan jotain teinileffaa, ja Monica totesi Rossin olevan “one of those creepy old guys at a teen movie”. Niin, tunnistin itseni kymmenen vuoden päästä.

Nicole Richie

Kukaan itseään kunnioittava muotibloggari ei enää tänä päivänä kehtaa myöntää diggailevansa Richietä, mutta noh... Nicolen rikos on se, että hänen tyylinsä vetoaa vasta ensimmäistä muotiheräämistään kokeviin varhaisteineihin, joille Nicolen ei-liian-friikit kuteet ovat helppo ihailun kohde. Tämän vuoksi hän ei siis voi olla oikeasti tyylikäs. Eikä varmaan olekaan, ottaen huomioon sen miten kamalia vaatteita hän käytti muutama vuosi sitten ennen kuin palkkasi julkkisstylistin. Eipä tämä stylistikään mitään kovin innovatiivisia ja omaperäisen kokeilevia asuja ole Nicolelle valinnut, mutta minusta Nicolen tyyliä parjataan ihan turhaan (siitä en sano mitään, parjataanko häntä muuten turhaan). Vaikka hän onkin ärsyttävä ja pukeutuu ennemminkin muodikkaasti kuin omaperäisen tyylikkäästi, kyllä minä silti ihan mielelläni ottaisin vaikka jokaisen Nicolen rääsyn vaatekaappiini. (kollaasin kuvat richiefan.com)

Säärikarvojen ronkkiminen

Hienot naisethan eivät varmaan saisi edes myöntää, että säärissä saattaa tapahtua jotain muutakin kuin sukkahousujen pukemista viehkosti Wolfordin silkkihansikkaat kädessä (kaverini oli Stockan asusteosastolla joskus töissä, ja siellä ne rouvat oikeasti osti noita hansikkaita pelkästään sukkahousujen pukemista varten!). Onneksi en ole hieno nainen. Ylimääräiset karvansa sheivaavilla ei ole varmaan hajuakaan mistä puhun, mutta te vahaajat siellä kyllä tiedätte. Sisäänkasvaneet säärikarvat! Toisinaan saatan istua puolikin tuntia vain tutkimassa sääriäni niiden pienten tummien pisteiden varalta. Ilo ei suinkaan lopu siihen, kun karvan on saanut puristettua ulos. Sen jälkeen sitä pitää tutkia ja analysoida (spiraalille kiertyneet ovat kiinnostavimpia) ja miettiä kuinka pitkään karva on ehtinyt elää ihonalaista elämäänsä. Jos karva on pitkä, sitä tuijottaa pahoinvoivana, mutta jos se on lyhyt, on jollain tavalla pettynyt.

Samaan “sietämättömän ällöttävää mutta samalla selittämättömän tyydyttävää” –kategoriaan kuuluu myös poikaystävän mustapäiden puristelu. Hyi, hyi, ällöä, yäk, mutta tiedän etten todellakaan ole ainoa jota tuotakin harrastaa. Miten tällainen käytös selittyy psykologian kentällä? Miksi kaikki ällöttävä on samaan aikaan niin kiehtovaa?

Tähän häiriintyneeseen harrastukseen lienee parasta lopettaa paljastelu. Toivottavasti en ole traumatisoinut ketään. Kerrottakoon loppuun vielä anekdootti elävästä elämästä: tuttuni oli oikeasti saanut poikaystävänsä uskomaan, että hienot naiset eivät käy kakkosella. Että niin!

-kirsikka

Missonin kevät

Menin ja ihastuin Missonin kevät-kesä 2008 mallistoon yhden ainoan kampanjakuvan takia. No en nyt aivan heti koko mallistoon, mutta se tapahtuikin sitten Style.com:n ystävällisellä avustuksella.


Haluan tuon mainoskuvan mekon (onko siinä kreppikangasta?), ja tuollaisen tukan (leijonanharja!) -edes yhdeksi päiväksi.















Keltaisen ja harmaan liitto on aika täydellinen.

























Ovatko nuo minimekkoja vai kenties minihaalareita? Molempi parempi, olen niin innostunut olkaimettomista vaatteista tällä hetkellä ja nuo värisävyt/ kuviot ovat ihanan keväisiä, kevyitä!
















Ehkä olen tulossa vanhaksi, mutta kaikki mikä kiiltää, kiehtoo.

Mikä miellyttää silmää nyt?

Mikä miellyttää silmää? Tällä hetkellä aivan selvästi muhkeat huivit. Juu, torjuvat hyvin kylmältä viimalta, mutta ennen kaikkea suojaavat katseilta sellaisena päivänä, kun piilopaikka tuntuisi olevan tarpeen.

Omaan tosi muhkeaan ja pitkään mustaan villahuiviini pukeutuminen tuntui joskus vähän liioitellulta, nyt ei sitten ollenkaan!

Kuvat: tyylikkäät ruotsalaistytöt sekä muutama muu katutyylin taitaja

Oodi tyylikkäille äideille

Ihanaa! FaceHunter oli bongannut taannoisella Helsingin vierailullaan myös suloisen Paola Suhosen ihastuttavan, tyylikkään äidin! Voi ihanat äidit
-terkkuja äitille!

Maanantain mekko

Viikon aloitus opinnäytetyötä suunnittelemalla.

Asuna tumman liila mekko (eihän tuota väriä tuosta nyt erota, mutta voin kertoa sen näin tekstitse :D ) H&M, samoin musta trikoojakku. Kiiltävä vyö syksyn ostos Pariisista. Valkoiset remmiavokkaat, mustat saappaat sekä ruskea laukku second hand. Puinen rannekoru H&M:n alehyllystä.

Hapokas ratkaisu hiuskatastrofiin

Tuossa taannoisessa postauksessa uhosin muuttuvani blondista punapääksi. Niinhän siinä kävi, mutta ei ihan toivotulla tavalla.
Tarkoitus oli värjätä tukka vaalean kuparin väriseksi, mutta lopputulos oli vadelmamehumainen, hieman jopa violettiin taittuva punainen, joka oli noin 3 astetta värikartan lupaamaa sävyä tummempi. Sinänsä ihan hauskakin väri, mutta ei todellakaan minulle sopiva, kalpeanaamainen laatikkopää kun olen.

Hermostuksissani laitoin Googleen hakusanaksi jotain tyyliin "hiustenvärjäyskatastrofi" vai oliko se sittenkin "hiusväri + paska lopputulos"... kuitenkin, sain vastaukseksi sitruunamehuniksin. Tämä on ilmeisesti ihan yleisesti käytetty niksi, mutta olen kai tynnyrissä kasvanut koska en ollut siitä ikinä ennen kuullutkaan. Sen sijaan joskus nuorempana olen tehnyt tuolloin vielä värjäämättömään tukkaan sitruunalla raitoja...

Jos muita kaltaisiani on liikenteessä, tässä pieni kertaus:

1. Pese hiukset, kuivaa pyyhekuiviksi.
2. Lisää vastapuristettua sitruunan mehua niin paljon kuin hiukset "imevät".
3. Anna vaikuttaa 15 min.
4. Huuhtele pois ja käytä normaaliin tapaan hoitoainetta.

En tiedä soveltuuko tämä kaikille hiusväreille, vai toimiiko tämä niksi vain vaaleisiin sävyihin ja/tai aiemmin vaalennettuihin hiuksiin. Ilmeisesti sitruunamehu sopii erityisesti vaaleisiin sävyihin, joissa jokin "vivahde" (eli omalla kohdallani tuo kylmähkö punainen) jämähtääkin päähän tummana värinä eikä jää pelkäksi vivahteeksi.

Joka tapauksessa, minun melko pitkään ja paksuun tukkaani 3 isoa sitruunaa riitti mainiosti. Käsittelyn jälkeen väristä tuli itse asiassa vähän vaaleampikin kuin värikartta lupasi, mutta en valita yhtään. Parempi näin.

Tässä vielä todisteet sitruunamehun ihmeellisestä voimasta:

Hiukset ennen käsittelyä:

Ja jälkeen:


Kuvan valotus hiukan vääristää väriä, mutta aika lailla tuolta se näytti ja nyt näyttää.
Bonuksena tässä käsittelyssä oli se, että nyt kämppäni tuoksuu ihanasti sitruunalta :)

Hiusvärikatastrofin lisäksi hukkasin puhelimeni ja naapurissani mökätään taas. Toivottavasti teillä oli onnekkaampi perjantai!

-Kirsikka (selvyyden vuoksi signeeraan postaukseni tästä eteenpäin, minulta kun välillä kysellään jotain Marian postauksiin liittyviä juttuja ja olen ihan suu pyöreänä!)

TORSTAi

Kääräsin jakun hihat ja yhdistin sen vanhoihin farkkuihin ja kiiltäviin, pinkinpunaisiin korkkareihin.

Ruutujakku: second hand
Farkut: Lindex
Korkkarit: Dinsko
Jakun alla t-paita H&M Men
Kynsilakka: sitä samaa eilistä H&M:n tumman liilaa, ja hyvin pysyy! :)

Maalattua muotia

Suunnittelijoiden kevääksi ehdottama "maalattu muoti" näyttää tosi mielenkiintoiselta, eikä onneksi tuo mieleen 90-luvulla kaikkialla nähtyjä kammottavia batiikkivärjättyjä vaatteita. Riittäisiköhän oma taiteellinen lahjakkuus tuunaamaan jonkun perusvaatteen roiskumaalilla?

Kuvat Chloé Spring 2008, YSL Resort 2008 Style.com

Kaksi takkia

Kaksi takkia ja muutama eri variaatio.


Laukku (tilaihme!) Vero Modan alesta, samoin huivi, takki H&M.

Tekokarvakaulus kirppikseltä, merkkiä YourFace. Takki syksyn ostos Pariisista, samoin kiiltävä vyö, laukku Lindex, punaiset nahkahanskat Seppälästä.

Saappaat tarttuivat mukaan eräältä kaupunkilomalta pilkkahintaan, liila kynsilakka on

H&M:n -ja laatu yllätti positiivisesti!

Pikkumusta ja tiistai

Maria muistaakseni tuossa toivevaatelupaus-postauksessaan kommentoikin jollekin, että vaatekaapin perusvarustukseen kuuluvia vaatteita on tylsää ostaa. Olen ihan samaa mieltä. Tiedän, tiedän että valkoinen kauluspaita, hyvin istuvat mustat housut, musta jakku jne. pelastaisivat minut monelta vaatekriisiltä. Silti en ikinä saa ostettua mitään noista, koska ne vaan ovat niin tylsiä!

Jos pitelen kaupassa valkoista paitapuseroa ja samanhintaista lauantai-illan pikkumekkoa, arvatkaapa kumman ostan? Aivan. Ja kummalle olisi oikeasti enemmän käyttöä? Niinpä niin...

Alennusmyyntien loppurysäyksen ansiosta kaapistani löytyy nyt yksi "perusvaate" enemmän, pikkumusta. Uskokaa tai älkää, mutta en ole ikinä omistanut pikkumustaa. Tämä yksilö on konstailematon, melko juhlava peruspikkumusta, jossa on nätti leikkaus ja hyvin istuva yläosa. Normaalisti olisin haukotellut mekon kohdalla, sanonut "ihan kiva mut ei tollasesta huvita maksaa", mutta 12 euron hintalappu sai minut marssimaan kassalle tylsähkön mutta ah, niin klassisen mekkoni kanssa. Plääh-fiiliksistäni huolimatta tiedän, että tämä mekko tulee pelastamaan minut vielä monta kertaa. Se oli siis mitä järkevin ostos. Voiko samaa sanoa siitä joulukuusimallisesta pitsimekosta, joka on kaikkea muuta kuin tylsä, mutta jota en ole käyttänyt kertaakaan?





Mekko näyttää kuvassa vähän sametilta, mutta on oikeasti sellaista sifonkihössäkkää ja kaula-aukossa on hillitysti paljetteja.

Päivän superlatiivit:

Paras: Fergie - Glamorous. En ollut mitään mieltä tästä biisistä sillon kun se soi radiossa ja MTV:llä, mutta eilen löysin sen iTunesistani ja sen jälkeen olen kuunnellut sitä repeatilla... Erityisesti diggaan Ludacrisin lainista Brother gotta keep enough lettuce to support your shoe fetish. Niin ja siitä Gossip Girlin jaksosta, missä kuoro laulaa tätä jossain kirkossa (?)... häh?! Biisistä tulee vaan hyvä olo. Yhden hengen bileet. Itselleen on aina ihan hyvä silloin tällöin sanoa, if you ain't got no money take your broke ass home. Ja hyvä biisi on hyvä biisi vaikkei se oliskaan mitään vaihtoehtorockia.

Ällöin: jonkun tukka tuli vastaan kävelykadulla. Siis fo' shizzle, jonkun päästä oli pudonnut sellainen nyrkinpaksuinen nippu rastoja keskelle katua. Vieläkö ihmettelette, miksi en innostu hippityylistä?

Impulsiivisin: Tänään muutun blondista punapääksi. Ja ei, poikaystävää ei ole informoitu asiasta.

Kuppeja on jo liikaa, mutta...

Tiedän, että kaappimme ovat jo aivan täynnä kuppeja, laseja yms. mutta menin ja ostin nuo sinivalkoiset, kukalliset jumbo-kupit Tiimarin alehyllystä viime viikolla. Hintaa söpöliineillä oli 70 senttiä kappale, joten en voinut vastustaa kiusausta. Täydelliset teekupit!

Hennesin turkoosimustan neuleen ostin myös viime viikolla. Paidan selkämys on ihanan avara, ja se tuo muuten ihan peruspaitaan jotain särmää. Huonona puolena mainittakoon, että olen pitänyt paitaa vasta muutaman kerran, ja se piti jo käyttää pesukoneessa -varmaan aika monelle tuttu tunne, kun uusi paita tuntuu "lörpähtävän" muutaman käyttökerran jälkeen.

Koskahan ehtisi taas kirpparikierrokselle?

Mihin katosi Virginie?

Muistatteko vielä muutaman vuoden takaiset kampanjat, joita tähditti Virginie Ledoyen? Virginien suloiset kasvot koristivat esim. L’Orealin Happyderm-tuotteiden kampanjaa. Selailin tuossa vanhoja lehtiä, ja Virginien mainoskuvaa katsoessani tajusin, etten muista nähneeni häntä aikoihin missään!Pienellä googlauksella selvisi, ettei hän alunperin malli ollutkaan, vaan erittäin työllistetty ranskalainen näyttelijä.


Vuonna 1976 syntynyt Virginie on näytellyt kymmenvuotiaasta lähtien. Pakko muuten mainita, että Virginiessä ja Natalie Portmanissa on jotain samaa... Virginien elokuvia en ainakaan pikaisen filmografian selaamisen jälkeen ole valitettavasti vielä katsonut, joten siksi kai luulinkin häntä huippumalliksi. Mitä kaikkea sitä oppiikaan pienellä googlauksella! Netti kertoo myös, että Virginie oli tosiaan L’Orealin ”julkkismalli” vuosina 2000-2005. Tarkempi googlaus kertoo myös sen, että olenkin nähnyt muutaman Virginien leffan, mutta en osannut yhdistää mainoskampanjan tyttöä noihin elokuviin. Internet -oi ihana keksintö ja muistin virkistäjä! :)Katsomislistalla pitkään ollut musikaalielokuva 8 women (8 femmes, 2002) pitääkin nyt ehdottomasti katsoa. Kuvat IMDb.com sekä täältä.

Kirjekuorilaukut

Kirjekuorilaukut ovat yksi viimeisimmistä rakkauksistani. Aiemmin käytin kirjekuorilaukkua lähinnä juhlissa tai muissa iltamenoissa, mutta nyt olen ihastunut niiden käyttämiseen ihan perusarjessa. Laukun kantaminen kädessä: epäkäytännöllistä –kyllä toisinaan,
tyylikästä –ehdottomasti aina!


Pradan syksyn 2007 –malliston täydellisyyttä hipova idea: kirjekuorilaukku, jossa on paikka kädelle! Ja rusetti! Laukun kanssa mätsäävät pitkät nahkahansikkaat ovat upeat kumppanit 3/4-hihaiselle takille.


Monet neliskanttiset olkalaukut toimivat myös mainiosti kirjekuorilaukkuina, laittaa vaan hihnan piiloon. Kevään mallistoissa kirjekuorilaukut jylläsivät, jopa A4-kokoisina! :)


Pradan kevät on ihanan värikylläinen. Kirsikka muuten bongasi Mangosta tuon vasemman puoleisen look-a-liken, aivan ihana!

Salkkumaiset kirjekuorilaukut, Marc by Marc Jacobs.

Missonin tyyliä juhlaan. Ensimmäisessä kuvassa hyvä idea: laukun korea remmi toimii myös rannekoruna.

Chloén kirjekuorilaukku oli kulmasta ”taittunut”.

3.1 Phillip Lim.

Oversize-kirjekuorilaukut, Fendi.

Omista kätköistä:

Olkalaukku second hand, mutta viime aikoina olen käyttänyt tuota lähinnä kirjekuorilaukkuna. Laukku on malliltaan hyvin napakka ja muotonsa pitävä, joten se soveltuu kirjekuorilaukuksi mainiosti.

Tässä H&M:n pussukassa oli liila remmi, jonka leikkasin pois. Bonuksena herkullisten värien lisäksi ihana napsautettava lukkosysteemi.

Pirtsakka kirjekuorilaukku, H&M:ltä tämäkin. Mikähän siinä on, että kädessä kannettaviksi laukuiksi tarkoitettuihin kirjekuorilaukkuihin lisätään kuitenkin, yleensä vielä varsin kammottavan ruma, hihna? Tässäkin laukussa oli mukana noin 15 sentin beige, kapea remmi, hyi!

Keltainen: Pieces, Musta kiiltävä: Lindex, Musta rusettinen: H&M, Musta-ruskea pitsilaukku Stocmann ja alin, ruskea Mangosta.

Omien kuvien lisäksi kuvat tietysti Style.com

Kirjekuorilaukku soveltuu hyvin moneen eri paikkaan sen muunneltavuuden takia, mutta yhden ein kyllä keksin. Ei kirjekuorilaukkua ostoksille, ellet halua menettää toista kättäsi rekkien selaamisen sijaan laukun jatkuvaan kanniskeluun.

Tammikuun hyvät, pahat ja rumat

Kerrostaloasumisen ihanat puolet! Naapurissani kuunnellaan HIMiä ja (huonoa!) suomiräppiä, joiden lisäksi noin puoli tusinaa nuortamiestä laulaa mukana hemmetin epävireisesti. Ei siis toivoakaan siitä, että pystyisin nukkumaan ennen kuin nuo saatanat päättävät lähteä baariin. Sitten saakin taas unta pari tuntia, jonka jälkeen saan herätä känniseen kitaransoittoon (“JATKOT! JATKOT!”) sekä kuunnella 12 kertaa saman Fall Out Boyn biisin alusta loppuun, plus pöytärummutukset.

Mutta kosto on suloinen, pojat. Etsin netistä jotain saksalaisia tekno-aerobic-remixejä ja huomenna alan heti aamusta kopisuttamaan jumppakenkiäni ja huutamaan “PUMPPAA! PUMPPAA! Jaksaa, jaksaa! Yks, kaks, ja yks kaks kol nel!” Toisaalta, poikaystävälläni taitaa olla myös iskuporakone...

Koska nukkuminen ei ole mahdollista ja olen aivan he-le-ve-tin äkäinen, päätin purkaa kiukkuni blogin kirjoittamiseen ennenkuin vahingossa valelen naapuriasunnon bensalla ja sytytän tikun juuri sen jälkeen kun olen sattumalta pelastanut omat tavarani ulos.

Seuraa siis:

Tammikuun hyvät, pahat ja rumat

Hyvät

Uusi vuosi

Uusi vuosi on aina ihana asia. Monet väheksyvät sitä ja naureskelevat uudenvuodenlupauksille, mutta oh, sehän on mitä kannustavinta ja inspiroivinta aikaa.
Muotiuudenvuodenlupaukseni ovat: laihtua sen verran että mahdun taas vaatteisiini, olla kokeellisempi ja rohkeampi pukeutuja, ja ainakin yrittää opetella kävelemään koroilla.
Lisäksi jatkan syksyllä aloitettua (mutta ei aina järin onnistunutta) linjaa siitä, että yritän panostaa oikeasti hienoihin/laadukkaisiin hankintoihin ja jättää “nokuntääoliniinhalpa niinolipakkoostaa vaikkakyllästyntähänviikossa” –ostokset vähemmälle.

Kevään takit

Kevättakeista on blogissamme jaariteltu jo melkoisesti, mutta minkäs teet kun olen aivan innoissani kevään muodista, jossa (vieläpä ihanat) takit ovat isossa roolissa. Esim. Celine marssitti kevään näytöksessään catwalkille toistakymmentä asua, joiden pointti oli takki + korkkarit. Nahkatakit jatkavat yhä, trenssit näyttävät tulevan entistä vahvempina ja ensi kevään hitti taitaa olla maihinnousutakki. Kietaisutakit ja maskuliiniset jakut jyräävät myös. Haluan nuo kaikki! Trenssiä olen etsinyt pienen ihmisiän, mutta maiharista on kehkeytymässä jonkin sortin pakkomielle. En yhtään osaa kuvitella sellaista päälleni, mutta valvon öitä ajatellen täydellistä yksilöä... ja pillifarkkuja... ja tennareita... ballerinoja... kuiva katu ja auringonpaiste... tai ehkä tuulta ja tihkua. Kerrankin kevätmuoti on myös Suomen olosuhteisiin sopivaa. (kollaasin kuvat kevään näytöksistä, tietty Style.com)

Pahat

Alennusmyynnit

Alennusmyynnit taitavat tällä kertaa joutua pahisten listalle, vaikka jotain ihan ok löytöjä olenkin tehnyt. Tänä vuonna alet vain olivat todella iso pettymys, alennettua tavaraa oli aika vähän ja alennukset eivät olleet järin suuria.
Alejen hyviksiä olivat tänä vuonna Gina Tricot ja Mango, joissa suurin osa kokoelmasta oli alennettu ja vielä ihan reiluun puoleen hintaan. Aikaisempien vuosien alesuosikki Lindex tuotti erityisen pahan pettymyksen. Joudunko oikeasti ostamaan täysihintaisia pikkuhousuja? Ennenkuulumatonta!
Alejen pahiksiksi kruunaan kuitenkin Zaran ja Andiamon. Se, että takki maksoi ennen 89 euroa mutta alennusmyynnissä 79 euroa, ei ole mikään alennusmyynti vaan pelkkää ihmisten huijaamista. Buu!

Naapurin pojat

Nyt ne tuli rappukäytävään räppäämään (lue: huutamaan). Vaikka idästä olenkin, en jaksaisi aamuyöstä kuunnella Roihuvuori-ghettoläppää. Varsinkaan turkulaisten suusta. Menkää nukkumaan.

BB-Kakin kanssa jumpassa

Ikävä kyllä vuoden 2006 Big Brotherista tuttu “Kaki” on alkanut käymään kanssani samoilla BodyPump-tunneilla.
Onneksi en ole sitä herkintä sorttia - voi olla että joitakin tiukoissa trikoissa hikoilevia tyttöjä saattaisi häiritä se, että heidän takanaan ähkii mies, joka tunnetaan ennen kaikkea siitä että hänen ainoa harrastuksensa on porno. Ja nyt siis ilmeisesti myös BodyPump.
Tunnilla Kaki käyttää t-paitaa, jossa lukee Kaikki liha tottelee kuria. Niin.

(Kakin kuva isovelivalvoo.com)

Rumat

Hippimuoti

Ääh ei enää tätä, jooko... Style.com lupailee kevään kuumimpien trendien joukkoon hippi- ja etnomuotia. Olenko ainoa, jota ei oikeasti nappaa? Elääkö kaikissa muissa ihmisissä sisäinen hippi, joka pääsee vapaaksi heti kun kesä häämöttää? Eräs ystäväni pukeutuu normaalisti hyvin naisellisen elegantisti, mutta lomalla hänet näkee aina kaikenmaailman simpukkakoru-kalastajahousuhörvellyksissä. Muotisuunnittelijoilla taitaa olla sama meininki. Tuntuu että hippijutut tulevat aina uudestaan parin vuoden välein, eikö kesäksi voisi keksiä joskus jotain muuta? Ehkä johtuu viime postauksessa kertomastani kolmen vuoden takaisesta boho-yliannostuksestani, mutta hippivaikutteet vaan ei iske. Kannatan itsekin rauhaa ja rakkautta, mutta enkö voi tehdä sitä jossain muussa asussa kuin batiikkivärjätyssä rimpsuhömpsyhameessa ja bambusandaaleissa? Kuva urbandictionary.com