1. Nuoren ihon tuotesarjat on tarkoitettu niille, jonka ikä alkaa ykkösellä. Havahduin tähän vähän aikaa sitten, kun hypistelin tottumuksesta jotain Young-sarjan purkkia. Ei samperi. Kosmetiikkateollisuuden mukaan meikäläinen ei ole enää nuori, vaan ihanjustkohta silmänympärysvoide-yövoide-antiage-porukkaa.
2. Vaikka olen oikeasti vielä tosi nuori, miten voi olla tuntematta itseään kääkäksi, kun kaikki suosituimmat poptähtöset, Hollywood-pimut ja muotibloggarit on hädin tuskin 15? Onko se vain sitä että itse vanhenee, vai onko julkkikset koko ajan nuorempia ja nuorempia...?
3. Miten sitä unohtaakin, että on oikeasti vielä tosi nuori, kun kaverit tekee jo oman alan töitä ja lapsia, vaikka itse tekee toista vuotta tutkinnosta (ja sekin menee persiilleen), joka kestää vielä i-kui-suu-den?
4. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvemmaksi käy ystäväpiiri. Tämä on riipaiseva fakta, jonka moni muukin on huomannut. Sitä lapset on aikuistuminen, varautukaa.
5. Okei, tiedän että olen liian vanha seuraamaan fanaattisesti The Hillsiä ja Gossip Girliä, mutta milloin olen jo oikeasti niiiin liian vanha, että tapa alkaa vaikuttaa lievästi pelottavalta...?
6. Kun Idolsissa on yksi söpö kilpailija, huomaat että hän on itseäsi 5 vuotta nuorempi. Harry Potterista puhumattakaan. Häiritsevä ajatus.
7. En vieläkään tajua, mikä on MySpace. Siis... mitä siellä niinku tehdään?
8. Sitä alkaa väkisinkin miettimään, että olisko jo aika luopua niistä ihme heräteostoslumpuista ja alkaa ostamaan fiksusti kuin aikuinen konsanaan. Tämän päätöksen olen jo tehnyt, ja siitä myöhemmin lisää.
9. Alat kyseenalaistaa muotibloggausharrastuksen, vaikka vielä puoli vuotta sitten puolustit sitä kynsin ja hampain ja kirjoitit blogisi banneriin että muoti on ihan yhtä hyvä, esteettinen harrastus siinä missä puutarhanhoito ja perhokalastuskin.
10. Ymmärrät (tavallaan) Teituria, joka laulaa I think that I've travelled enough ja toisaalta huudat että ei ei ei, paskat vastuusta, nyt mennään. Sitä on olla päivää vaille 23, karsein väliinputoajaikä ikinä, toisaalta ihan kakara ja toisaalta jo vähän kääkkä.
-kirsikka
(kuvat)
torstai 20. marraskuuta 2008
Hajanaisia ajatuksia syntymäpäivän kynnyksellä
Kirjoittanut eeva klo 20.27
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
24 kommenttia:
Koin pienoista ikäkriisiä joskus 25-vuotiaana, mutta näin 3-kymppisenä mokomat murheet on jääny. Perinteisillä mittareilla mää en varmaan oo saavuttanu mittään: ei oo omistusasuntoa, ei työpaikkaa, ei lapsia, ei autoa, ei aviomiestä...Mutta oon oppinu hyväksymään, että elelen omaa elämääni omalla tyylilläni: mulla on kuiteski avokki, kissa, ihana vuokra-asunto, hyvä koulutus ja suht' hyvin kaikki muukin:) Paitsi, jotta työpaikkaa tarvin kipeästi!
Apua... Mutta kyllä silmänympärysvoidetta kannattaa käyttää jo kaksikymppisenä:) Ennalta ehkäisee sitten niitä tulevaisuudessa häämöttäviä ryppyjä. Tosin en oo ihan varma, miksi sen pitää olla just silmänympärysvoidetta, eikö ihan tavallinen hyvä kosteusvoide aja ihan saman asian?
Ihana postaus! Minä olen potenut ikäkriisejä 16-vuotiaasta lähtien, mutta en siksi, että kokisin itseni kääkäksi (en vielä!), vaan siksi että koen etten ole ehtinyt vielä saavuttaa mitään. Kenties mallina ovat juuri nämä nuorenevat julkkikset, jotka tuntuvat saavuttaneen kaiken jo 16 vuoden iässä ja itse junnaa paikoillaan koulun ja kodin välillä.
Samoissa mietteissä täällä, kun 23-vuotispäivä häämöttää reilun viikon päästä. Nuori ei enää tunnu käyvän nimitykseksi eikä aikuinen varsinkaan, joten ollaanko me nyt niitä nuoria aikuisia? ;O Tää on just sitä ikää, että vaikka fyysisesti ollaan kavereiden kanssa samanikäisiä, on ihmisten elämäntilanteet silti ihan eri tasalla. Siinä mainaa välillä oma paikka hukkua... Mutta Pupu Lihavisto kirjoitteli viisaita: näillä on mennään! Hyvää synttäriä! :)
hyvä postaus! ja mäkään en tajuu mikä on my space :o :D
So true, so true. Karmeinta (eikä sekään niin karmeaa) on huomata tekevänsä aikuisten juttuja, ajattelevansa aikuismaisesti ja tulevansa juttuun paremmin ikäihmisten kanssa kuin nuorten. Minäkin VASTA 23, enkä ole valmistunut, käynyt kaikissa Euroopan maissa tai joutunut putkaan. Sen sijaan on ihana poikakaveri, vielä ihanammat tulevaisuuden suunnitelmat ja monta vuotta aikaa käyttää niitä ryppyvoiteita ;)
Mutta olethan sinä ihan tosi nuori, kun minäkin olen. :) Olen kuitenkin jo vähän (2 vuotta) vanhempi. Ja kyllä sitä saa katsoa telkkarista ihan mitä lystää ja tehdä muutenkin mitä huvittaa, se on niitä aikuisuuden hyviä puolia.
Samanmoisia ajatuksia täälläki. Täytän ensi viikolla 24! Se tuntuu toisaalta niin paljolta! Mutta en kyllä haluaisi olla enää 18-vuotiaskaan.. Kai siihen ikään sopeutuu :)
- Noora
Minäkin olen miettinyt, että milloin on liian vanha katsomaan noita ns. teinisarjoja ? (vastaus lienee jo tuossa sarjojen kutsumanimessä). Heräsin tähän pohdintaan kun ymmärsin, että katson samoja sarjoja kuin poikakaverin seitsemän vuotta nuorempi pikkusisko. mutta kun mä tykkään niistä...?
Ja toi leffatähtien yms. ikäjuttu on ihan kamala. Se, että ne on nuorempia (ja paljon!) vie jotenkin mennessään sen lapsuudentoiveen, "että sitten kun mäkin olen ton ikäinen, niin oon jotain tosi hienoo."
Tiedän mikä on myspace mutta kävelin viime viikolla suosikin ohi kaupassa enkä tunnistanut kannessa ollutta tyyppiä (nuoruudessa roikkuen menin sitten heti kotona googlailemaan ja selvittelemään, että kuka se oikein oli huoh.)
Yhdyn siis kaikkiin kohtiin ja kärsin omaa ikäkriisiäni 24-vuotiaana ja koulua yksin vuosi enemmän takana (ja persiilleen se menee täälläkin! Typerä oikis)
PupuLihavisto: tuota mäkin odotan, että pääsee siihen ikään kun alkaa jo olla niin sinut itsensä kanssa ettei tarvii mistään yhteiskunnan tai lähipiirin standardeista piitata. Mun mielestä sun elämä kuullostaa oikein mukavalta, vaikkei ookaan omistusasuntoa :)
Anonyymi: niinpä, nää on taas näitä kosmetiikkateollisuuden temppuja!
Mä taas oon ymmärtänyt että jos alkaa liian aikaisin käyttämään niitä hevivoiteita niin vanhempana siihen ihoon ei sitten tepsi enää mikään.
Christina: kamalaa, sinäkin! Ihan hirveää, jos lukioiässäkin ihmiset jo ajattelee, että pitäisi olla saavuttanut kamalasti kaikkea. Niinkuin sanoit, niin nuo nuoret julkkikset voi tosiaan vaikuttaa siihen. Mutta ajattelepa, mitä vaikka Britney Spearsille on jo tapahtunut, vaikkei neiti ole vielä edes 30... ehkä se ei olekaan hyvä asia saavuttaa niin paljon liian nuorena :)
Jems: joo, toi on kyllä totta. Vielä muutama vuosi sitten kaikki oli aika lailla samassa jamassa, nyt elämäntilanteet alkaa olemaan jo ihan erilaisia. Nuoria aikuisia siis olkaamme, niin kornilta kuin se kuulostaakin... ehkä se oma paikka vielä löytyy :)
Anonyymi: hyvä, meitä teknologian kelkasta pudonneita on siis kaksi :D
Sini: oikea asenne. Mulla on usein kanssa sellainen olo, että jos jään perjantai-iltana mieluummin kotiin kuin lähden ulos, niin se on jotenkin väärin. "kyllähän tässä iässä pitäis vielä mennä, kun nuoria ollaan!" Mut jos ei huvitakaan enää samalla tavalla kuin ennen....
Nekku: no se on kyllä totta :) Ja tosiaan, pidän vielä itseäni nuorena, mutta jotenkin silti sellainen olo, että tässä vaiheessa pitäisi jo olla vähän selvemmät sävelet. Huoh.
Noora: ihan totta, mäkään en enää teinivuosiin haluaisi takaisin. Mikähän se sopiva ikä sitten olisi... mutta joo, ikääntymistä ei voi estää, joten kai tässä vaan on pakko sopeutua :D
Jonna: no niinpä, just tollaset havainnot on välillä hieman kamalia :D Mulla on kanssa välillä sellanen olo, etten tajua itseäni nuorempien elämästä enää mitään, ihan karseeta! Siis miks Tokio Hotel on niin ihana...? Jotenkin musta tuntuu että osittain tää oikis aiheuttaa mulle ikäkriisejä, sitä on vielä niin pirusti jäljellä ja ajattelee vaan että "sitten kun mä valmistun niin oon jo niin ja niin vanha". Varsinkin kun kaverit alkaa tosiaan tässä jo pikku hiljaa valmistua. Ja se että tällä meidän alalla on vielä niin paljon niitä uraohjuksia, jotka valmistuu 4 vuodessa ja vetää joka tentistä vitosen, ei paljon asiaa auta....
Näin 33-vuotiaana tätinä voin nyt jälkiviisastella, että itsekin kyllä taisin tuntea itseni 23-vuotiaana vanhemmaksi kuin nyt.
Kirjoitin itse omaan blogiini juuri muutama viikko sitten aikuistumisesta - siitä, miten kummallisen korkean kynnyksen takana se lopulta on. Ja matkalla sinne tosiaan tulee ikäkriisejä ties mistä ihme asioista.
Mutta sitten kun siitä kynnyksestä on päässyt yli, voi ilahtua siitä ahaa-elämyksestä, ettei omista tekemisistä ja tv-addiktioista tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään. Eikä sitä elämän suuntaa tarvitse silloinkaan tietää.
Mä olen tajunu tän saman tässä miettiessäni omaa ikääni (samanikäinen ku sä) ja miettiny et kun periaatteessa on nuori, muttei kumminkaan. Silmänympärysvoidetta olen tosin käyttänyt jo siitä lähtien kun aloitin silmämeikin käytön! Ryppyvoiteisiin en kyllä hetkeen ole koskemassa :D
Aivan ihana postaus! Itse olen tässä päivitellyt nyt noin viikon ajan, kuinka tammikuussa tulee mittariin jo 25! Sittenpä sitä ollaankin jo lähempänä viittäkymppiä kuin omaa syntymää. :|
Ensimmäisen silmänympärysvoiteeni ostin vihdoin tänä syksynä, mutta en ole kyllä huomannut sen vaikutuksia ollenkaan. :D Ehkä sen huomaa sitten vasta, kun olen oikeasti vanha. :P Tosin voisi olla ehkä ihan hyvä muistaa laittaakin sitä voidetta aina joskus... Ensimmäiset kaksi viikkoa käytin aivan intona, minkä jälkeen hiukan unohtui koko touhu.
Se on kyllä oikeasti aika shokeeraavaa huomata, että nykyiset julkkikset ja uudet tähdet ovat itseä useimmiten vähintään 4-5 vuotta nuorempia. When did this happen? :D Ja joo, huomaan myös ihailevani koko ajan kaikkia söpöliinejä poikia, kunnes tajuan kauhukseni, että ne ovat minua 6 vuotta nuorempia. :D
Kirjoitat aivan ykköstasoisesti<3<3 Ei ole vertaistasi!!!:DD Rrrrrrkastan tekstejäsi (ja kuviasi!:D)
Jep, sun postaukseen ei kyllä oo mitään lisättävää. Olen 21 ja tunnen tuskasi aivan täysin! Kirjoitat ihan mielettömän hyvin, tää ja se vähän vanhempi naistenlehti-postaus on molemmat ollu ihan mielettömän osuvia ja hauskoja. :)
Ihana postaus! Vaikka itse olen vasta 17, ensimmäinen ikäkriisi iski jo viime talvena kun sisko täytti 20! Mitäköhän siitä tulee kun itse alan lähestyä edes sitä kahtakymppiä:D Taitaa olla juuri niin kuin Christinakin tuolla edellä sanoi että nykyään pitäisi saavuttaa niin paljon ja nopeasti ja tietysti nuorenakin että ei ihmekkään jos paineita kasaantuu. Ja älä välitä, en minäkään tiedä mikä se Myspace on!:P
Mäkin aina järkytyn kun kaikki missit ym. on niin nuoria ja monet julkkiksetkin vaikka 90-luvulla syntyneitä. Tulee vähän semmonen masis, ettei mua enää huolita missiks. No, kohta mä oon rouva et ei siinäkään mielessä. Ja on tässä kropassakin tietty ehkä jotain pieniä esteitä ;)
Mä en aaatellu käyttää mitään silmänympärysvoiteita ym. Ei mua haittaa jos vanheneminen jotenkin näkyy. Käytän rahani mieluummin elämiseen kuin siihen että pitää peitellä sitä että on elänyt.
Onnea :)
Tämä oli täydellinen postaus, kirjoituksiasi on kyllä nautinto lukea. Olen itsekin paininut ikäkriisin keskellä ja välillä on sellainen olo, että alanko oikeasti olemaan vanha! Tämä tulee ilmi etenkin silloin kun aloitan lauseen mielessäni "silloin kun minä olin nuori" tai "kylläpä maailma on muuttunut..." ja totean kuulostavani isältäni!
Ja allerkirjoitan muuten suurimman osan tämän postauksen kohdista.
Onnea vanhenemisesta!
Komppaan muutamaa muuta kommentoinutta siitä, että näin päälle kolmikymppisenä ikäkriisit painavat paljon vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. En voi kehuskella saavuttaneeni elämässäni mitään suuren suurta, mutta olen melkoisen tyytyväinen siihen, mitä olen ja mitä minulla on.
En ole tosin koskaan potenut mitään hirveän suuria ikäkriisejä. Ehkä se johtuu siitä, etten ole kauhean kunnianhimoinen. Minulle ei ole hirveän tärkeää saavuttaa suuria: nautin enemmänkin elämän pienistä iloista ja olla möllöttämisestä.
Ja nykyään en tunne mitään häpeää siitä, että tykkään lukea vanhoja lastenkirjoja tai vaikka lukea itseäni melkein puolta nuorempien ihmisten muotiblogeja. Nuorempana tuollaisia asioita ehkä teki hiukan puolihäpeillen. (Paitsi ettei mitään muotiblogeja tietenkään ollut olemassakaan silloin kun mää olin nuori...)
Anu: tuo on hyvä pointti. Pitääpä muuten käydä lukaisemassa juttusi!
Miukku: se on kyllä hankalaa, kun tässä iässä revitään niin moneen suuntaan. Toisaalta hoputetaan aikuistumaan ja toisaalta pitäis olla vielä niin villi ja vapaa...
Jenni: se on kyllä häiritsevää :D Sitä on jotenkin niin tottunut ajatukseen, että kaikki julkkikset ja muut on "suunnilleen mun ikäisiä" kunnes hoksaa että niin joo, siitä on tosiaan muutama vuosi vierähtänyt kun täytti 18 :D Silmänympärysvoide pitää kai hankkia täälläkin, tosin veikkaan että mulle kävis ihan samalla tavalla, unohtaisin vaan laittaa sitä. Ehkä se purkki siellä kylppärin hyllyllä estää ryppyjä...
Heini: ah, et arvaakaan miten ihanaa on kuulla tuo varsinkin tällaisena päivänä kun on juuri saanut esseestä ei-niin-imartelevaa palautetta :D kiitos!!
Eeva-Kristiina: oi tosi kiva kuulla! Hauska että niin moni näyttää ajattelevan samalla tavalla omasta iästään, vaikka eroja vuosissa onkin.
Anonyymi: no hyvä, sitten mun MySpace-tietämättömyys ei ehkä johdukaan siitä että oon liian vanha tajuamaan sitä :D Ihan kauheaa, jos 17-vuotiaillakin on jo ikäkriisejä!
Herttainen: oikea asenne! Mustakin ikääntyminen saa näkyä. On tietysti eri asia vanheta luonnollisesti ja vanheta huonon terveydenhoidon ja vaikka stressin takia :( En tiennytkään että sulla on tällaisia missi-pyrkimyksiä... :D
Kiitos Winda!!
Suna: apua, mä olen huomannut nykyään tekeväni ihan samaa. Esimerkiksi mietin, että ymmärtääköhän nykyajan 13-vuotiaat, millaista oli kun ei vielä ollut nettiä! :D
L-M: kiitos! Ja sulla on harvinaisen tervehenkinen asenne tähän hommaan. En itsekään ole kovinkaan kunnianhimoinen, eikä kyse oikeastaan olekaan siitä että pitäisi hirveästi saavuttaa kaikkea. Ehkä enemmänkin kaipailisi jo vähän jotain selkeää "suuntaa" elämään...
Tää oli kyllä niin sympaattinen kirjoitus! :)
Jälkikäteiset isot onnittelut!!
Mahtava postaus! Täällä kanssa yksi joka ei tajua myspacea ja irc-galleriaa(kaan). Paitsi myspacessa käyn joskus kuuntelemassa jonkun bändin biisejä, kun ne löytyy sieltä niin helposti, että sen verran mä siitä tiedän.
Ja siis sitä mä mietin noissa nykyajan teineissä, että ymmärtääkö ne kuinka koulussa tehtiin esitelmiä ja muita juttuja, kun ei ollut sitä nettiä..Tuleeko niille tälläiset edes mieleen ikinä, että tieto on pitänyt etsiä monista ja monista kirjoista?
Mun ikäkriisi johtuu aika usein siitä, että mun veli on mua kaksi vuotta nuorempi ja aina synttäreiden aikaan tajuan, että jos se on nyt 24, niin mä en selkeesti enää ole :)
Apua! Onko totta että jotkut 23-vuotiaat ovat tekemässä lapsia ja valmistumassa? Mik' on hoppu? Olishan se kiva jos elämällä olis suunta, mutta se löytyy niin eri tavalla ja eri aikaan kaikilla. Ei elo mee aina niin kaavaan, paitsi joillain :). Kuten muutkin 3-kymppiset totesivat, enää ei niin kiinnostakaan, täytyy vaan yrittää elää ainoaa elämäänsä ihan omilla säännöillään. Jotenkin tuntuu että toisille tämä elämä on kilpailu jossa ei saisi hävitä, mutta armoa!
Onneksi olkoon myös :)
Lähetä kommentti