Vuoden 2007 hyvät, pahat ja rumat

Hyvät

Gina Tricotin Hanne -neuletakki

Blogger-profiilissani on alusta asti keikkunut toive neuletakista, joka menee kaiken kanssa. Ehdokkaita on tuotu kotiin useita, mutta mikään niistä ei ole ollut Se Oikea. Sain kavereiltani jopa 50 euron stipendin tosirakkauteni etsintään, mutta reippailinkin Mangosta kotiin uusi (ihana!) kirjekuorilaukku kädessäni. Ups. Mutta on se kyllä nätti laukku... Takaisin neuleisiin. Ensivisiittini kohistuun Gina Tricotiin osoittautui kovin hedelmälliseksi. Matkaani tarttui se neule, joka kaikilla myyjättärilläkin oli yllään ja jota joka toinen asiakas kävi kokeilemassa. Se ei ole ehkä Se Oikea, mutta se on hemmetin lähellä. Pitkän suhteen salaisuus on kompromisseissa ja realiteettien hyväksymisessä – ehkä tämän lähemmäksi päästään vain elokuvissa?
Kullanmuruni taipuu kuitenkin moneksi ja se on ihana heittää päälle ärsyttävinä aamuina. Se on lämmin, kutittaa toki hiukan, mutta maksoi alle 15 euroa. Hihasta pakeni silmukka jo heti toisella käyttökerralla, mutta siitä saa tyylikkään tai rennon asun riippuen mitä sen alla pitää. Niitä on kaikilla, mutta rakkauttahan pitää jakaa.
Marialla on tietääkseni jo kaksi. En ihmettele. Vuoden paras ostos!

Parhaat ostokset bubbling under: Tigi BedHead Curls Rock Curl Enhancer, trikooleggingsit (tajusin näiden olemassaolon vasta tänä vuonna), nahkatakki, kalliit mutta hyvälaatuiset second hand -saappaat, ylipäänsä kaikki kallis mutta hyvälaatuinen (tajusin tämänkin vasta tänä vuonna)

Ekologisuustrendi

Vuonna 2007 keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sitä myötä muistakin ympäristöasioista oli kiivampaa kuin koskaan aikaisemmin. Iloksemme tämä heijastui myös muotiin. Kierrätysmateriaaleja hyödyntävistä suunnittelijoista tuskin on haastamaan henkkamaukkoja, mutta tärkein muutos onkin tapahtunut asenteissa. Ala-asteella oli noloa jos vaatteet oli isosiskon vanhat. Nykyään kirppikset, itse tekeminen ja vanhan tuunaaminen uudeksi ovat varteenotettavan fashionistan aseita eivätkä enää mitään pula-ajan mummojen juttuja.
Ainakin Suomessa on voinut havaita myös pienten paikallisten suunnittelijoiden suosion kasvun, mikä on täysin ekohippien hokeman, think global, act local, mukaista.
Myös luomuruoan kysyntä ja tarjonta kasvaa jatkuvasti, mikä ainakin tämän antioksidanttifriikin saa hihkumaan innosta. Kiitos kaikille trendikahviloille myös reilun kaupan kahvin tarjoamisesta!

Omalla kohdallani olen huomannut, että mietin enemmän mihin rahani tuhlaan. Olisko kuitenkin niin, että ihmisellä voi olla liikaa mustia ja valkoisia paitoja? Olen alkanut mieluummin ostamaan yhden hyvän ja vähän kalliimman kuin viisi halpaa ja huonoa.

Kyynikko voisi sanoa, että oikeasti kirppisten koluaminen on vain muoti-ilmiö ja vintagen suosio kielii yksilöllisen tyylin etsimisestä, eikä trendipellejä mikään ympäristö kiinnosta. No, voihan asia olla näinkin ja monen kohdalla varmasti onkin. Mutta planeettaamme tuskin välittää motiiveistamme, pääasia että teemme edes jotain. Toivotaan siis trendistä mahdollisimman pitkäikäistä! (kuva kierrätysmateriaaleja hyödyntävän Globe Hopen nettisivuilta)

Parhaat trendit bubbling under: mukavuus, isot neuleet, vyötärön comeback, tunikat ja väljät mekot


Pahat

Liiiiiiiian korkeat korot

Mistä vuosi 2007 tullaan muistamaan? Ensimmäisestä porvarihallituksesta vuosiin? Kuntaliittymistä? Helsingin Euroviisuista? Ei, vaan vuotena, jolloin kaupoista oli mahdoton löytää maltillisia korkoja! Tänä vuonna innostuin viimeinkin korkkareista. Tai olisin innostunut, jos aloittelijoille ja muutenkin pitkille tytöille sopivia korkoja olisi ollut tarjolla. Mutta ei. Ahdasmielinen muotiteollisuus suvaitsi ainoastaan överikorkkareita ja täysin matalapohjaisia kenkiä. Korkojen mallin suhteen ei oltu yhtä suvaitsemattomia - jokainen suunnittelija marssitti catwalkille taivaita hipovia stilettoja, tolppia ja kiiloja, tai sitten aivan lättänöitä kenkiä. Ainoa, jota tässä porukassa ei hyväksytty, oli maltilliset, alle 10-senttiset korot. Hämmentävällä nopeudella trendi levisi muotiviikoilta myös dinskoihin ja biancoihin. Korkoinnostukseni varjolla ostin muutamat korkkarit, joissa en osannut kävellä ja joissa tunsin oloni lähinnä NBA-pelaajaksi. Vaatekaapin perälle jäivät kaikki pölyä keräämään. Tänä vuonna ei siis muuttunut mikään, ja kenkäkokoelmassani on yhä suunnilleen yhtä paljon korkeusvaihtelua kuin Etelä-Pohjanmaan maastossa. Vuoden muotifasistipalkinto menkööt ylikorkeille koroille!

Bubbling under: metallivyöt, turkisten hyväksyttävyys, Zaran farkkujen mitoitus (muotifasismia jo vuodesta 2001)

Osis Surf Up


Löysin tämän ihanuuden kampaamoliikeen alekorista. Siinä missä alekori on yleensä aina hyvä asia, kosmetiikan kohdalla se on sama kuin kuolleeksijulistaminen.
Miten voi olla totta, että näin loistavan tuotteen valmistus lopetetaan? Se tekee hiuksistani luonnollisesti kihartuvat ja helposti käsiteltävät ilman tahmaamista! Mitään muuta ei tarvita kuin suihkaus pesun jälkeen, ja se on siinä! Vuosien unelma täydellisestä surffitukasta on toteutunut, ja heti se viedään minulta pois... Vuoden huutava vääryys!

Huutavat vääryydet bubbling under: Maria, Maria –sarjan lopettaminen, Jude Law’n ulkonäköinflaatio

Julkkistyttöjen romahdus



Käsi ylös, kuka enää jaksaa kuulla Britneystä, Parisista ja Lindsaysta? Ainahan kaikki väittävät, että “no mua ei ainakaan kiinnosta” ja sitten innoissaan lukevat Seiskaa kun kukaan ei ole näkemässä, mutta nyt ollaan menty sen rajan yli, että ei oikeasti enää kiinnosta. Tämäkin entinen julkkisbloginarkkari ei ole vilkaissutkaan Perez Hiltonin sivua moneen kuukauteen. Ennen olin jollain tavalla viehättynyt julkkisten elämäntavasta, mutta nykyään Hollywoodissa ei ole enää mitään hohtoa, kun kaikki on nähty bikinirajoja myöten. Vuonna 2007 pidätettiin ainakin Paris Hilton, Nicole Richie, Lindsay Lohan, Britney Spears ja Mischa Barton. Julkkistyttöjen elämä näyttää säälittävältä sekoilulta, jossa ei ole mitään kiinnostavaa tai kadehdittavaa. Toivon Hollywoodiin pian uusia nuoria kykyjä, jotka ovat kauniita, lahjakkaita ja sopivan salaperäisiä!

Rumat

Norjalaisvillapaidat

Näitä on alkanut vilkkua hämmentävän tiheästi katukuvassa. Sinänsä näitä ei voi pitää rumina, koska eihän perinnevaatetta voi arvostella. Sitä paitsi paita on täydellinen esteettinen elämys jos ollaan mökillä kumppareissa katsomassa lampaita. Jostain syystä ne kuitenkin saavat itsessäni aikaan melkoisen negatiivisia fiiliksiä, suoranaista halua juosta karkuun. Asia tuli puheeksi kahvikupin äärellä, ja kaverini valotti ällötykseni taustoja: “Etkö muista sillon ala-asteella, ehkä vuonna 1996, kun kaikilla oli näitä...” Aivan. Luokallani oli kaksi kerrassaan kamalaa tyttöä, jotka olivat niin pahiksia että talvella pitivät norjalaisvillapaitaa takin sijasta. Post-traumaattisessa tilassani olin unohtanut lapsuuteni kauhut, ja kanavoin inhoni Helsingin kaduilla vilistäviin vuonovillapaitoihin. No, eipä oivallukseni mitään muuttanut. Minusta norjalaisvillapaidat saavat ihmisen edelleen näyttämään tyypiltä, joka välkällä juoksee vessan taakse tupakalle ja äikäntunnilla lukee salaa Reginaa. Toivottavasti tämä trendi jää yhtä lyhyeksi kuin niiden tyttöjen peruskoulu.

Rumimmat trendit bubbling under: niitit, överistripparikengät, housut kainaloissa...


Loppuun vielä vuoden paras muotisitaatti, jonka luin jostain Arabiemiraattien juorulehdestä:
"I don't have a stylist. I am a grown woman, I can dress myself." - ihana nainen ja tyylikäs pukeutuja, joka ei näytä Rachel Zoe-kloonilta: Cate Blanchett


Toivottavasti lukijoillemme 2007 oli hyvä vuosi, ja olkoon 2008 vielä parempi! Kaikille teille ihanaa vuodenvaihteen juhlintaa!!

Mekko ja neule

Maailman helpoin asu: mekko ja sopii kaiken kanssa -neule, johon olemme Kirsikan kanssa ihastuneet, sekä mustana että harmaana.
Neule Gina Tricot, sukkahousut Seppälä.


Mekko H&M, vyö KappAhl, kengät Aleksi 13.

Mekko H&M Divided, kengät Anttilan alesta.

Tämäkin mekko H&M, samoin korkkarit.

Mekko ja saappaat second hand.

Vaateleikkejä!

Jos nettisurffailun lomassa päähäsi iskee ajatus "minne menisin?" ehdotan seuraavaksi vierailtavaksi nettisivustoksi Polyvore.com-sivustoa. Siellä jokainen aikoinaan barbeja, nukkeja sekä paperinukkeja pukenut voi leikkiä stylistiä kehittelemällä erilaisia asukokonaisuuksia sadoista eri vaihtoehdoista. Jokaiseen asuun voi valita taustakuvasta lähtien kaiken kengistä silmälaseihin. Kirjautuminen on nopeaa ja helppoa, mutta pelkäänpä pahoin, että tähän voi jäädä koukkuun! Ainakin hetkellisesti..

Tyttöjen joulu

Perhejouluna pitää kunnioittaa pyhää kolmiyhteyttä syöminen-verkkarit-Afrikan tähti. Perinteiden kyseenalaistaminen ei tule kuuloonkaan. Kun laatikoita on syöty kolme päivää putkeen pitää edelleenkin jaksaa huokailla "miten näihin ei siis kyllästy ikinä" vaikka sielu huutaa pastaa ja salaattia.

Tyttöjen jouluna saa sanoa ääneen asioita kuten "oonko mä ainoa jonka mielestä lanttulaatikko on pahaa? Mun mielestä Lumiukko on ärsyttävä enkä kestä sitä varpusta jouluaamuna". Tyttöjen joulun perinteet koostuvat lähinnä loputtomasta kahvittelusta, ja silloinkin on ihan ok ottaa mozzarellaleipä piparin ja glögin sijaan.



Tyttöjen joulukalenterissa pitäisi olla 27 luukkua, koska 27. päivä alkaa alennusmyynnit.

Tyttöjen joulussa on se huono puoli, että kun se loppuu, perhejoulu alkaa.

(kuvassa ihanat joululahjat tytöiltä: korolliset "aamutossut" sekä Pennies for Paris -säästölipas)

Älkää ymmärtäkö väärin, en ole jouluvihaaja. Teoriassa minusta ajatus siitä että ei tarvitse tehdä mitään ja saa (pitää?) syödä suklaata niin paljon kuin pystyy on aivan ihana. Perheenikin seurassa viihdyn oikein hyvin. Rakastan lautapelejä ja jouluruokakin on hyvää. Luonteeltani olen kuitenkin sellainen, että yksi päivä tällaista löhöilyä riittäisi minulle. Jouluaattona olen vielä ihan innoissani, mutta illalla alan jo kärsimättömänä laatia selviytymissuunnitelmaa pyhien yli. Fiilis on sama kuin joskus elokuvissa; "tämä leffa olis ollut NIIN hyvä, jos ne olis malttaneet lopettaa sen tähän".
Harvemmin perhejoulussakaan on kuitenkaan kysymys mistään oikeasta joulusta. Minulle oikea joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, jonka perimmäinen tarkoitus on jossain ihan muualla kuin syömisessä ja lahjoissa. Mutta kuka sitä täällä konvehtirasioiden ja lahjapapereiden seassa muistaa? En minä ainakaan. Kun joulun alkuperäisestä tarkoituksesta ollaan jo luisuttu niin kauas, minusta jokaisella pitäisi olla lupa tehdä joulustaan juuri sellainen kuin toivoo.

Ihmisillä on erilaisia tapoja rentoutua. Itselleni tehokkaimmat tavat ovat ystävien tapaaminen, salilla käynti ja shoppailu. Joulupyhinä kaikki nämä riistetään minulta, kun olen jumissa korvessa kehäkolmosen varressa, ja bussikuskitkin ovat kotonaan ahtamassa kinkkua ja konvehteja.

Tyttöjen jouluna on lupa vaatia oikeutta rentoutua haluamallaan tavalla. Perhejouluna pitää sanoa, että "on se jotenkin ihanaa kun kaikki on kiinni, voi kerrankin hyvällä omallatunnolla vaan rauhoittua täällä kotona".

Pysyn järjissäni, sillä minulla on päämäärä ja kohtalotoveri: Marialta viesti "ollaanhan torstaiaamuna heti kymmeneltä Gina Tricotin ovella?"

Olen kiitollinen tyttöjen joululle, sillä se jos mikä pitää meidät lapsina. Lapsena ei saanut unta kun odotti joulupukkia. On sydäntäsärkevää huomata miten jouluinnostus on vanhemmiten haalistunut, mutta vieläkään en saa unta kun odotan alennusmyyntien alkamista. Jotain pientä taikaa tässä vuodenajassa siis vielä on... :)

Naamiojuhlat mielessä jouluun

En ole saanut nukuttua kunnolla, koska ystävänpäivälle suunnittelemani naamiojuhlat pyörivät mielessäni.. Mutta vietetään tämä joulu ensin: rauhallista joulunaikaa kaikille!

Vihreä mekko on joululahja itselle (Gina Tricot), harmaat korkkarit ennakkoalea (Aleksi 13).

"Jos on aikaa vain yhteen."

Olivia-lehden toimitus-sivulta bongattu. Aika hauska!


Hyvä tyyppi: Rakkaat tyttöystäväni, joista jokaisella on paikka sydämessäni omalla persoonallisella tavallaan.
Vaate, josta haaveilen: The talvitakki. The juhlamekko. Kengät. Aina.
Täydellinen matkakohde: Kaupunkilomat.
Tämä kosketti: Kun kuulin Kiinasta palanneiden ystävieni äänet ekaa kertaa piiiitkään aikaan.
Tätä mieltä: Kenkiä ja mekkoja ei voi koskaan olla liikaa.

Liikun: Kaikista mieluiten tanssien tai polkien.
Jos on aikaa vain yhteen: Amélie Nothombin kirja Vaitelias naapuri.

Huomenna mustikkasiiderille! :)

Vastaus blogihaasteeseen

Nanna haastoi meidät vastaamaan tähän bloggausmeemiin. Haluan tässä samalla kiittää kaikista meille ajan myötä tulleista postaushaasteista, ja anteeksipyyntö siitä, että olemme niin huonoja vastaamaan niihin! Monissa niistä pyydetään kertomaan itsestään, mieltymyksistään jne. ja kun meitä on tässä blogissa kaksi kirjoittajaa, se tuntuu vähän hassulta alkaa omaa elämäntarinaansa kertomaan. En siis halua liiaksi tästä Kirsikan henkilökohtaista päiväkirjaa, kun blogi on yhtälailla Mariankin. En tiedä kuulostaako tämä yhtään järkevältä, mutta kuitenkin. Sanottakoon vaikka, että tulevaisuudessa yritän/yritämme vastata ainakin kaikkiin muotiaiheisiin postaushaasteisiin!

Mutta nyt siis niihin blogikysymyksiin.

Tehtävänanto: Vastaa neljään bloggaamiseen liittyvään kysymykseen ja haasta meemiin neljä muuta blogia.

1. Miten valitsit blogisi nimen ja nimimerkkisi?
Halusimme suomenkielisen nimen, koska kirjoitamme suomeksi. Nimiehdotuksia oli vaikka kuinka monta, mutta tähän Maria ihastui muistaakseni heti eikä suostunut harkitsemaankaan enää muita :) Nimen esikuvana toimi tv-sarja Oi ihana toukokuu, jota äitin kanssa kateltiin joskus vuosia sitten aina iltapäivisin... Se kuvaa hyvin suhtautumistamme muotiin; käsitämme sen olevan turhamaisuutta, eikä sillä maailman ongelmia paranneta, mutta se on silti ihana harrastus josta voi nauttia ilman häpeää. Kirsikka taas on toinen etunimeni.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?
Myönnettäköön, en ollut ikinä edes kuullut mistään muotiblogeista, kunnes Maria laittoi linkin muutamaan hyvään. Päätin heti että halusin oman hömppäblogin, ja Mariakin oli miettinyt samaa, joten päätimme perustaa moisen yhteisvoimin. Yksin en olisi varmasti tähän lähtenyt.

3. Mikä on ollut parasta, mitä tähän mennessä olet kokenut bloggaamisen kautta? Entä ikävintä?
Hyviä puolia on vaikka kuinka paljon! Meille tämä on Marian kanssa hyvä tapa pitää yhteyttä - maileissa ja puhelimessa kun yleensä tulee puhuttua vain ne koulu/työ/parisuhde-yms. asiat ja se ihana hömpötys jää vähemmälle. Lisäksi tämä on kiva harrastus ja oiva vastapaino opiskelulleni, josta on luovuus kaukana ja jossa aiheet ovat monesti raskaitakin.

On ollut hienoa ja hämmentävää nähdä lukijamäärien kasvavan, sitä todella ihmettelee että omat höpinät voi kiinnostaa niin montaa ihmistä. Palautteen saaminen on myös mahtavaa, varsinkin kun saamamme kommentit ovat usein vieläpä ajatuksella ja huolella kirjoitettuja, ja olemme ainakin toistaiseksi säästyneet elämäänsä kyllästyneiden anonyymien "vähäks oot siis maailman rumin ja hirvein tyyppi, tää blogi on maailman paskin ja syy kaikkiin maailman ongelmiin, oikeesti kuolkaa pois" -kommenteilta.

Muotiblogien lukeminen ja sellaisen pitäminen myös inspiroi ja rohkaisee olemaan kokeilevampi pukeutuja, joskin se puoli on nyt viime aikoina itselläni jäänyt vähän (kröhöm) taka-alalle.

Ainoa huono puoli on se, että aina ei ole (en haluaisi käyttää sanaa "resursseja", apua, virkamies minussa vaatii päästä ulos!) mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia ideoita. Esim. 26-tuntinen vuorokausi, ammattivalokuvaaja ja rahallinen avustus olis ihan jees :)

4. Mitä uskot blogillesi tapahtuvan vuonna 2008?
Toivon että blogimme oma linja vahvistuu nykyisestään, ja että bloggailulle jää tarpeeksi aikaa muilta kiireiltä. Lisäksi toivon oppivani käyttämään kameraa ja hallitsemaan sen itsensä kuvaamisen taidon, jota päivän asujen dokumentointiin niin kiperästi tarvitaan... :)

Tämä on tainnut tulla jo melkein kaikissa muotiblogeissa vastaan, joten nyt en keksi ketään haastettavaa!

Tylsän mekon nopea muutos

Törmäsin vaatekaapissani aikoja sitten alerekistä ostamaani tylsään, mutta klassiseen mustaan mekkoon. Lyhensin helman ja lisäsin vähän pitsiä helmaan sekä miehustaan, ja mekon käyttömahdollisuudet tuplaantuivat! Tosin mekko vaatii nyt seurakseen rouheat kengät, jottei kokonaisuudesta tule liian tyttömäistä noiden pitsien kanssa, mutta lopputulokseen olen kyllä muuten vallan tyytyväinen! Jos tuo mekko sai näin pienellä vaivalla uuden mahdollisuuden, niin ei varmasti mennyt öinen ompelusessioni hukkaan.

"Ihmisessä muoti on ylimääräinen aisti." -Minttu Vesala

Kuinka monen mielestä Minttu Vesala on kova mimmi? Hän on nainen, joka tulee "tosi iloiseksi nähdessään ison pyllyn superkireissä vaaleanpunaisissa housuissa", nainen, joka huvitteli nuorena ajelemalla Helsingin metrolinjaa päästä päähän ja nainen, joka nykyisin lukee Voguen lisäksi Pirkkaa sekä inspiroituu shamppanjasta. (Trendi 12/2005) Ja nainen, joka on, ainakin minun mielestäni Suomen paras -ja varmasti myös palkatuin stylisti.

City.fi :n vanhan artikkelin mukaan Minttu Vesala "oli stylisti jo silloin, kun kukaan ei ollut ammatista kuullutkaan." Niinpä. Kuinka moni kutsuukaan itseään nykyisin stylistiksi - ja millä koulutuksella/ näytöillä?

Stylistiksihän voi myös opiskella (Suomessa yleensä jatko-/aikuiskoulutusta, ulkomailla opetusta saa useissa tunnetuissa muotikouluissa). Mutta mitähän siellä stylisti-koulussa toisaalta sitten opetetaan? Tyylitajua? Iskostetaan oppilaiden päähän hyviä jippoja kuinka korostaa erilaisten asiakkaiden persoonaa, neuvotaan mistä etsiä inspiraatiota ja miten niitä saatuja "inspiksiä" sovelletaan käytännössä? Mitä? Tyyli tai sen "kehitteleminen" jollekin muulle ei taida olla opetettavissa oleva asia. Jotkut kai vaan löytävät kutsumuksensa toisten "pukemisesta". Onkohan lapsuuden barbileikeillä vaikutusta? Jos mä jostain tiedän, niin barbileikeistä!

Stailaus on onnistunut parhaiten silloin, kun henkilön oma persoona puskee loppupeleissä kaiken koreilun läpi - ja sehän ei uusimpien trendien kanssa sähellettäessä onnistu monenkaan kohdalla. Lopputulos ei ehkä ole mairittelevin, kun parikymppinen poppilaulajaksi tahtova tyttö näyttää stailauksen jälkeen 80-luvun tangokuningattarelta... En lähtisi osallistumaan "voita stailaus"-kilpailuun, mutta jos mukana olisi Minttu Vesala, voisin ehkä harkita. Olisi mielenkiintoista nähdä lopputulos. Puettaisiinkohan minut vaaleanpunaisiin housuihin?

Kuva: evian.fi

So last season... and proud of it!

Tiedättekö sen tunteen, kun on itse aivan innostunut jostakin, ja sitten muotilehdessä lukeekin kissankokoisin kirjaimin että se on siis totaalisen out, passé, menneen talven lumia ja olet ihan oikeasti maailman naurettavin tyyppi jos vielä pukeudut moiseen?

Joo, se on aika ikävää.

Tai kun kävelet kadulla johonkin trendiin kietoutuneena ja tajuat että 70 % vastaantulevista 12-35-vuotiaista naishenkilöistä on innostunut ihan samasta jutusta?

Niinpä. Asiaan voi suhtautua kahdella tavalla: keksi tai kopioi jostain uusi (mahdollisimman älytön) trendi, jolloin näytät joko tosi coolilta tai omasta mielestäsikin täysin ääliömäiseltä mutta ainakin erilaiselta, tai sitten voit yksinkertaisesti olla välittämättä.

Itse pyrin jatkuvasti vaihtoehto kakkoseen, eli hällä väliä -asenteeseen.
Siinä missä muutama radikaalimpi ja lyhytikäisempi trendi kiinnostaa mutta toisaalta arveluttaa (onko liian aikaista? Tajuuko kukaan? Vai menikö tää sittenkin jo?), ainakin nämä seuraavat ovat päässeet minun vaatekaapissani klassikon asemaan. Monet tahot koittavat saada minut tajuamaan niiden kertakaikkisen has been -luonteen, mutta hei: talk to the hand 'cause the face ain't listening (tuokin sanonta on siis muuten niiiiiin vuotta 2003). Koska mustavalkokuvat on kuulemma kanssa out mutta minusta aina in, kuvitus saa nyt olla sen mukainen.

1. Nahkatakki

No tämä on ehkä vielä tosi just nyt, mutta "en haluu enää pitää nahkatakkia kun niitä on kaikilla" -mutinaa alkaa jo kuulua suunnalta jos toiselta. Itse omistan kaksi, joista toinen on vieläpä se H&M:n 49,90 e -tekonahkis, joita on kaikilla ja kaikkien mutseilla. Mutta se on mukava päällä, näyttää hyvältä ja menee vaikka minkä kanssa, ja väri ja malli on klassinen. Miksi ihmeessä siis pistäisin sen narikkaan vain siksi että muutkin ovat huomanneet saman? Pöh!

(Alkuperäinen kuva Oslostil.com)



2. Leggingsit

(kuva Jeanmachine.com)

Omassa ajatusmaailmassani leggingsit eivät enää edes ole mikään muotijuttu, vaan yksinkertaisesti vaihtoehto sukkahousuille. Hemmetti soikoon! Ne ovat paljon mukavammat päällä, eivät yhtä kuumat, sopivat monenlaisten alaosien kanssa ja saavat vielä sääret näyttämään hoikemmilta (ainakin minun mielestäni). Niillä voi estää pikkareiden vilahtelun tuulisena päivänä ja latistaa juhlavaa mekkoa arkikäyttöön sopivammaksi. No kaikki Coolit Tyypit nyt tietenkin ovat sitä mieltä, että vaikka leggingsit olivat muutama vuosi sitten Tosi Coolit, niin nyt kun niitä pitävät kaikki ovatkin ne yhtäkkiä Ihan Kamalat ja siis tosi unsophisticated, tiätsä. Minun puolestani Coolit Tyypit voivat ihan vapaasti hikoilla sukkahousuissaan tai vilautella pikkareitaan (tai no siis, tätä samaa "mutkun kaikilla on ne..." -logiikkaa noudattaen Coolit Tyypit eivät varmaan käytä myöskään pikkuhousuja). Minä vannon trikoon nimeen!

3. Converset

Joo, niitä on kaikilla. Joo, kaikki teinit käyttää niitä (horror horror! Miksi teineistä on tullut tämän maan muotisyntipukkeja?)
Joo, ne ei oo enää yhtään
rock. Mutta ne nyt vain ovat söpöt, klassiset ja monikäyttöiset. Jos ne on kelvanneet ihmisille
viimeiset 90 vuotta, saavat ne kelvata myös minulle. Vaikka seuraavat 90 vuotta. (kuva Wikipedia)

4. Lahkeet saappaissa


Tämä on ollut ainakin Trendi-lehden mukaan out jo niin kauan, että lienee varmaan jo taas in. Mutta hei haloo. Mitä järkeä ostaa kauniit (ja Suomenmaassa myös kalliit) saappaat, ja sitten piilottaa ne lahkeiden alle? MITÄ JÄRKEÄ?

5. Kapealahkeiset farkut

(kuva Jeanmachine.com)

Jos puhallinsoittimista puhutaan, diggailen ehdottomasti enemmän pilliä kuin trumpettia. Sama pätee farkkuihin. Tosi Coolit Tyypit (ja vähemmänkin coolit) ovat haikailleet leveälahkeisten farkkujen perään jo jonkin aikaa. Itse aion pysytellä kapealahkeisissa. Jos nyt ei ihan sukkahousupillifarkuista puhuta, niin tällaiselle Dallaspullareidelle suorat ja kapeat lahkeet ovat, yllättävää kyllä, imartelevampi malli. Alaspäin reilusti levenevät lahkeet tekevät mielestäni vähänkään reitevämmän ihmisen siluetista helposti raskaan oloisen. Vai oletko eri mieltä, Jessica Simpson?


Sitä paitsi kapeiden lahkeiden alta näkyy kengät, ja kyllä, ne on helpompi tunkea saappaisiin! (Ks. kohta 4).

6. Rusketus

Viime vuosina aina kesän lähestyessä jokainen itseään kunnioittava muotilehti julkaisee jutun siitä,
miten kalpeus on in ja rusketus on out. Totta, on niitäkin ihmisiä joilla kalpea ja kuulas iho on
todella kaunis. Itse satun kuulumaan siihen valtaväestöön, jotka rusketus saa näyttämään paremmalta
kuin talvinen "valkoinen sini-punaisilla juovuilla" -väritykseni. Ruskettuneena näyttää terveeltä, tarvitsee vähemmän meikkiä, iho näyttää tasaisemmalta ja lihakset korostuu. Mieluummin otan nuo kuin trendikkyyden, kiitos vain. Mutta ihosyöpäasiaan en ota kantaa.



7. Otsatukka ja sivujakaus

Otsatukka on niin NYT, että kaikki Ihan Cooleimmat Tyypit julistavat sen olevan jo out. Keskipääjakauksestakin kohistaan, ja sivujakaus on kuulemma "Paris Hilton vuonna 2002". Joopatirallaa. Laitapa tällaiseenkin pallopäähän keskipääjakaus ja kasvata otsatukka pois, niin et ehkä näytä Paris Hiltonilta, mutta lopputulos ei välttämättä ole yhtään sen imartelevampi... Pidän otsatukkani ja sivujakaukseni, ja tukkaani en suorista. Ja maitoa en oo koskaan juonu, enkä juo!

Parasta kirjoituskoneessa on sen ääni.

Miten ihanaa nostalgiaa kaiken tämän superteknisyyden keskelle: kirjoituskoneella kirjoittaminen!

Matkaan lähde!

Tämän iltapäivän kirpparilöytöjä:
Matkalaukku on jo, enää puuttuisi se matka..

Tekokarvakauluksen löysin vaatteiden ja asusteiden poistomyymälästä eurolla.

Blingbling jakku/takki/mikälie, päätynee mekoksi mustan vyön kanssa.

Viime aikoja..

Edellisviikkoina ohjelmassani on ollut pikkujouluja, konsertteja, töitä ja opiskelua, pari tenttiä, joululahjashoppailua (eh, itselle ja muille kans), jonotusta kangaskaupassa sekä aika monta poltettua kynttilää. Alennusmyynneistä toivoisin kattokruunua, löysin jo pari ihanaa.