torstai 29. marraskuuta 2007

Marraskuun hyvät, pahat ja rumat




Hyvät

(kuva DavidReport.com)

Synttärit ja ystävät


Lyömätön yhdistelmä. Kun on synttärit, ihanat ystävät lahjovat lahjakorteilla, gourmet-elintarvikkeilla, discopallopullovodkalla ja itsetehdyillä Olsens Forever-t-paidoilla.

Odottelen siis joulunjälkeisiä alennusmyyntejä aseinani isohkot lahjakortit Mangoon ja Biancoon (jotka tosin ovat aikaisemmissa Hyvät, pahat ja rumat-postauksissa päässeet Pahat-osioon... hmm...?)

(kuva imdb.com. Emile vasemmalla, tietenkin.)

Emile Hirsch

Suhteeni vanhan julkkisihastukseni Shia LaBeoufin kanssa alkoi vuonna 2004 kun katsoin jossain etelä-Thaimaassa bungalowimme telkkarista Disney-leffan Holes. Viimeaikaisten vaikeuksiemme (Transformers, pidätys ruokakaupassa, huono tukka ja treffit Rihannan kanssa) valossa olen huomannut rakastuneeni toiseen mieheen. Oikeastaan kävin aidan toisella puolella jo pari vuotta sitten, kun näin Emilen leffassa Lords of Dogtown. Tuolloin en uskonut sen olevan mitään vakavampaa, esittihän hän leffassa kalifornialaista surffari-skeittaria... joihin kohdistuva heikkouteni on huomattu, tunnustettu (ja unohdettu, jos poikaystäväni sattuu lukemaan tätä). Mutta hemmetti, Emile! En tiedä johtuuko se Shian viimeaikaisesta hirveydestä vai Ryan Goslingin muuttumisesta tylsäksi, mutta yhtäkkiä olet kaikkialla ärsyttävän söpönä (siten kuin vain lyhyet pojat ovat söpöjä tavalla johon sekoittuu epävarmuutta ja ylimielisyyttä, ja joka on kerrassaan vastustamatonta). Ja miksi hemmetissä sinun pitää valita vain hyviä rooleja (tsekatkaa esim. Into the Wild, Dangerous Lives of Altar Boys)? Olet kovaa vauhtia matkalla tulevaisuuden Johnny Deppiksi. Jos en olisi mustasukkaista sorttia, kehottaisin kaikkia blogimme lukijoita pitämään tätä poikaa silmällä.

Ruuanlaitto

Ehkäpä flunssastani johtuen (flunssa = kamala ulkonäkö + kamalampi laiskuus) olen joutunut etsimään estetiikkaa elämääni muodin ulkopuolelta. Mielenkiintoni on kääntynyt pitkästä aikaa ruuanlaittoon, ja olenkin nyt viimeisen viikon ajan ollut oikea kodin hengetär.

Eilen katsomani Rottatouille-elokuva (paras näkemäni animaatio, jos arviokriteereinä ei huomioida lapsuuden nostalgiaa ja sentimentaalista arvoa) innosti tätä amatöörikokkia vielä lisää. Anyone can cook!

Ruuanlaitossa isoin inspiraationi ovat ehdottomasti ruokablogit, jotka ovat jo ajat sitten ohittaneet perinteiset keittokirjat.
Suomalaisista ruokablogeista lempparini on monille varmasti jo tuttu Pastanjauhantaa.

Olen salaa kateellinen Pastanjauhajien elämästä, joka ainakin blogijuttujen perusteella tuntuu olevan yhtä mozzarellabruschettaa ja nokkelaa sanailua... sekä tietenkin hienoja ruokakuvia:


Pahat


Trendin kolumnistivalinnat

Mitä sitä kiertelemään, en voi sietää Trendin uutta kolumnistia Lissu Moultonia. Tämä on sinänsä tärkeää, koska pidän Trendiä ainoana hyvänä suomalaisena muotiin häpeilemättä painottuneena lehtenä, enkä kestä jos sen taso laskee. Yritin antaa Lissulle mahdollisuuden, mutta ei. Nainen hakee ilmeisesti jotain Carrie Bradshaw-meininkiä (mikä tunnetusti Suomen mittakaavassa toimii aina... not), mutta kuulostaa lähinnä siltä nolostuttavalta kolmekymppiseltä naiselta bussipysäkillä, joka kailottaa kännykkäänsä kuin esiteini kertoen viime perjantain "SEKOILUISTA".

Itseni lisäksi tästä kärsii myös Trendin toinen uusi kolumnisti, jonka palsta on heti Lissun jälkeen. Minä ainakin olen nimittäin aina niin pahoinvoiva Lissun kolumnin jälkeen, etten edes pysty lukemaan sitä toista. Ja katsokaa, en muista edes hänen nimeään. Ymmärrättekö pointtini? (Ja miten niin Lissun kolumnin voisi muka jättää lukematta? Minähän maksan joka sivusta!)


Rumat

YSL Tribute -kengät

En halua nähdä enää yhtään paria näitä rumiluksia yhdenkään julkkiksen jalassa! Välttelen Dinskossa asioimista sillä pelkään että sielläkin jo hyllyt notkuu näiden halpisversioista. Punaisella matolla näissä on tepastelleet kaikki (ja tarkoitan todella kaikki) Victoria Beckhamista oikeisiin tähtiin ja MTV:n realitysarjahöpönlöpön"julkkiksiin". Hermoni repesivät lopullisesti kun nämä tunkivat jälleen verkkokalvoilleni Ugly Betty-sarjassa Christinan (!!!) jaloissa. Nytkö hippitytötkin haluaa käyttää stripparikenkiä?

tiistai 27. marraskuuta 2007

Ostosparatiisin aarteita



Olen ottanut ja sairastunut vuosisadan flunssaan. Hyvä puoli tässä on se, että sain viimeinkin pestyä rinkkani sisällön, joten voin esitellä teille Thaimaan-ostokseni. Peseminen oli helppo homma, mutta silittäminen on näköjään tälle neidolle ylitsepääsemätön tehtävä. Ihmettelin, miksi silitysvesi ei kuivunut eikä rypyt lähteneet, ja tutkittuani asiaa selvisi että olin silittänyt kokonaisen vaatepinon ilman että raudan johto oli seinässä... Pistetään se kuumeen piikkiin (joissain vaatteissa näkyvät hieman epäilyttävät läiskät ovat siis ihan vain silitysvettä eivätkä nuhanenäni eritteitä, don't worry). Kuvat saa klikkaamalla (ehkä) isommiksi, mene ja tiedä tämän selaimen kanssa.




Mekkoja! Mekkoja! Mekkoja!

Kaksi ihanaa löysäilypuseroa sekä second hand-saappaat, joihin olen aivan rakastunut tällä hetkellä. Ruutulaukku on yhden nuoren bangkokilaistytön itse tekemä.

Maailman cooleimmat lenkkarit. House of Holland-paita löytyi yhdestä ihanasta pienestä putiikista, jota piti ex-malli. Totta puhuen en edes kovin hyvin tunne Gareth Pughia, mutta en voinut jättää paitaa ostamatta koska se oli vihoviimeinen kappale, ja värit ovat mahtavat. Kaksi muuta paitaa ovat bangkokilaisten poikien omaa tuotantoa.

Nahkatakkiini täydellisesti sointuvat Niket ja lisää poikien tekemiä t-paitoja. Neonvärisen hihattoman sisäpuolelle on painettu Albert Einsteinin kuolematon sitaatti: "Gravity cannot be blamed for people falling in love". Ehkä muuten paras sitaatti ikinä.

Oikeanpuoleinen vaate on yksi lemppariostoksistani. Se on epämääräinen kangasmytty johon on kursittu jonkinnäköiset hihat, ja selässä on läjä kangasta jonka saa taiteiltua salaseura-leffapahis-Kylie Minogue-hupuksi.

Hämmentävin ostos oli tämä taskukokoinen ompelukone jollaisia ostin myös kavereilleni tuliaisiksi (Maria, saat omasi kun nähdään ensi kerralla!). Nyt ei enää voi vedota siihen "pitäis korjata se ja se mutkun en jaksa kantaa ompelukonetta varastosta ja se pitää taas koota ja purkaa ja narinari..."

Lisäksi ostin vielä läjän kosmetiikkaa (miksei Suomessa ole Bootsia? Tai kohtuuhintaisia kylpylöitä?), jotain lomarääsyjä ja sandaaleja, joita en jaksanut kuvata sekä tietenkin koruja.

Tahtoo mekkoja!



Ihanin mekkoilija: Lily Allen!











Kuvat omista arkistoista, haalittu kasaan aikoinaan ympäri internetiä.

Tiistain second hand -löytöjä












perjantai 23. marraskuuta 2007

Vesisadetta, vaihtelevaa pilvisyyttä



Asuja menneiltä päiviltä...




Suuria voimia!






Naapurissa puretaan taloa








Soitan sitten sinulle


Kuka on tuo mies?


Päivä järvellä



Tässä vaiheessa kaikki on jo niin vakavaa



Otsikot Reginan Oi Miten Suuri Voimia! -albumin kappaleiden sanoja.

Idän ostosparatiisi




Yleensä minua ärsyttää suunnattomasti, kun suunnilleen jokaista matkakohdetta kehutaan ostosparatiisiksi (tiedoksi vain, Aurinkomatkat ja muut: ylihinnoiteltu turistikrääsä, feikkiaurinkolasit ja läjä keramiikkaa ei ainakaan minun silmissäni ole ostosparatiisi). Bangkok on kuitenkin ihan oikea ostosparatiisi. Se on sitä siksi, että sieltä löytyy jokaiselle tyylille, budjetille ja vuorokaudenajalle aina niin paljon ostettavaa, että mikään aika maailmassa ei riitä sen kaiken seulomiseen.



Oli tyylisi sitten boheemi, vintage, barbibeibe tai nu rave, löydät Bangkokista takuulla juuri omaan tyyliisi sopivia vaatteita. Sen sijaan jos olet paljon kokoa 34-36 isompi, kannattaa panostaa asusteiden ostamiseen tai vaatteiden teettämiseen räätälillä. (Omaksi onnekseni nyt muodissa olevat telttamekot ja tunikat antavat anteeksi 173-senttisen varteni ja Dallas-pullaa syöneet reiteni, joten löysin Thaimaasta jopa ihan sopiviakin vaatteita).

Thaimaalaiset tytöt vaikuttavat todella kenkäfriikeiltä, ja mikäs siinä, kun uuden parin saa muutamalla eurolla. Koot ovat pieniä, joten jos kenkäsi ovat kokoa 39 tai suuremmat, varaudu itkemään karvaita ja katkeria kyyneliä. Tällä kertaa minä ja kolmeysini löysimme oivan ratkaisun kokopulmaan: second hand -kengät!























Second hand on Thaimaassa helposti kalliimpaa kuin uusi kama, mutta siinä on etunsa. Siinä missä viiden euron uutuuskengät ovat usein kiinalaista tekonahkaa ja liian pieniä, second hand-kengät ovat monesti eurooppalaisvalmisteisia, eli laadukasta nahkaa ja isompiakin kokoja löytyy helpommin. Erityisesti merkkilenkkareiden second hand-tarjonta tuntuu loputtomalta. Lenkkarifriikki poikaystäväni sekosi löytäessään parilla kympillä Adidaksen ja Niken limited edition-kenkiä, ja itsekin löysin tosi coolit Adidakset 90-luvun alusta.
Second handia kelpaa Bangkokissa ostella muutenkin, sillä esim. uusien korkolappujen laittaminen maksaa korkeintaan pari euroa.
























Omasta mielestäni paras tapa shoppailla on suunnata jollekin kaupungin useista toreista. Halvin ja suurin on Chatuchakin viikonlopputori, josta voi ostaa mitä tahansa farkuista koiranpentuihin (aargh). Se on ehdottomasti ykköspaikka second hand-kenkien metsästykselle. Toinen iso ja halpa tori on Pratunamin tori, jonka yhteydessä on myös useita vaate- ja kenkätukkuja.
Suan Lumin yöbasaari on muita kalliimpi, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen. Siellä on parhaat sisustustavarat sekä monia myyjiä, jotka myyvät itse tekemiään vaatteita ja taidetta.

Tinkimisen taito on elintärkeä, tai saatat helposti maksaa kaksinkertaisen hinnan (tai no, kaksinkertaisen turistihinnan, joka itsessään on jo varmaan kaksinkertainen verrattuna siihen mitä paikalliset maksavat). Oikeastaan melkein kaikkialla voi tinkiä paitsi tavarataloissa ja luksusliikkeissä, eikä myyjä yleensä ainakaan loukkaannu tinkimisestä vaikkei hintaa haluaisikaan pudottaa.

Bangkokin toreilla on shoppailun lisäksi hauskaa vain tuijotella erilaisia kojuja. Siinä missä Suomessa isotkaan vaateliikkeet harvemmin panostavat sisustukseen, Bangkokissa moni parin neliön koppikin on tapetoitu, maalattu ja kalustettu mitä mielikuvituksellisempaan tyyliin! Kojuissa saattaa olla sohva, tv, myyjän koira tai poikaystävä tai kaikki naapurikojujen myyjät juorutauolla.


Khao San Roadin reppureissaajahelvetti (tai paratiisi, ihan kummin sen haluaa nähdä) on myös ihan ok paikka löytää kivoja vaatteita ja second hand-laukkuja iltaisin. Sen ykkösjuttu on kuitenkin muovituoleissa keskellä katua istuvat turistit ja paikalliset, joille ahkerat kampaajat nyhräävät rastoja, pikkulettejä tai hiustenpidennyksiä (kun poliisiauto ajaa paikalle, kojut korjataan äkkiä pois, odotetaan 2 minuuttia ja jatketaan taas). Viime reissullani otin itse 6 riviä hiustenpidennyksiä aidosta hiuksesta, lopputulos oli täydellinen ja hintaa kertyi 40 euroa.


Ostareista suurin ja halvin lienee MBK, jossa hinnat ovat aika samaa tasoa kuin toreilla, mutta ilmastointi on suurta luksusta. MBK:n vieressä sijaitsevalla Siam Squarella bongaat tyylikkäimmät nuoret ja cooleimmat putiikit. Osa näistäkin on halpoja, mutta ympäristössä sijaitsee myös muutamia Suomen hintaisia ostoskeskuksia (esim. nuorisolle suunnattu Siam Center), sekä silkkaa luksusta tihkuva Siam Paragon.
























Vaikka matkabudjettisi ei taipuisikaan Chanelin klassikkolaukun hankkimiseen, Siam Paragon on silti käymisen arvoinen. Balenciagan, Hermès'n ja muiden liikkeet ovat sinällään jo nähtävyys suomalaiselle, ja lisäksi ostarilla sijaitsee 3D-leffateatteri ja iso akvaario...jutska.

Halvat hinnat voivat helposti sekoittaa shoppailijan pään, joten kannattaa todella harkita jokaista ostosta. Aikaisemmilla Aasian-reissuillani touhu on mennyt aivan älyttömäksi (havainnollistavana esimerkkinä: Kiinasta palatessani päälläni oli lentokoneessa 5 takkia, ja rinkkani oli silti 10 kiloa ylipainoinen).

Tällä kertaa otin mukaani uudenlaiset kulutustottumukseni (joista olen aikaisemminkin täällä blogissamme kirjoitellut), eli panostin mieluummin vähän kalliimpaan mutta mieluisaan ja "järkevään" (esim. ihaniin second hand-saappaisiin, joiden hinnalla olisin saanut 4 paria ihania mutta huonolaatuisia uusia korkkareita), ja jokaisen vaatteen kohdalla yritin miettiä, tuleeko sitä oikeasti käytettyä.

Halpojen hintojen lisäksi vaarallista on se, että Thaimaassa voi shoppailla lähestulkoon vuorokauden ympäri. Aamutorit avaavat viimeistään kahdeksalta, ostarit klo 10-11 aikaan. Kun ne menevät kiinni, yötorien ja -basaarien myyjät alkavat pystytellä kojujaan.

Uudesta shoppailuetiikastani huolimatta shoppailusaldo oli melkoinen, mutta ainakin edes jollain tavalla järkevä (jahka saan rinkan purettua ja pyykit pestyä, voin ehkä tehdä pienen postauksen uusista ihanuuksistani). Olen aika ylpeä itsestäni!