Naisen kaapilla

Nyt on näköjään taas se aika vuodesta.

Mitkään vaatteet eivät tunnu kivoilta. Tuntuu, että kuljen joka päivä samoissa kuteissa, vaikka täysi pyykkikori kertoo jotain aivan muuta. Tuntuu, ettei kaapeissa ole mitään, vaikka sinne ei ole enää aikoihin mahtunut uusia vaatteita muuta kuin lievää väkivaltaa käyttäen. Tuntuu, että käytän koko ajan samoja saappaita, vaikka olen ostanut jo tällekin syksylle aika monet.

Välillä on niin hankalaa olla nainen! Poikaystävälläni on ehkä keskimääräistä enemmän vaatteita, mutta ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin minulla, sillä hän osaa käyttää rahansa myös johonkin muuhun. Hänen vaatekaappinsa on aina siisti, joka päivä löytyy jotain "uutta" ja kivaa päällepantavaa -ja aina asu näyttää hyvältä, kun peiliin katsoo.

Pitäisi ehkä ottaa oppia? Joko sen vaatekaapin sisällön rakentamiseen, tai sitten vain siihen asenteeseen.

Kotimaan matkailua, alesaappaat ja kirpparilöytöjä

Saapikkaat, saapikkaat

Puhuimme menneenä viikonloppuna isoäitini kanssa kumisaappaista. On mahtavaa, että jostain niinkin käytännöllisestä, mutta yleensä harmillisen "rumasta", on nyt ryhdytty valmistamaan kauniimpia, naisellisempia versioita. Omat Hai-saappaani ovat toki pirtsakan väriset, mutta tällä hetkellä haaveilen kyllä esim. H&M Dividedin pitsikuvioisista mustavalkoisista saappaista. Mikseivät kumisaappaatkin siis voisi olla korolliset, hyvännäköiset, mutta samalla oivat sadekelin kengät? En keksi kyllä yhtäkään syytä. Käytännöllinen muoti on tosi jees.

Mutta miksei enää käytetä kalosseja? Isoäitini kertoili myös omista kalosseistaan, ja nehän olisivat niin kätevät! Inhoan sitä, että Suomen huonojen kelien takia joutuu tekemään kompromissejä vaatetuksen ja kenkien suhteen. Kalossit takas! Aamulla vaan nätit pikkukengät jalkaan, sitten kalosseihin ja on valmis märkää maailmaa vastaan.

Vielä vinkki isoäidiltäni: jos löydät esim. kirpparilta tai mummosi vintiltä Nokian korolliset, pyöreäkärkiset kaupunkisaappaat, ota nuo aarteet talteen ja käyttöösi! Kyseisellä "täydellisellä" lestillä ei kuulemma enää valmisteta saapasta. Uskon, että hän tietää mistä puhuu - onhan ollut tekemässä myös meidän vanhempiemme/ isovanhempiemme Nokian saappaita - sekä Ainoja ja Reinoja.

Kuvat: Google sekä museosuomi.fi

Neulomishimoon

Syksyn neulomishimo iskee yleensä aina systemaattisesti näihin aikoihin. Tosin kerran se taisi tulla jo heinäkuussa...

Tarkoituksenani oli ostaa sinapinkeltaista lankaa huivia varten, mutta päädyinkin tuohon tummanliilan sävyiseen pehmeään lankaan.

Tänään kotiovellani odotti postiluukusta tupsahdelleita paketteja -isän lähettämä cd, kehitetyt Pariisin-kuvat sekä H&M:ltä tilaamani mekko. Tuo mekko päätynee huomenna mustien korkkareiden kera asukseni erään projektin ensi-ilta juhlallisuuksiin.

Mutta nyt neulomaan! :)

Rintakoruja

Rintakorut, pinssit, rintamerkit ovat kaikki aika kivoja. Tylsää asua voi helposti piristää vaikka hauskalla kabaree-henkisellä rintamerkillä tai asustaa tyylikkääksi isoäidin vanhalla perintörintakorulla.

Kirppareiden lisäksi myös kangaskauppojen laarit kannattaa tsekata upean rintakorumateriaalin löytämisen toivossa.

Ja rintakukat, ne tekevät hetkessä tavallisesta mustasta mekosta uniikin, persoonallisen ja ehdottomasti mielenkiintoisen asun! Ja kukapa muu tuon tyylin taitaisi parhaiten kuin meidän kaikkien rakastama Carrie Bradshaw.

(Carrien kuva omista kätköistä.)

Dallas-sinisen paluu

Joskus 90-luvun lopulla serkkuni totesi minulle, että "meidän suvun naisista ei kukaan voi käyttää sinistä, se ei vaan sovi meille". Tämä lause on iskostunut päähäni syvemmin kuin "että-jotta-koska-kun.." -hokema. Seitsemään vuoteen mieleeni ei juolahtanutkaan kokeilla vaatekaupassa sinistä vaatetta. Sinistä väriä ei yksinkertaisesti ollut olemassa minun muotiuniversumissani.

Mutta sitten tuli vuosi 2007, ja yhtäkkiä sinistä alkoi puskemaan joka tuutista. Aluksi en tietenkään reagoinut mitenkään koko asiaan, mutta joskus tämän vuoden aikana kokemani "oikeastaan kaikenlaiset tyylisäännöt on ihan syvältä"-herätyksen ansiosta menin ja ostin kesällä tummansinisen tunikan, ja nyt syksymmällä vielä neuletakin.


Mutta sen sinisen paluuseen en ollut varautunut. Sen paluu alkoi Hermèsin syksyn 2007 ready-to-wear-näytöksestä, jossa musta-ruskean kokoelman ainoat väripikut olivat se ja sinapinkeltainen (ja me kaikkihan tiedämme, mitä sinapinkeltaiselle nykyään kuuluu).

Ja yhtäkkiä joka toisessa syksyn 2007 näytöksessä vilisi sen värisiä takkeja, mekkoja ja sukkahousuja.


(Emanuel Ungaro, Valentino, Vionnet)

En vakavasti uskonut sen paluuseen, ennenkuin se alkoi vallata meidänkin pikkukaupungin kotoisat ostarit. Loppukesästä H&M:n, Lindexin ja muiden ketjuliikkeiden hyllyt notkuivat sen värisiä tunikoita, sukkahousuja ja asusteita.

Se oli tullut takaisin; väri jota kutsutaan niin sähkönsiniseksi, ultramariiniksi, kirkkaan siniseksi, petrolinsiniseksi... minulle ja siskolleni se on aina ollut, ja tulee aina olemaan, Dallas-sininen. Miksi? No siksi:





En muista että kertaakaan sinä aikana kun minä olen muotia seurannut (eli ehkä noin 7 vuotta) Dallas-sininen olisi ollut in. Tai että sitä olisi ylipäänsä näkynyt kasarin jälkeen.
Tämän syksyn näytöksissä se kuitenkin nautti asemastaan kauden avainvärinä mustan, harmaan, luumun ja sinapinkeltaisen kanssa. Kevään 2008 näytöksistä päätellen Dallas-sininen on tullut, jos ei nyt jäädäkseen, niin ainakin joksikin aikaa. Kevään näytöksissä ainakin D&G ja Burberry Prorsum esittelivät Dallas-sinistä, tosin nyt yhdistettynä vaaleisiin harmaisiin, keltaisiin ja erisävyisiin sinisiin. Anna Sui veti överiksi ja vei kevät 2008 -näytöksessään Dallas-sinisen aivan uusiin sfääreihin lisäämällä sitä myös hiuksiin ja meikkeihin:



Itseni kohdalla yllättävintä oli, että pikkuhiljaa aloin tykästyä Dallas-siniseen. Vähitellen tuohon väriin yhdistämäni syvälle juurtuneet mielikuvat leveistä olkatoppauksista ja valtavista permiksistä alkoivat hälvetä, ja tilalle tulivat ihanat syksyiset fiilikset ja himo vahvoihin, mutta selkeisiin väreihin.


(Hermès, Christian Lacroix, Alexander McQueen)

Serkullani oli toki väitteessään perää. Dallas-sininen on hyvin vahva ja rohkea väri, eikä välttämättä se imartelevin kalpealle suomalaisiholle. Meille, jotka olemme tavallaan ihastuneet Dallas-siniseen, mutta toisaalta pelkäämme sitä, hyvä vaihtoehto on käyttää tuota väriä asusteissa tai yksityiskohdissa. Esimerkiksi Dallaksensiniset sukkahousut yhdistettynä mustaan mekkoon ja harmaaseen takkiin on aivan täydellinen syysasu, jonka väriyhdistelmät on vohkittu suoraan huippunimien syysmallistoista.


(Accessorize, Bianco)

Dallas-sinisestä ei ole tullut suuri rakkauteni vaikka olenkin siitä oppinut pitämään. Ennen kaikkea olen ylpeä itsestäni koska sain rikottua serkkuni langettaman kirouksen. Se onkin viimeinen laatuaan. Ajatella mitä siitäkin olisi tullut, jos olisin yhtä sinnikäästi uskonut sitä yhtä Spirit Storen myyjää, joka joskus sanoi minulle "sun ei kannata käyttää hameita kun sulla on paksut pohkeet, mäkin käytän aina housuja". No tiedoksesi vain jos luet tätä, akka: kaapissani ei ole YKSIÄKÄÄN housuja.


(DSQUARED2, Valentino, Sonia Rykiel)


Kaikki kuvat Style.com, tai merkkien omilta sivuilta, paitsi Dallas-kuvat arkistojen kätköistä.

Halens yllätti

Päädyin nettisurffailun lomassa piiitkästä aikaa Halensin sivuille. Ja voi kuinka yllätyinkään! Love label -tuotemerkin alta löytyi monta hyvännäköistä vaatetta! Ja kengät näyttivät upeilta!

Olin luullut Halensista vanhan mielikuvani perusteella jotain aivan muuta, tosin muuhun vaatevalikoimaan en otakaan sitten mitään kantaa.

Onko kellään kokemuksia Halensin Love label -tuotteista? Onko niissä jotain mielenkiintoista vai johtavatko nuo kuvat aivan harhaan?

Vanhan ajan glamouria

1940-50 -luvuilla loistaneiden filmitähtien (esim. Ava Gardner, Grace Kelly, Donna Reed, Rita Hayworth) olemus henkii kauneutta, voimaa, salaperäisyyttä -ja tietysti sitä glamouria.

Toisaalta tämän tähtisumun takana piili monesti myös "taistelua" rooleista ja miehistä sekä jatkuvaa lehdistön piinaa. Aivan kuten nykyäänkin. Mutta olivat nuo naiset upeita!

Naisellisia avuja käytettiin häikäilemättömästi hyväksi, eikä siitä edes koettu huonoa omatuntoa. Kaikki tämä tehtiin tietenkin tyylillä.

Kuvat ovat jälleen Googlen ystävällisellä avulla bongattuja. Kaikenmoista tietoa näistäkin leideistä löytyy Imdb:stä.

Ihana turhamaisuus

Kun Kirsikalla on ollut muotivastoinkäymisiä, minulla sen sijaan...ei. Olen nimittäin parantanut epämääräistä syysoloani muutamilla ah niin ihanilla, mutta aivan täysin extempore-ostoksilla.
Ei mitään kallista, ei kovin paljoa eikä mitään kovin ihmeellistäkään, jotain pientä ja kivaa itselle vain.

Mutta nämä alla olevat kaunottaret pääsevät kyllä heti tositoimiin, kun suuntaan viikonloppuna isoäitini kanssa teatteriin!

Oi ihana turhamaisuus -autathan syysmasennukseen?

Muotivastoinkäymisiä

Viime aikoina olen kärsinyt lähes ylitsepääsemättömistä vaikeuksista muodin, tyylin, shoppailun ja estetiikan suhteen. Siksi siis tämä tauko postauksissanikin. Vaikeuksia:

1. En osaa enää ommella. Ostin kirppikseltä kamalan, mutta potentiaalisen mekon, josta sain kustomoimalla ehkä vielä kamalamman. Siitä tuli niin hirveä, että kamerani hajosi kun yritin ottaa siitä kuvaa.

2. Tunnen kirjallisen ilmaisuni riittämättömäksi tehdäkseni postauksia ilman kuvia, ja koska kamerani on tällä hetkellä lakossa olen pelännyt koko blogia.

3. Tunnen jonkinasteista vastenmielisyyttä shoppailua kohtaan. Olen tällä hetkellä viikonmittaisella työkeikalla vanhassa kotikaupungissani, jonka shoppailumahdollisuudet ovat moninkertaiset nykyiseen cityyni verrattuna. Tänään lähdin innoissani kiertelemään kauppoja, mutta reissu oli kaikkea muuta kuin nautinnollinen. Tässä syyt:

a) Naiset ovat kamalia.

Nyt vasta tajuan sen, miten rasittavalta ja ennen kaikkea NAURETTAVALTA osaan itsekin kuulostaa. Tyypillisten "mulla on läskit reidet/maha/perse" -juttujen lisäksi kuulin ventovieraiden keskustelujen joukosta myös seuraavanlaisen kommentin: "joo toi on ihana paita, mut mä en viitsi pitää tollasia kun mulla on aivan älyttömän paksu kaula." Öö just.

b) Teinit ovat kamalia.

Äsken todistin taas skenaariota "teinityttö ja äiti/mummo ostoksilla". Mummo/äiti  (ei näistä nykyajan naisista enää tiedä kun ei ne osaa kansakoulun jälkeen jäädä 
kotiin lapsia tekemään!) on ostamassa omalle pikkumussukalleen vaatteita, ja pikkumussukka haukkuu kaikki näkemänsä vaatteet ja päälle äitinsä/mummonsa, koska "siis vittu miten sä voit ees ehdottaa mitään tollasta, joo ei niinku ikinä!" Hyi että. Tuli niin paha mieli että melkein teki mieli mennä opettamaan käytöstapoja ja kiitollisuutta.

c) Mummot/äidit ovat kamalia.

Miksei se vaan voinut sanoa että älä kersa inise, ens kerralla maksat ite.

d) Minä olen kamala.

Kokeeko kukaan muu seuraavanlaista shoppailuangstia: kaupat ovat täynnä kaikkea ihanaa, on uusi sesonki ja tekee mieli ostaa syksyksi joitakin hyviä "sesongin must-juttuja". Sitten iskee pihiys, ja ostaa vaan kaikkea sinne päin -tavaraa Lindexin alerekistä. Ja tämä homma toistuu parin viikon välein, kunnes syyskuun 19. päivä tajuaa kaiken sen ihankivanmuttaoikeestaan vähänliianisonjavääränvärisen rojun määrän (ja siihen kulutetun rahamäärän!) ja rupeaa ahdistamaan. Ja tajuaa, että oikeasti siinä on jotain perää, että maksaisi vähän enemmän ja ostaisi sitten jotain mistä OIKEASTI tykkää. Ei tarvitsisi taas ensi viikolla olla siellä Lindexin alerekillä. Sitten pohtii, että joskos NYT ostaisin sitten jotain mikä oikeasti istuisi, olisi laadukas ja oikean värinen, mutta muistaa ne kaikki sinne päin-vaatteet kaapissa ja tajuaa että enhän mä nyt enää LISÄÄ voi ostaa.

Tänään ostin vain sellaisia juttuja, joita olen jo pidemmän aikaa suunnitellut ja tarvinnut (lämmin takki, huppari ja pari neuletta) mutta niistäkin tunsin syyllisyyttä kun ajatuksissani pyörivät ne komeron pohjalle epäilemättä unohtuvat väärän kokoiset ja tyhmän väriset mekot ja tunikat.

Harkitsen ihan vakavasti muodikasta kevytaktivismia shoppailulakon muodossa.
Vähään aikaan kun en ole enää saanut shoppailusta sitä samaa iloa kuin ennen, lähinnä ostoskassit tuovat mukaanaan syyllisyydentunnetta. Ei niinkään rahatilanteestani, koska Rolloräpin kuninkaiden, Hanen&Sopan sanoin: velekaa palajon tai vähän, tilanne joka tapauksessa paska, vaan enemmän tyhmistä valinnoistani ja epäekologisista kertakäyttökulutustottumuksistani. Ja ennen kaikkea sen kaiken hyödyttömyydestä 
ja typeryydestä:
jos nämä tavarat eivät tee minua onnelliseksi, miksi sitten ostan niitä? Minä jos kuka tiedän, että uusi kenkäpari VOI tehdä ihmisen onnelliseksi, joten ehkäpä ensi kerralla ostan sen vähän kalliimman ja paljon ihanamman kenkäparin, josta
 onnen tunnetta riittää pidemmäksikin aikaa.

Ylipäänsä olisi tärkeää ymmärtää, että rakkauden muotiin ja vaatteisiin EI tarvitse tarkoittaa samaa kuin rakkaus himoshoppailuun. Nykyään olen huomannut saavani shoppailua paremmat fiilikset siitä kun keksin uuden tavan käyttää jotain omasta kaapistani löytämääni vanhaa vaatetta, tai kun teen hyvän löydön kirppikseltä.

Uudenlainen kuluttaja on syntynyt! 
Täältä tullaan tahraton omatunto ja upea vaatekaappi!

Ja ajatella, tämä kaikki alkoi siitä hetkestä kun ostin luomumysliä tavallisen sijaan.

Tyyliesikuva

Jos minulta on joskus kysytty "tyyliesikuvistani", olen vastaillut epämääräisesti jotain "tyypeistä, joita näen kadulla". Toki olen myös saattanut lisätä, että onhan Kirstenillä, Livillä ja Scarletillakin ihan kivat tyylit juu. (Ja nyt tarkoitan tyyliesikuvalla sellaista henkilöä, josta voi aina henkäistä "vau", vaikka kyseisen tyylin mukaan ei itse pukeutuisikaan tms. Eli vähän niin kuin monesti ajatellaan Carriesta.)

Mutta nytpä olen löytänyt yhden tyyliesikuvan kaikkien niiden katutyylitaitureiden lisäksi, ihan täältä koto-Suomesta! Hän on designmanageri Laura Sarvilinna, upea, kaunis, persoonallinen ja menestyvä nainen. Olen bongannut häneen liittyviä juttuja muutaman vuoden ajan, erinäisistä julkaisuista ja bongannut kuvan joskus taannoin hel-looksistakin. Nyt selatessani uutta Gloriaa (Gloria lokakuu 2007, tyylisivu) kiinnitin oikein kunnolla huomiota, kuinka vahva ja mielenkiintoinen tyyli hänellä onkaan!

Laura Sarvilinnan tyyli tuntuisi ainakin noiden kuvien perusteella olevan selkeä ja virtaviivainen, mutta samalla juuri sopivan persoonallinen ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Plussaa söpöstä koirasta, tyylikkäistä silmälaseista ja ilmiselvästä rakkaudesta kauniisiin kenkiin.

Oi! :)

Seuraavat kuvat olen napsinut suoraan uusimmasta Gloria -lehdestä, pahoittelut siis laadusta, eivät tee kyllä oikeutta, mutta tsekatkaa lehdestä kunnolla, jos kiinnostaa.

Kaunis ilta pelasti koko päivän

Tähän inhottavaan, inhottavaan päivään kuului kuitenkin muutama mukavakin asia. Greyn anatomiaa dvd:ltä, pyöräilyä kirpeässä illassa sekä uusi takki (H&M) ja mekko (Lindex). Tuosta mekosta tullee uusi minä vastaan maailma -mekkoni.

Alimmaisissa kuvissa vielä viime viikolla kirpparilta bongaamani saapikkaat.

Ihana Iisa

Niin monet meistä Reginan musiikkiin ihastuneista, kuten myös minä, olemme ihastuneet myös laulaja Iisan ihanan tyttömäiseen ja leikittelevään tyyliin! Iisan ihastuttavien vaatteiden ja esiintymisasujen takana on mm. TaiKissa opiskellut, japanilainen Mai Ohta.

Iisa itse on sanonut ihailevansa Huippumalli haussa -sarjan toisen tuotantokauden voittajan Yoanna Housen tyyliä ja hiuksia. (Trendi 06/07). Mielestäni heissä on havaittavissa lievää yhdennäköisyyttäkin..? Tai ehkä se on vain molempien neitosten tyylin yleinen söpöys. :)

Kuvat: Googlattuja, www.reginaregina.com sekä www.festarimuistoja.fi

Maalla haistelemassa syksyä

Alkusyksy on ihanaa aikaa. Vielä näyttää ja tuntuukin kesän lopulta, mutta syksyn - sen voi jo haistaa.

Huomaan kuuntelevani joka syksy samoja levyjä.

Kurjan päivän asu eli lohtuvaatteita

Tyhminä päivinä omat rakkaimmat turva-lohtu-mukavuus- lempparivaatteet voivat estää ihmistä vaipumasta täydelliseen epätoivoon.





Mukava, empirelinjainen ei-minkään-värinen trikoomekkoni sujahtaa päälle useimmiten kun tuntuu että maailma puristaa liikaa ilman tiukkoja vyötäröitäkin. Mekossa näytän yleensä raskaana olevalta naiselta, mutta tällaisina tyhminä päivinä onkin hyvä olla syy syödä suklaata ja keksejä oikein kaksin käsin. Ärsyttävä, kesyttämätön hiuspehko pysyy piilossa ison pipon alla, ja nassun voi haudata kaulahuiviin kun katseet alkavat kiusata.


Tuohon valkoiseen neuleeseen on ihana kääriytyä kun kaipaa jotain lämmintä ja pehmeää itsensä ja maailman väliin. Ainoa haittapuoli siinä on, ettei se ole kovin lämmin. Hakusessa olisikin jonkinlainen jättiläisneule, johon voisi koteloitua näin syksymmälläkin. Lohduttavaa lempparivaatetta ei kuitenkaan voi kävellä kauppaan ostamaan, yleensä siitä tulee sellainen vasta kun yhteistä taipaletta on jo jonkin verran takana, monia alakuloisia päiviä ja koleita aamuja.

Ainoat oikeat kengät lohtuvaateasuuni ovat joko nuo käsittämättömän rähjäiset Converseni taikka harmaat saappaani, jotka tuntuvat jalassa suunnilleen huopikkailta. Kummatkin kengät ovat kulkeneet mukanani jo kauan, ne ovat kokeneet mitä omituisimpia juttuja ja toisaalta maailman tylsimpiä päiviä. Saappaissa on myös konkreettisia merkkejä eräästä graffitireissusta, jota on pitkälti kiittäminen siitä että päädyin yhteen poikaystäväni kanssa.

Laukkuna on jo pienen ikuisuuden käsivarrellani keikkunut vaaleanvihreä laukku, jonka luultavasti vien mukanani hautaan saakka. Kammottavasta hinnastaan huolimatta se on yksi fiksuimmista ja taloudellisimmista ostoksistani, koska en luultavasti koskaan kyllästy siihen. Jos laukun hinta laskettaisiin "x euroa per käyttökerta", tuo laukku olisi varmasti halvempi kuin ne parinkympin H&M:n heräteostokset.

Tänään olisi ollut sosiaalinen velvollisuus mennä opiskelijarientoihin, ja hetken mietittyäni totesin että oikeastaan en edes pidä opiskelukavereideni seurasta, joten jäin mieluummin kotiin kääriytyneenä huopaan ja tohveleihin, syömään juustonaksuja ja katsomaan Sinkkuelämää. Tämä on osuva esimerkki siitä, mitä lohtuvaatteeni ovat minulle opettaneet: toisinaan on ihan ok valita se mukavimmalta tuntuva ratkaisu, vaikkei se olisikaan kovin hohdokas tai hyvännäköinen. Sama pätee kai illanviettoihinkin.




Ei kaduta yhtään että jäin kotiin.

Löytöjä!

Eilisen kirpparilöydöt tänään päällä

Eilen oli erinomainen kirpparipäivä! Löytöinä kuvan valkoinen nahkatakki, musta mekko, toinen musta mekko, jossa on todella kaunis leikkaus (Vuokko Nurmesniemen vanhaa designia) sekä hieman kiiltävä sininen mekko, josta taidan tehdä paidan. Niin ja tuo laukku! :)

Pussilakanasta iltapuku?

IKEAn ja suomalaissuunnittelijoiden (Tiia Vanhatapio, Jarno Viitala, Anu Salonen sekä Hammi ja Maikku Miettinen) yhteistyönä syntyneen IKEA Fashion Collection -tuotteet esitellään Helsinki Design Weekin aikana tällä viikolla. Vaatesuunnittelijat ovat kukin käyttäneet kolmen asukokonaisuutensa suunnittelun pohjana uusimman IKEA-kuvaston olohuoneita ja niiden miljöötä. Asut on valmistettu pussilakanoista, tyynyliinoista, verhoista ja päiväpeitoista.

Voi mitä upeaa uusiokäyttöä! Ainakin kuvien perusteella mallistot näyttävät vallan mainioilta. Ei muuta kuin kurkkaamaan omaan lakanakaappiin, josko sieltä vaikka löytyisi upeaa materiaalia seuraavaan suosikkimekkoon!

IKEA Fashion Collection myydään Design Market -tapahtumassa Merikaapelihallissa 22.-23.9., tulot menevät hyväntekeväisyyteen.

-- Mitä Sinä, Ihanan Turhamainen lukijamme tuumaat tästä?

Lähteet:

IKEA

Helsinki Design Week 14.-23.9.2007

Kuvat:

Fashion Finland, suunnittelijat Jarno Viitala (ylempi kuva), Tiia Vanhatapio (alempi kuva)

Tapetilla

Toissakesäisen maalausintoilun (alkovimme on nyt tummanliila) jälkeen minut on vallannut tapetti-innostus. Kauniita tapetteja tuntuu tulevan vastaan jokapuolelta! Kirsikka esittelikin mummopostauksessaan ihastuttavaa tapettiaan, itsekin haluaisin somistaa ruokapöydän takana olevan seinän jollakin... tapetin etsintä alkakoon!

Kuvat Cole & Son - kannattaa tsekata myös Designers Guild

Sixteen Candles: Inspiraationa kasariteinileffat

Kasariteinileffoissa on sitä jotain, joka kiehtoo jollain hykerryttävällä tavalla. Tämän päivän teinielokuviin verrattuna 80-luvulla tehdyt "amerikkalaiset nuorisokuvaukset" kuten Sixteen Candles (1984), Breakfast Club (1985), Pretty in Pink (1986) sekä Ferris Bueller's Day Off (1986) tarjoavat parishiltonmaisten kissatappeluiden sijaan mielestäni sitä aitoa (no ainakin aidompaa) siirappihöttöä. Ja päähenkilöt ovat yleensä vielä niin suloisia neuleineen ja collegepaitoineen -sekä ärsyttävästi ihanan nokkelia taidolla kirjoitetuissa kohtauksissa.

Vaikka kasarileffoja en todellakaan lähtisi suoralta kädeltä sanomaan tyyliesikuviksi, inspiroivia ideoita noiden elokuvien tyyleistä voi kyllä bongata! Ja vaikka kasarityyli ei Sinua kiehtoisikaan, edes ajatuksen tasolla, nuo leffat ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia.

Kuvat Googlettamalla bongattuja.

Kirjavinkki: Vintage Fashion

Muoti on yleensä uudelleen henkiin herätettyjen ideoiden hellää kehittelyä. (Bruce Oldfield)



Vuonna 2006 ilmestynyt vintagemuotiin keskittyvä teos Vintage Fashion: Collecting and Wearing Designer Classics on tänä vuonna käännetty suomeksi. Vintage Fashion - muodin vuosikymmenet -kirjan (Otava 2007) upeat kuvat, historiaa ja taustoja valottavat tekstit sekä "vinkkilaatikot" esittelevät matkan läpi muodin vuosikymmenten 1920-luvulta 80-luvulle.

Mistä on pieni Pariisin matkamme tehty?

Oli niin ihanaa! :)
Tässä matkakertomusta kuvien muodossa.

Pariisiin matkaaville: jos olet kiinnostunut mm. sisustusarkkitehtuurista, muodista ja mainonnasta sekä näiden kaikkien historiasta, suosittelen todella Les Arts Décoratifs -museota!

Juorutaidetta

Blogimme toinen osapuoli Maria on jo palannut Pariisista, ja matkaraporttia odotellessa ajattelin postittaa muutaman mainion linkin.

Amerikkaa lähes taudin lailla riivaava pakkomielle julkkisblogeihin näyttäisi olevan leviämässä myös pohjoiseen lintukotoomme (mm. uusimmassa Imagessa oli juttu juorubloggaaja Perez Hiltonista, joka on tehnyt blogillaan jo käsittämättömän omaisuuden - hänen blogiaan lukee päivittäin jopa 8 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa!)

Kerran viikossa ilmestyvät juorulehdet eivät enää riitä täyttämään tavisten juorunälkää, vaan Britneyn ja Parisin sekoiluja seurataan blogeissa (ja näemmä nykyään myös CNN:n uutisissa) lähes reaaliajassa.

Hävettää myöntää, mutta kesätyö hiirenhiljaisessa toimistossa opetti myös minut tappamaan aikaa julkkisblogien parissa. Perinteisten juorublogejen sijasta lemppareitani ovat seuraavassa esittelemäni linkit, joista jokainen sisältää enemmän tai vähemmän taiteellisesti toteutettua irvailua julkkiksille, ja ennen kaikkea julkkispakkomielteen riivaamille taviksille.


Gallery of the Absurd on mitä mainioin blogi, jossa sanfranciscolainen taiteilija 14 julkaisee julkkisjuorujen inspiroimia maalauksiaan, piirustuksiaan ja mitä milloinkin. 14 osuu asian ytimeen niin aiheissaan kuin myös kuvituksessaan - hän onnistuu saamaan hahmoistaan hämmentävän yhdennäköisiä esikuviensa kanssa.

Blogin kuvat avautuvat ehkä helpommin julkkisblogeja muutenkin seuraaville, mutta jokaisen kuvan kohdalla 14 kyllä selittää mitä hupaisimmin sanankääntein teoksen taustat.

Millaisia julkkikset olisivat, jos heillä ei olisi stylistia, kampaajaa, henkilökohtaista pilates-ohjaajaa, dermatologia, ravintoterapeuttia, elämäntapavalmentajaa ja lastenhoitajaa?

Vaikuttavia PhotoShop-taitoja hyödyntäen Planet Hiltron pyrkii vastaamaan tähän kysymykseen.





Vilkaisemisen arvoinen on myös Pretty on the Outside, joka toteuttaa samaa ideaa kuin Gallery of the Absurd. Alla sivuston näkemys Amy Winehousesta.


Hauskoja surffailuhetkiä näiden sivustojen parissa. Muistakaa kuitenkin, että julkkisblogit aiheuttavat pahemmanlaatuista riippuvuutta, joten kohtuus kaikessa. Jos tunnistat kuvan perusteella Britneyn exän exän tai Lindsay Lohanin vanhemmat, on aika sulkea tietokone ja tutustua vaikka venäläisen kirjallisuuden klassikoihin.

Syyskuun hyvät, pahat ja rumat

Hyvät




Zara

Zara on viimein tajunnut olevansa halpisvaateketju ja alkanut myymään halpisvaatteitaan myös halvoilla hinnoilla. Jo oli aikakin. Tosin suurin osa puljun vaatteista on yhä Anttilan laatua Stockmannin hinnoilla (Kanariansaarilla tai jossain muussa suomalaisten suosimassa lomaparatiisissa vierailleet ymmärtänevät tämän "vitsin" hahhah) mutta ainakin oman lähizarani alakertaan oli ilmestynyt ehkä kuukausi sitten yksi rekki, jossa vaatteita myytiin 1000-kertaisen katteen sijasta 200-kertaisella katteella. Tänään huomasin, että rekkejä oli jo kaksi! Ehkä tämä kehityssuunta jatkuu. Hyvä Zara!! Näytä niille että on turha esittää hienompaa kuin on (kröhöm H&M ja se 150 euron laukku...)


Minä

Lintsasin tänään koulusta tarkoituksenani shoppailla. Jossain vaiheessa tunsin pienen piston omassatunnossani, koska tajusin että luennoilla olis ehkä ihan hyvä käydä ja että mulla on jo aika paljon vaatteita, ja missäköhän nämäkin rievut on tehty. Ja tämän seurauksena en ostanut mitään! Hyvä minä!! Onneksi postissa odotti sentään paketti H&M:n postimyynnistä. Eettistä elämää ei pidä alottaa liian rajusti. Kompensoin ostamalla luomumysliä.



Pahat


Mango

Ehkä jotkut ihanan turhamaisista lukijoistammekin osallistuivat eilen Mangon ja Trendin Trendy Thursday- "tapahtumaan". Juttua oli mainostettu Trendissä ja sinne piti ilmoittautua "nopeimmat ehtivät mukaan" -periaatteella, joten odotin vähintäänkin viimevuotisten Dieselin bileiden kaltaista ilmaisten hiustuotteiden ja siiderin ja savuporococktailpalojen kaltaista kuluttajain voitelujuhlaa. Mutta ei! Trenditorstai oli oikea mangonmakuinen pettymys. Pointtina oli "etuoikeus" (ovi oli auki sillai että kuka tahansa ohikulkija pääsi sisään, eikä niitä ilmoittautumisia kysytty missään välissä) ostaa vaatteita 20 % alennuksella. Ja thäts it. Olisivat nyt järkänneet edes jonkinnäköisen muotinäytöksen! Pöh. No gift bagissa oli onneksi Tigin BedHead -kiharankorostaja (mikä on hyvä kun ottaa huomioon miten suurella osalla Mangon suomalaisista asiakkaista on kihara tukka) ja huulikiilto, sekä Trendin uusin numero (mikä on hyvä kun ottaa huomioon, että "tapahtuma" oli tarkoitettu Trendin tilaajille). No sai siellä juoda mehua.


Kaikki Suomessa kenkiä myyvät tahot





Teille on yksi sana: Hävetkää! Eurosokeus on toki vaikuttanut meihin kaikkiin, mutta räikeimmin se näkyy kenkien hinnoissa. Olen yrittänyt löytää itselleni saappaita syys-talveksi, mutta yksiäkään saappaita (oikeastaan edes nilkkureita) jotka eivät näytä ihan muovisilta, ei saa alle sadalla eurolla. Siis edes Dinskosta, joka nyt kuitenkin lienee sieltä ihan halvimmasta päästä. Hieman tasokkaammissa liikkeissä, kuten vaikka Aleksi 13:ssa tai Stockmannilla, satasella ei pääse mihinkään.

Muistellaan hetkinen aikaa ennen vuotta 2002. Silloin ehkä Nilsonin hienoimmat ja kalleimmat saappaat maksoivat 500-600 markkaa. Nyt niin Vagabond, Bronx, Bianco kuin Dinskokin velottavat pelkästään nilkkureista tuon 100 euroa, ja korkkareistakin helposti 70-80 euroa. Kuvan Dinskon (ei edes hienot) saappaat maksavat 120 euroa (n. 720 markkaa!) Ostin keväällä jollain 100000% alennuksella Dinskon saappaat, joiden alkuperäinen hinta oli 192 euroa.



Rumat




Crocs-korut

Juuri kun luulin, että maailmassa ei voi olla mitään rumempaa kuin Crocs-kengät, näin Stockalla Crocs-kenkäkoruja. Järkyttävintä tässä on, että korut keksinellä pariskunnalla on nykyään 10 miljoonan dollarin bisnes. Nyt kun kaikilla maailman ihmisillä iästä, sukupuolesta ja ammatista riippumatta on samat kengät jalassa, ne voi tuunata oman näköisikseen ihanilla Crocs-kenkäkoruilla, jotka kuvastavat juuri sinun persoonaasi! Ajattelin pitkään, että Crocsien menestystarina on merkki siitä että a) ihmiskunta on lakannut yrittämästä, b) ihmiskunta on lakannut välittämästä -- mutta miten Crocsien tuunaaminen sopii tähän kuvioon? Siis ovatko Crocsit jonkun mielestä oikeasti hienot?


Wedins

Miten voi olla mahdollista, että kaupassa, joka on erikoistunut käsilaukkuihin, ei myydä yhtään hyvännäköistä käsilaukkua?

Tyyli-ikoni: Mummot

Kotini ja yliopiston välissä sijaitsee useita oivallisia mummojen bongauspaikkoja, kuten konditorioita ja pankkeja. Onnekseni täällä päin asuu vielä ihania tyylikkäitä kaupunkilaismummoja, jotka eivät ole vaihtaneet vekkihameita tuulipukuihin.

Lähes joka päivä pääsen siis ihailemaan näiden mummojen mahtavaa tyyliä. Erityisesti olen kateellinen mummojen kengistä ja laukuista! Nykypäivän fashionistat koluavat kirppiksiä vastaavanlaisten nahkapalalaukkujen ja kiilakorkojen toivossa, mutta mummot ovat tepastelleet vastaavissa asusteissa jo vuosikymmeniä.

Mummot ovat muutenkin olleet edelläkävijöitä monissa trendeissä. Miettikääpä vaikka muutaman vuoden takaista loafer-villitystä sekä nykyistä intoa käsitöihin, mummokuoseihin verhoissa ja tapeteissa, paksuihin ja kuvioituihin sukkahousuihin, maatuska-huiveihin, kirppistavaraan tai kotitekoiseen ruokaan.

Ennen kaikkea mummot ovat aina tienneet jotain, mihin muotimaailma on vasta alkanut havahtua: on ihan sallittua käyttää sukkahousuja sandaaleiden kanssa, ja tummia sukkia valkoisten kenkien kanssa!

Mummot eivät trendeistä piittaa, vaan ovat uskollisia tyylilleen. Oma isoäitini on vuosikausia pukeutunut joka sukujuhlilla samaan akvamariininsiniseen jakkupukuun, ja näyttää joka kerta yhtä tyylikkäältä.

Kokosin mummomaisiksi parjatuista vaatteistani mummotyylivaikutteisen asukokonaisuuden: korkeavyötäröinen vekkihame, kukallinen röyhelöpusero sekä mummotyylin kruunu, perinteinen baskeri (kirppikseltä kaikki paitsi paita joka on jostain, ehkä Thaimaasta).




Asusteina "aika mummo"-kommentteja keränneet sandaalit ja kassi (kirppislöytöjä):

Mummovaikutteista huolimatta tuo asu on minusta ennemminkin tyttömäinen ja söpö kuin tylsä ja kuukahtanut (tosin ihailemani mummot ovatkin kaikkea muuta kuin tylsiä ja kuukahtaneita!)

Tässä lisää asusteitani, jotka ovat minusta aivan ihania, mutta joita rakkaat lähimmäiseni ovat mummomaisuutensa vuoksi pilkanneet:

Huivi on Kiinasta torilta, sateenvarjo Sokokselta (mummokauppa!), korkokengät kirppikseltä ja mummotennarit dyykattu roskiksesta.

Mummovaikutteet ovat ujuttautuneet myös sisustukseeni:

Rakastamani kynttiläkruunu, josta mummompi olisi enää olkihimmeli. Meidän mummolassa on jouluna kuusessakin aina aidot kynttilät, siksipä oma kattokruununikaan ei käy sähköllä. Toisessa kuvassa mummoastioitani: tummaksi värjättyä lasia, Marimekon Primavera-teekupit sekä mummoastioiden eliittiä - Mariskoolit perinteisessä mummovärissä! Supermummo yksityiskohta on hyllypaperit.

Ensimmäisessä kuvassa ihana tapettini, jonka ostettuani isäni ähkäisi "miksi sä nyt tollasen mummotapetin valitsit" (mummotyylihulluuteeni negatiivisimmin suhtautuvat muuten juuri omat vanhemmat, hauskaa miten asiat menee. Minä kaivan mummolassa vinttiä ihastuksissani samalla kun äitiä hirvittää..) Toisessa kuvassa poikaystäväni tekemä kipsienkeli, joka luo mummofiilistä eteiseen ja toivottaa vieraat tervetulleeksi.

Mummoiluakaan ei kuitenkaan kannata vetää överiksi. Tarkoitus on poimia vaikutteita, ei näyttää oikeasti mummolta. Pieni ripaus mummokuosia tuo lämpöä ja huumoria sisustukseen ja pukeutumiseen, ja on mahtava tapa kantaa mukana muistoja isoäidistä, tädistä tai kenestä tahansa rakkaasta ihmisestä.