Naisen kaapilla

Nyt on näköjään taas se aika vuodesta.

Mitkään vaatteet eivät tunnu kivoilta. Tuntuu, että kuljen joka päivä samoissa kuteissa, vaikka täysi pyykkikori kertoo jotain aivan muuta. Tuntuu, ettei kaapeissa ole mitään, vaikka sinne ei ole enää aikoihin mahtunut uusia vaatteita muuta kuin lievää väkivaltaa käyttäen. Tuntuu, että käytän koko ajan samoja saappaita, vaikka olen ostanut jo tällekin syksylle aika monet.

Välillä on niin hankalaa olla nainen! Poikaystävälläni on ehkä keskimääräistä enemmän vaatteita, mutta ei kuitenkaan läheskään niin paljon kuin minulla, sillä hän osaa käyttää rahansa myös johonkin muuhun. Hänen vaatekaappinsa on aina siisti, joka päivä löytyy jotain "uutta" ja kivaa päällepantavaa -ja aina asu näyttää hyvältä, kun peiliin katsoo.

Pitäisi ehkä ottaa oppia? Joko sen vaatekaapin sisällön rakentamiseen, tai sitten vain siihen asenteeseen.

Kotimaan matkailua, alesaappaat ja kirpparilöytöjä

Saapikkaat, saapikkaat

Puhuimme menneenä viikonloppuna isoäitini kanssa kumisaappaista. On mahtavaa, että jostain niinkin käytännöllisestä, mutta yleensä harmillisen "rumasta", on nyt ryhdytty valmistamaan kauniimpia, naisellisempia versioita. Omat Hai-saappaani ovat toki pirtsakan väriset, mutta tällä hetkellä haaveilen kyllä esim. H&M Dividedin pitsikuvioisista mustavalkoisista saappaista. Mikseivät kumisaappaatkin siis voisi olla korolliset, hyvännäköiset, mutta samalla oivat sadekelin kengät? En keksi kyllä yhtäkään syytä. Käytännöllinen muoti on tosi jees.

Mutta miksei enää käytetä kalosseja? Isoäitini kertoili myös omista kalosseistaan, ja nehän olisivat niin kätevät! Inhoan sitä, että Suomen huonojen kelien takia joutuu tekemään kompromissejä vaatetuksen ja kenkien suhteen. Kalossit takas! Aamulla vaan nätit pikkukengät jalkaan, sitten kalosseihin ja on valmis märkää maailmaa vastaan.

Vielä vinkki isoäidiltäni: jos löydät esim. kirpparilta tai mummosi vintiltä Nokian korolliset, pyöreäkärkiset kaupunkisaappaat, ota nuo aarteet talteen ja käyttöösi! Kyseisellä "täydellisellä" lestillä ei kuulemma enää valmisteta saapasta. Uskon, että hän tietää mistä puhuu - onhan ollut tekemässä myös meidän vanhempiemme/ isovanhempiemme Nokian saappaita - sekä Ainoja ja Reinoja.

Kuvat: Google sekä museosuomi.fi

Neulomishimoon

Syksyn neulomishimo iskee yleensä aina systemaattisesti näihin aikoihin. Tosin kerran se taisi tulla jo heinäkuussa...

Tarkoituksenani oli ostaa sinapinkeltaista lankaa huivia varten, mutta päädyinkin tuohon tummanliilan sävyiseen pehmeään lankaan.

Tänään kotiovellani odotti postiluukusta tupsahdelleita paketteja -isän lähettämä cd, kehitetyt Pariisin-kuvat sekä H&M:ltä tilaamani mekko. Tuo mekko päätynee huomenna mustien korkkareiden kera asukseni erään projektin ensi-ilta juhlallisuuksiin.

Mutta nyt neulomaan! :)

Rintakoruja

Rintakorut, pinssit, rintamerkit ovat kaikki aika kivoja. Tylsää asua voi helposti piristää vaikka hauskalla kabaree-henkisellä rintamerkillä tai asustaa tyylikkääksi isoäidin vanhalla perintörintakorulla.

Kirppareiden lisäksi myös kangaskauppojen laarit kannattaa tsekata upean rintakorumateriaalin löytämisen toivossa.

Ja rintakukat, ne tekevät hetkessä tavallisesta mustasta mekosta uniikin, persoonallisen ja ehdottomasti mielenkiintoisen asun! Ja kukapa muu tuon tyylin taitaisi parhaiten kuin meidän kaikkien rakastama Carrie Bradshaw.

(Carrien kuva omista kätköistä.)

Dallas-sinisen paluu

Joskus 90-luvun lopulla serkkuni totesi minulle, että "meidän suvun naisista ei kukaan voi käyttää sinistä, se ei vaan sovi meille". Tämä lause on iskostunut päähäni syvemmin kuin "että-jotta-koska-kun.." -hokema. Seitsemään vuoteen mieleeni ei juolahtanutkaan kokeilla vaatekaupassa sinistä vaatetta. Sinistä väriä ei yksinkertaisesti ollut olemassa minun muotiuniversumissani.

Mutta sitten tuli vuosi 2007, ja yhtäkkiä sinistä alkoi puskemaan joka tuutista. Aluksi en tietenkään reagoinut mitenkään koko asiaan, mutta joskus tämän vuoden aikana kokemani "oikeastaan kaikenlaiset tyylisäännöt on ihan syvältä"-herätyksen ansiosta menin ja ostin kesällä tummansinisen tunikan, ja nyt syksymmällä vielä neuletakin.


Mutta sen sinisen paluuseen en ollut varautunut. Sen paluu alkoi Hermèsin syksyn 2007 ready-to-wear-näytöksestä, jossa musta-ruskean kokoelman ainoat väripikut olivat se ja sinapinkeltainen (ja me kaikkihan tiedämme, mitä sinapinkeltaiselle nykyään kuuluu).

Ja yhtäkkiä joka toisessa syksyn 2007 näytöksessä vilisi sen värisiä takkeja, mekkoja ja sukkahousuja.


(Emanuel Ungaro, Valentino, Vionnet)

En vakavasti uskonut sen paluuseen, ennenkuin se alkoi vallata meidänkin pikkukaupungin kotoisat ostarit. Loppukesästä H&M:n, Lindexin ja muiden ketjuliikkeiden hyllyt notkuivat sen värisiä tunikoita, sukkahousuja ja asusteita.

Se oli tullut takaisin; väri jota kutsutaan niin sähkönsiniseksi, ultramariiniksi, kirkkaan siniseksi, petrolinsiniseksi... minulle ja siskolleni se on aina ollut, ja tulee aina olemaan, Dallas-sininen. Miksi? No siksi:





En muista että kertaakaan sinä aikana kun minä olen muotia seurannut (eli ehkä noin 7 vuotta) Dallas-sininen olisi ollut in. Tai että sitä olisi ylipäänsä näkynyt kasarin jälkeen.
Tämän syksyn näytöksissä se kuitenkin nautti asemastaan kauden avainvärinä mustan, harmaan, luumun ja sinapinkeltaisen kanssa. Kevään 2008 näytöksistä päätellen Dallas-sininen on tullut, jos ei nyt jäädäkseen, niin ainakin joksikin aikaa. Kevään näytöksissä ainakin D&G ja Burberry Prorsum esittelivät Dallas-sinistä, tosin nyt yhdistettynä vaaleisiin harmaisiin, keltaisiin ja erisävyisiin sinisiin. Anna Sui veti överiksi ja vei kevät 2008 -näytöksessään Dallas-sinisen aivan uusiin sfääreihin lisäämällä sitä myös hiuksiin ja meikkeihin:



Itseni kohdalla yllättävintä oli, että pikkuhiljaa aloin tykästyä Dallas-siniseen. Vähitellen tuohon väriin yhdistämäni syvälle juurtuneet mielikuvat leveistä olkatoppauksista ja valtavista permiksistä alkoivat hälvetä, ja tilalle tulivat ihanat syksyiset fiilikset ja himo vahvoihin, mutta selkeisiin väreihin.


(Hermès, Christian Lacroix, Alexander McQueen)

Serkullani oli toki väitteessään perää. Dallas-sininen on hyvin vahva ja rohkea väri, eikä välttämättä se imartelevin kalpealle suomalaisiholle. Meille, jotka olemme tavallaan ihastuneet Dallas-siniseen, mutta toisaalta pelkäämme sitä, hyvä vaihtoehto on käyttää tuota väriä asusteissa tai yksityiskohdissa. Esimerkiksi Dallaksensiniset sukkahousut yhdistettynä mustaan mekkoon ja harmaaseen takkiin on aivan täydellinen syysasu, jonka väriyhdistelmät on vohkittu suoraan huippunimien syysmallistoista.


(Accessorize, Bianco)

Dallas-sinisestä ei ole tullut suuri rakkauteni vaikka olenkin siitä oppinut pitämään. Ennen kaikkea olen ylpeä itsestäni koska sain rikottua serkkuni langettaman kirouksen. Se onkin viimeinen laatuaan. Ajatella mitä siitäkin olisi tullut, jos olisin yhtä sinnikäästi uskonut sitä yhtä Spirit Storen myyjää, joka joskus sanoi minulle "sun ei kannata käyttää hameita kun sulla on paksut pohkeet, mäkin käytän aina housuja". No tiedoksesi vain jos luet tätä, akka: kaapissani ei ole YKSIÄKÄÄN housuja.


(DSQUARED2, Valentino, Sonia Rykiel)


Kaikki kuvat Style.com, tai merkkien omilta sivuilta, paitsi Dallas-kuvat arkistojen kätköistä.

Halens yllätti

Päädyin nettisurffailun lomassa piiitkästä aikaa Halensin sivuille. Ja voi kuinka yllätyinkään! Love label -tuotemerkin alta löytyi monta hyvännäköistä vaatetta! Ja kengät näyttivät upeilta!

Olin luullut Halensista vanhan mielikuvani perusteella jotain aivan muuta, tosin muuhun vaatevalikoimaan en otakaan sitten mitään kantaa.

Onko kellään kokemuksia Halensin Love label -tuotteista? Onko niissä jotain mielenkiintoista vai johtavatko nuo kuvat aivan harhaan?

Vanhan ajan glamouria

1940-50 -luvuilla loistaneiden filmitähtien (esim. Ava Gardner, Grace Kelly, Donna Reed, Rita Hayworth) olemus henkii kauneutta, voimaa, salaperäisyyttä -ja tietysti sitä glamouria.

Toisaalta tämän tähtisumun takana piili monesti myös "taistelua" rooleista ja miehistä sekä jatkuvaa lehdistön piinaa. Aivan kuten nykyäänkin. Mutta olivat nuo naiset upeita!

Naisellisia avuja käytettiin häikäilemättömästi hyväksi, eikä siitä edes koettu huonoa omatuntoa. Kaikki tämä tehtiin tietenkin tyylillä.

Kuvat ovat jälleen Googlen ystävällisellä avulla bongattuja. Kaikenmoista tietoa näistäkin leideistä löytyy Imdb:stä.