Dallas-sinisen paluu

Joskus 90-luvun lopulla serkkuni totesi minulle, että "meidän suvun naisista ei kukaan voi käyttää sinistä, se ei vaan sovi meille". Tämä lause on iskostunut päähäni syvemmin kuin "että-jotta-koska-kun.." -hokema. Seitsemään vuoteen mieleeni ei juolahtanutkaan kokeilla vaatekaupassa sinistä vaatetta. Sinistä väriä ei yksinkertaisesti ollut olemassa minun muotiuniversumissani.

Mutta sitten tuli vuosi 2007, ja yhtäkkiä sinistä alkoi puskemaan joka tuutista. Aluksi en tietenkään reagoinut mitenkään koko asiaan, mutta joskus tämän vuoden aikana kokemani "oikeastaan kaikenlaiset tyylisäännöt on ihan syvältä"-herätyksen ansiosta menin ja ostin kesällä tummansinisen tunikan, ja nyt syksymmällä vielä neuletakin.


Mutta sen sinisen paluuseen en ollut varautunut. Sen paluu alkoi Hermèsin syksyn 2007 ready-to-wear-näytöksestä, jossa musta-ruskean kokoelman ainoat väripikut olivat se ja sinapinkeltainen (ja me kaikkihan tiedämme, mitä sinapinkeltaiselle nykyään kuuluu).

Ja yhtäkkiä joka toisessa syksyn 2007 näytöksessä vilisi sen värisiä takkeja, mekkoja ja sukkahousuja.


(Emanuel Ungaro, Valentino, Vionnet)

En vakavasti uskonut sen paluuseen, ennenkuin se alkoi vallata meidänkin pikkukaupungin kotoisat ostarit. Loppukesästä H&M:n, Lindexin ja muiden ketjuliikkeiden hyllyt notkuivat sen värisiä tunikoita, sukkahousuja ja asusteita.

Se oli tullut takaisin; väri jota kutsutaan niin sähkönsiniseksi, ultramariiniksi, kirkkaan siniseksi, petrolinsiniseksi... minulle ja siskolleni se on aina ollut, ja tulee aina olemaan, Dallas-sininen. Miksi? No siksi:





En muista että kertaakaan sinä aikana kun minä olen muotia seurannut (eli ehkä noin 7 vuotta) Dallas-sininen olisi ollut in. Tai että sitä olisi ylipäänsä näkynyt kasarin jälkeen.
Tämän syksyn näytöksissä se kuitenkin nautti asemastaan kauden avainvärinä mustan, harmaan, luumun ja sinapinkeltaisen kanssa. Kevään 2008 näytöksistä päätellen Dallas-sininen on tullut, jos ei nyt jäädäkseen, niin ainakin joksikin aikaa. Kevään näytöksissä ainakin D&G ja Burberry Prorsum esittelivät Dallas-sinistä, tosin nyt yhdistettynä vaaleisiin harmaisiin, keltaisiin ja erisävyisiin sinisiin. Anna Sui veti överiksi ja vei kevät 2008 -näytöksessään Dallas-sinisen aivan uusiin sfääreihin lisäämällä sitä myös hiuksiin ja meikkeihin:



Itseni kohdalla yllättävintä oli, että pikkuhiljaa aloin tykästyä Dallas-siniseen. Vähitellen tuohon väriin yhdistämäni syvälle juurtuneet mielikuvat leveistä olkatoppauksista ja valtavista permiksistä alkoivat hälvetä, ja tilalle tulivat ihanat syksyiset fiilikset ja himo vahvoihin, mutta selkeisiin väreihin.


(Hermès, Christian Lacroix, Alexander McQueen)

Serkullani oli toki väitteessään perää. Dallas-sininen on hyvin vahva ja rohkea väri, eikä välttämättä se imartelevin kalpealle suomalaisiholle. Meille, jotka olemme tavallaan ihastuneet Dallas-siniseen, mutta toisaalta pelkäämme sitä, hyvä vaihtoehto on käyttää tuota väriä asusteissa tai yksityiskohdissa. Esimerkiksi Dallaksensiniset sukkahousut yhdistettynä mustaan mekkoon ja harmaaseen takkiin on aivan täydellinen syysasu, jonka väriyhdistelmät on vohkittu suoraan huippunimien syysmallistoista.


(Accessorize, Bianco)

Dallas-sinisestä ei ole tullut suuri rakkauteni vaikka olenkin siitä oppinut pitämään. Ennen kaikkea olen ylpeä itsestäni koska sain rikottua serkkuni langettaman kirouksen. Se onkin viimeinen laatuaan. Ajatella mitä siitäkin olisi tullut, jos olisin yhtä sinnikäästi uskonut sitä yhtä Spirit Storen myyjää, joka joskus sanoi minulle "sun ei kannata käyttää hameita kun sulla on paksut pohkeet, mäkin käytän aina housuja". No tiedoksesi vain jos luet tätä, akka: kaapissani ei ole YKSIÄKÄÄN housuja.


(DSQUARED2, Valentino, Sonia Rykiel)


Kaikki kuvat Style.com, tai merkkien omilta sivuilta, paitsi Dallas-kuvat arkistojen kätköistä.