En ole lukenut varmaan yhtään lehtijuttua tai blogikirjoitusta haaremihousuista, joka ei alkaisi jotakuinkin näin: "haaremihousut varmasti jakavat mielipiteitä..." tai "monen mielestä haaremihousut ovat varmaan tosi hirveät..."

No arvatkaa mitä, tämä kirjoitus ei nyt ala niin. Mitä sitten, jos jonkun mielestä haaremihousut on hirvein asia sitten mökin ruokakaappiin unohtuneen leikkelerasian, joka kuhisi matoja? (15 vuotta kulunut, eikä se trauma lähde koskaan). Minä tykkään haaremihousuista ja sillä hyvä, siinä ei ole kenenkään muun mielipiteellä minkään tason merkitystä. Ja saman pitäisi päteä muuhunkin ihmiselämään.

Minulla oli kesän alennusmyyntejä koskien muutama tavoite, ja lähes kaikki toteutuivat (beiget ballerinat ja vaalea jakku on edelleen hakusessa) - yksi oli haaremiFARKUT.
Näissä haaviini tarttuneissa on monta hyvää puolta:
a) toisin kuin 90% haaremihousuista, nämä eivät saa minua näyttämään kylähullulta joka on kakannut vaarin vanhoihin kalsareihin**
b) ...tai siltä kuin olisin syntynyt miehenä**...
c) tai siltä että olisin yksi niistä vaippafetissi-tyypeistä, jotka jättävät senssi-ilmoituksia City-lehteen**
d) haaremimalli näissä on melko hillitty minkä vuoksi voinen käyttää näitä vielä sittenkin kun koko haaremihousutrendi alkaa tuntua loppuunkulutetulta ja kyllästyttävältä
e) näissä on pitkät lahkeet, eli elämää voi olla myös kesän jälkeen.
** joku voi olla näistä kohdista eri mieltä, mutta eikös tässä juuri todettu, että vain omalla mielipiteellä on väliä!
Haaremifarkut Vero Moda, toppi Filippa K, kengät Firenzen nahkatorilta ja vyö Marrakeshin vastaavasta.
-kirsikka
PS. Otsikko on tribuutti Kauko Röyhkälle, jonka näin viime viikolla Tampere-Turku-junassa.



























