Miss Farkku-Harem

En ole lukenut varmaan yhtään lehtijuttua tai blogikirjoitusta haaremihousuista, joka ei alkaisi jotakuinkin näin: "haaremihousut varmasti jakavat mielipiteitä..." tai "monen mielestä haaremihousut ovat varmaan tosi hirveät..."

No arvatkaa mitä, tämä kirjoitus ei nyt ala niin. Mitä sitten, jos jonkun mielestä haaremihousut on hirvein asia sitten mökin ruokakaappiin unohtuneen leikkelerasian, joka kuhisi matoja? (15 vuotta kulunut, eikä se trauma lähde koskaan). Minä tykkään haaremihousuista ja sillä hyvä, siinä ei ole kenenkään muun mielipiteellä minkään tason merkitystä. Ja saman pitäisi päteä muuhunkin ihmiselämään.



Minulla oli kesän alennusmyyntejä koskien muutama tavoite, ja lähes kaikki toteutuivat (beiget ballerinat ja vaalea jakku on edelleen hakusessa) - yksi oli haaremiFARKUT.

Näissä haaviini tarttuneissa on monta hyvää puolta:

a) toisin kuin 90% haaremihousuista, nämä eivät saa minua näyttämään kylähullulta joka on kakannut vaarin vanhoihin kalsareihin**

b) ...tai siltä kuin olisin syntynyt miehenä**...

c) tai siltä että olisin yksi niistä vaippafetissi-tyypeistä, jotka jättävät senssi-ilmoituksia City-lehteen**

d) haaremimalli näissä on melko hillitty minkä vuoksi voinen käyttää näitä vielä sittenkin kun koko haaremihousutrendi alkaa tuntua loppuunkulutetulta ja kyllästyttävältä

e) näissä on pitkät lahkeet, eli elämää voi olla myös kesän jälkeen.

** joku voi olla näistä kohdista eri mieltä, mutta eikös tässä juuri todettu, että vain omalla mielipiteellä on väliä!

Haaremifarkut Vero Moda, toppi Filippa K, kengät Firenzen nahkatorilta ja vyö Marrakeshin vastaavasta.

-kirsikka

PS. Otsikko on tribuutti Kauko Röyhkälle, jonka näin viime viikolla Tampere-Turku-junassa.

Sillai sivistyneesti

(hame Kensie, pusero Vero Moda, hattu H&M, kengät K-CITYMARKET (aitoa nahkaa, 19,90 e!!), sukkahousut EUROSHOPPER (3 kpl 1,25e!!)


Kävi niin, että mökillä join vähän liikaa viiniä vähän liian tyhjään mahaan ja yhtäkkiä tajusin olevani tilassa, jota kutsutaan nimellä humala (hyihyihyi se oli kamalaa!).

Kaksi päivää morkkisteltuani (olen aina ollut ylpeä hillitystä alkoholinkäytöstäni) totesin, että nyt ei auta jäädä märisemään vaan on otettava härkää sarvista. Ja hyvitettävä vahinko elämällä sivistyneesti.

Joten tällä viikolla olen:

... vaihtanut renttufarkkushortsit siistiin hameeseen ja puseroon.

... vaihtanut renttuhatun hyvinkin sivistyneeseen, St. Tropez -henkiseen lierihattuun.

... päättänyt käydä Bruno-sekoilun sijasta katsomassa historiallisen draaman kuningatar Viktoriasta.

... harrastanut paheellisten nuorisoaktiviteettien sijasta keski-ikäisaktiviteetteja: kävin opastetulla kierroksella Louhisaaren kartanossa (oli muuten huisin kiinnostava paikka!).

... juonut limpparin sijasta vihreää teetä sekä sitruunalla maustettua mineraalivettä.

... syönyt kesäroskaruoan sijasta kalaa ja kauden vihanneksia.

... lounastanut paikoissa joissa on valkoiset pöytäliinat ja kankaiset lautasliinat.

... viihdyttänyt itseäni TV:n ja netin sijasta palkitulla kaunokirjallisuudella.


Huomaatteko, kuinka sivistynyttä?

-kirsikka

Vesisadetta, vaihtelevaa pilvisyyttä

Työmyyrä ilmoittautuu! Olen ollut töissä kirjaimellisesti aamusta yöhön, mutta nyt on sekin projekti kunnialla suoritettu - jää aikaa miettiä näitä ihanan turhamaisiakin asioita taas vaihteeksi.

Mekko Hurwundeki, rusettipanta Oasis, kengät H&M.

Ihanaa päivää kaikille!

- Maria

Vasa stad

Millaista oli Vaasassa?

Farkkushortsien ote ei hellitä sielläkään.



Siellä on paljon paljon (enemmän kuin missään muualla Suomessa?) vanhoja punatiilisiä rakennuksia, joita rakastan yli kaiken. Tämä vankila on sellainen. Asuin sitä vastapäätä. Ei pelottanut silti.



Totesinkin jo, että kesä on korvien välissä. Siitä osoituksena se, että vaikka taivas näytti tältä painelimme bikineissä rannalle. Asenne ratkaisee.





Vaasassakin on karua ja kivikkoista rannikkofiilistä, mitä rakastan. Ihminen ja meri kuuluu yhteen.. en varmaan osaisi asua sisämaassa. Tai ainakin kärsisin.



Söin koko ajan Kaatissäkki-karkkeja. Ei tapaistani käytöstä. Nyt kieli kramppaa ja kitalaki on rikki. Pankin kirjekuoreen muotoutuu hitaasti suunnitelma nimeltä Maailmanvalloitus 2010.





Olen käyttäytynyt äärimmäisen paheellisesti. Juon koko ajan kolaa ja kahvia. Tosin syytän siitä Vaasan käsittämättömän pahanmakuista vettä (siinä on sama bensamainen sivumaku kuin superhalvassa punkussa). Tosin sille en keksi pätevää syytä, miksi kahvi-kola-dieettini on jatkunut myös täällä kotona..



Tätä olen tehnyt viimeiset kaksi päivää: kyhjöttänyt netissä surffaten lentoyhtiöiden sivuilla. Se on aikamoista painajaista, vähän kuin kokoaisi tuskallisen vaikeaa palapeliä jossa jokaisesta väärästä siirrosta joutuu maksamaan pari sataa euroa ekstraa. Pikku hiljaa alkaa näyttää hyvältä.



Vaasa on vähän niinkuin kävisi ulkomailla. Siellä on kaupassakin eri tavarat. Esim. jännittävää raejuustoa. Ja ihan kummallisia jäätelöitä! Ja avokadotkin olivat kypsiä kuin tropiikissa konsanaan. Noita omenoita saa sentään meidänkin kaupungista.


(Niin ja en löytänyt sitä suklaakauppaa. Kun yritin googlettaa sitä, sain vastaukseksi jotain "McDonald's -pirtelöiden uutuusmaku on suklaa-suklaa". Ellei Vaasan murteella McDonald's tarkoita herttaista yksityisyrittäjän pitämää pientä suklaapuotia, se ei varmaankaan ollut sitä mitä hain...)

-kirsikka

Positiivista ajattelua..

Kotiasu:

Koska ulkona sää yrittää koko ajan jotain inhottavaa, olen päättänyt ihailtavalla sinnikkyydellä jatkaa kesää sisätiloissa, vaikka väkisin. Hengailen kotona hellemekossa ja siemailen marjasmoothieita... life is what you make of it.

-kirsikka

Sittenkin bleiserityttö

Ystävät armaat, arvatkaa kenen netti ei ole toiminut melkein viikkoon! Toivotaan että tilanne pian normalisoituu (miten sitä tuntuukin, että jos netti on muutaman päivän kaatunut niin koko elämä on muka niiiiiiin vaikeaa?) muttei anneta sen häiritä siihen asti.

Olen tällä hetkellä Vaasassa. Tulin tänne spontaanille lomalle. Tällaisissa päivissä on jotain ihanaa - kun muut ovat lähteneet töihin ja voi itse jäädä ystävän valtaisalle vuodesohvalle makoilemaan ja lukemaan Oscar Waon elämää, etsiä kaapista teetä ja tietää että heti kun haluaa voi lähteä tutustumaan itselleen vieraaseen kaupunkiin. Mm, makoisaa. Vaasassa on kuulemma ainakin joku hyvä suklaapuoti jonka aion etsiä käsiini. Mietin josko heittäytyisin puhumaan myös ruotsia.

Sitten tärkeisiin uutisiin: koska säät eivät enää salli käyn ahonlaitaa -renttuilua, olen joutunut miettimään asioita uusiksi. Ja huomannut, että taidan sittenkin olla BLEISERITYTTÖ. Ja A-linjaisia hameita rakastava tyttö myös. Huh. Tuntuu helpottavalta viimeinkin myöntää itselleen jotain. Pitkästä aikaa olo on... mukava, kun tajuaa että:

a) bleiseriä (=aikuisuus) ei tarvitse pelätä, jos vuosia on plakkarissa jo 23
b) kaiken tämän "kaikki volyymi yläosassa, minimalistinen alaosa" -villittelyn jälkeen onkin aika ihanaa laittaa päälle rento hame (varsinkin, jos reidet eivät välttämättä ole se kohta kropassa, jota haluaa korostaa)
c) klassisuus saattaa sittenkin olla yllättävän jees!!



Ihanaa päivää teille, toivotaan että nettijuttu korjaantuu pian!

-kirsikka

Love is in the air!

Rakastuin tähän mekkoon heti ensisilmäyksellä! Samalla päätin alkaa soveltaa vaatekaappini sisältöön ja mahdollisiin uusiin hankintoihin uutta sääntöä: haluan ja aion rakastaa jokaista vaatettani pyyteettömästi - ja paljon! Jos joku vaatekappale ei aiheuta suuria rakkauden tunteita, on sen aika jatkaa matkaansa lähetystorin keräyslaatikon kautta eteenpäin tai vaihtoehtoisesti jäädä kauppaan jonkun muun ostettavaksi. Vaatteita ei arvoteta keskenään, mukavat ja venyvät jumppahousuni ovat ansainneet aivan yhtä suurta rakkautta kuin kaapin ovessa esillä roikkuvat suosikkimekkonikin.

Siksi jatkoinkin kellarikomeron suursiivouksen innoittamana myös vaatekaapeilleni. Kaikki vaatteet joita en just nyt rakasta palavasti, saavat siirtyä kauniisti viikattuina odottelemaan parempaa huomista sinne kellarikomeroon. Jos puolen vuoden sisällä en ole kaivannut yhtäkään niistä takaisin yläkertaan, se tietää matkaa kierrätykseen.

Vaatekaapissani on nyt väljää ja vain niitä rätei, joita rakastan palavasti. Ihan kuin just nyt olisi vähän helpompi hengittää.

Tätä raidallista mekkoa rakastin tänään ehkä kuitenkin vähän enemmän kuin muita.

(mekko Asokselta, hattu Chapeau Claudette)

- Maria

Liian rento tuomariksi

Eilen hississä joku mies pysäytti minut ja kysyi mitä opiskelen. Vastasin. Mies sanoi:

"Mistäs moinen valinta? Vaikutat ihan liian rennolta ihmiseltä siihen hommaan! Tuleeko susta tuomari vai asianajaja? Sä et näytä yhtään oikeustieteen opiskelijalta. "

No hei, luojan kiitos, minun teki mieli vastata, mutta sanoinkin vain että heh ai jaa. Olen kuitenkin suomalainen ja menen hämilleni siitä kun joku alkaa hississä juttelemaan.

Tänä kesänä olen tyystin jättänyt söpöt mekkoset muille tytöille ja omaksunut renttupukeutumisen osaksi kesäminääni.

Tästä hatusta tulee jostain syystä aina mieleen se laulu missä käydään ahonlaitaa ilman paitaa. Koska naisille ei ole suotuisaa käyskennellä ahonlaitaa tai mitään muutakaan raittia ilman paitaa, tyydyn tähän hattuun.

Ja kyllä, pureskelen silloin tällöin myös oljenkorsia.
Ainoastaan sellainen kepinnokassa roikkuva nyytti puuttuu... no, se järjestynee helposti.

Tiedostan, että näytän suurimman osan ajasta aivan kamalalta hampuusilta, mutta oh, TÄMÄ TUNNE! Tämä täysi piittaamattomuus, rentous, hällä väliä, mitäs pienistä! En muista pitkään aikaan olleeni näin onnellinen.

Nyt, ihmiset, nyt musta tuntuu että mä olen löytänyt sen kesän ytimen. Viimeksi tällainen olo oli lapsena maalla kun hypittiin heinäladoissa ja rilluteltiin järvenrannalla. Silloinkaan ei mietitty vaatteita.

-kirsikka

PS. Ala-asteella jonkun oli aina pakko laulaa sitä laulua että käyn ahonlaitaa minä ilman housuja... nyt mulle tuli mieleen, että olikohan se joku pieni tasa-arvon kannattaja: kun naiset ei saa käydä ahonlaitaa ilman paitaa, niin miehet ei saa tehdä sitä ilman housuja, toisin kuin naiset - nimittäin hameessa. Hah! Kyllä lapset on fiksuja.